Aihe: Rec-kammo? 1 2 | |
|---|---|
 mustakaapu_306.08.2006 16:33:57 (muokattu 06.08.2006 16:34:22) | |
Tämä nyt olis varmaan sopinut myös jollekin muullekin osastolle, mutta päätinpä jakaa ajatuksiani rumpalikolleegojen kanssa, eli: Haluaisin kuulla muidenkin kokemuksia niin sanotusta rec-kammosta. Itellä oon ainakin huomannut, että jostain kumman syystä soitosta katoaa aimo annos varmuutta ja jämäkkyyttä, kun rec-nappula painetaan päälle. Oon jopa huomannut, että pulssini nousee nauhoitettaessa ja esimekiksi raajat ei tahdo millän pelata normaaliin tapaan yhteen! Ei täysin normaalia, vai? Jokin pään sisäinen juttuhan tuo on, liekö siihen sitten olemassa jonkinlaisia ratkaisumalleja? Toisaalta kun taas live-tilanteessa en vastaavanlaista tunnetilaa kovinkaan usein koe, vaikka periaatteessa silloinkaan virheisiin "ei ole varaa". Jakakaa toki kokemuksianne asiasta ja jos jotakin vinkkejä kammosta eroon pääsemiseen löytyy niin olen pelkkänä korvana! | |
 Magiz06.08.2006 16:44:37 | |
Jakakaa toki kokemuksianne asiasta ja jos jotakin vinkkejä kammosta eroon pääsemiseen löytyy niin olen pelkkänä korvana! itseasiassa jännittäminen on ihan normaaliakin nauhoitustilanteessa, mutta nuo sinun "oireesi" viittaavat jo melkein paniikkihäiriöön. :D kokemushan tietysti vie jännittyneisyyttä pois. helpompi konsti on ehkä se, ettei nauhoitustilanteessa ajattele nauhoittamista, vaan pitää vaan hauskaa bändin kanssa ja soittelee. vetelee vaan kokonaisia biisejä parin tunnin ajan, ja äänittäjä sitten on vaan painanut sitä recciä jossain vaiheessa, ja voila, siinä on valmista äänitettä. tämä siis pätee livenauhoituksiin, mitkä on mielestäni mukavampia, eloisempia. Keep it Fresh | |
 Rockster06.08.2006 16:48:52 | |
Kyllä sanoisin, että kyseessä on kuitenkin suhteellisen normaali jännittäminen. Itse olen huomannut saman asian, että nauhoitettaessa virheitä tulee paljon enemmän, kuin treeneissä tai jopa livenä. Ehkä livenä vetäminen jännittää vähemmän kuin nauhoittaminen, koska keikkoja useimmiten vedetään enemmän kuin nauhoitussessioita. Studiomuusikot ovat tietysti erikseen. Itselläni liian kova jännittäminen on hivenen helpottunut, mutta kyllä sitä aina totisessa äänitystilanteessa jännittää. Pitää vain ajatella, että jos otto menee viduiksi, niin sitten menee. Siihen ei kuole. Ehkä onnistumisen paine vaan on niin kova. Ja ihan vielä loppuun, että ei kuulosta paniikkihäiriöltä, vaan liialliselta jännittämiseltä... "Alle 18-tuumaiset on splasheja, paitsi haikat!" -- Ostetaan Premierin koivuinen 16" lattiatomi -- | |
 Leipuri06.08.2006 17:39:55 | |
Tuttu tunne, rentous se on mikä katoaa. Magizillekin tiedoksi: Paniikkihäiriö; oireina on usein kuoleman, hallinnan menettämisen tai "sekoamisen" pelko. Samaan aikaan ruumiilliset oireet tuntuvat voimakkaina: sydämentykytys, vapina, kylmät ja kuumat aallot, heikotus, pyörrytys, hikoilu, silmäterien laajeneminen, vatsaoireet ja ilman loppumisen tunne. | |
| mustakaapu_3 06.08.2006 17:53:49 | |
tämä siis pätee livenauhoituksiin, mitkä on mielestäni mukavampia, eloisempia. Tämä on kyllä totta. Soittokin kuulostaa useimmiten vähän tiukemmalta, varsinkin jos on soitettu bändin kans yhdessä jo pitemmän aikaa. Valitettava totuus vain on, että tällä hetkellä mennään vielä omakustanne budjetilla,eli mikkien määrä on se mitä on. Toisekseen mikkien "vuotoja" estävä äänieristys on lähes mahdoton tehtävä kotikonstein. Kumma sinänsä, että omasta mielestäni soittoni on parhaimmillaan ns. sivuprojektien nauhotteilla. Kun ei ole niin kovia paineita, niin soittokin luistaa paremmin. Myös se, ettei hallitse biisejä läpikotaisin, pakottaa pysymään simppelissä soitannassa. Onhan kyllä sivu/hupiprojektien biisitkin sitten monta kertaa yksinkertaisempia... _ Tuttu tunne, rentous se on mikä katoaa. Sepä se. Samat jutut, mitkä meni vielä viisi minuuttia sitten kuin vettä vain, ovat tyystin kadonneet itse nauhoitustilanteessa. Mukava kuitenkin tietää, ettei ole aivan yksin tämän pikku ongelman kanssa. Kaipa olen enemmän live- kuin studiomuusikko. Tämä ei kuitenkaan anna tekosyytä olla ottamatta studiotyöskentelyäkin haltuun! | |
| Rockster 06.08.2006 18:28:15 | |
Kaipa olen enemmän live- kuin studiomuusikko. Tämä ei kuitenkaan anna tekosyytä olla ottamatta studiotyöskentelyäkin haltuun! Niin kai olet. Sama juttu täällä. Kyllä livenä soittaminen on se juttu miksi rumpuja jaksaa paukutella. Viimeisen vuoden aikana tosin olen tehnyt kaksi keikkaa, kun uusi bändi ei ole vielä ihan keikkakuntoinen... "Alle 18-tuumaiset on splasheja, paitsi haikat!" -- Ostetaan Premierin koivuinen 16" lattiatomi -- | |
| Velli 06.08.2006 22:25:19 (muokattu 06.08.2006 22:28:00) | |
Itse olen huomannut että kun treenaa ahkerasti nauhoitettavia biisejä ennen äänityksiä, niin äänitystilanne sujuu paljon rennommin. Soitto tosin kuulostaa yhtä paskalta kuin ennenkin hoho! Tuossa hieman progebluesia, jossa rummut äänitettiin aivan aluksi pelkän klikin päälle. Muut soittimet äänitettiin yksitellen jälkikäteen. Ei kovin bändiltä kuulosta... http://mp3.mikseri.net/hifi/downloa … fn=pelimusaprojekti_-_peliblues.mp3 | |
| Aegis 07.08.2006 00:59:43 | |
Soitto tuntuu aina olevan paskimmillaan studiossa. Siksi ennen studiota treenaankin niin paljon että paskimmillaankin soitto on jo siedettävää. Enpä muista että olisin koska päässyt studiossa sellaiseen "In the zone" tilaan. Luultavasti jos olisi vähän paremmin aikaa säätää ja lämmitellä niin voisi auttaa. Pitää kokeilla. Joka virtsaa säästää se lastaan vihaa. | |
 Speedy07.08.2006 01:38:52 | |
Jos joskus jännittää niin sitten livenä, ei juurikaan studiossa.. Kumma juttu.. Voi johtua siitä että tiedostaa sen että studiossa voi aina korjata virheen, mutta keikalla ei..=I Vaikkakin ainahan se ensimmäinen otos on paras, niin sitten seuraavat alkaakin jännäämään että missä menee vikaan..=) No ensi viikolla taas äänityssessio, äänitys tapa erilainen kun mihin olen tottunut, sekin vähän jänskättää.. Mutta jos biisit on hallussa, niinkun kannattaa olla aina stutioon mentäessä niin auttaa paljon asiaa..;) "All I think about is time and groove" J. Porcaro | |
 Niq07.08.2006 10:46:57 | |
Kannattaa opetella soittamaan äänitettävät biisit yksikseen klikin kanssa, niin kaikki on studiossa paljon helpompaa. Ei tarvii tehdä jotain demokitaraa tms. tai muuta taustaraitaa sille soitolle, johon tuhlaantuu vaan aikaa ja joka ei kuitenkaan luureista kuulosta samalta kuin bändin kanssa soittaminen. Sitäpaitsi kun luurit päässä soittaa taustaraidan mukaan, niin sitä on kokoajan kuunneltava ja soittoon ei pysty täysin keskittymään, toisin kuin treeni/keikkatilanteessa. Olen kokeillut kaikenlaisia tapoja ja kyllä pelkän klikin päälle soittelut ainakin itselle toimii parhaiten. "I have a cunning plan" -Baldrick | |
 rm_wispila07.08.2006 10:58:23 | |
Ennen nauhoitusta kannattaa porukalla nauhoitella "lopullista versiota" biiseistä, eli sellaista, missä sovitus on lähes kunnossa. Ylimääräiset kikkailut yms. karsittu. Kämpällä tehdyt nauhoitukset harjoittavat kaikkia soittajia pääsemään kammosta eroon. Tämä on myös halvempaa kuin harjoitella studiossa :) Studiossa kannattaa pyrkiä saamaan aikaan sellainen "live-tunnelma" ja useita ottoja, jolloin soitto tulee rennommin. Ekana kylläkin kannattaa ampua se kitaristi, joka vetää sessiossa "demokitaraa" ja samalla siis ihan diipadaapaa. Vaikka kitarat nauhoitetaan erikseen, tulisi kavereiden pitäytyä omissa kuvioissaan myös pohjien nauhoitusvaiheessa. Kapulakieli = rumpalien oma kieli. | |
 Epämuusikko07.08.2006 12:53:55 | |
Fillit kiilaa, jälkimmäisillä 8-osilla ilman vahvan tahdinosan basariniskua ilmaantuvat basariniskut kiilaavat. Soitosta tulee kokolailla raskaampaa, kun punainen valo palaa. Siinä mun ongelmien jäävuoren huippu. Studiossa soittaminen on vaikeaa. Sitä pitäis tehdä ja paljon. I absolutely Weckl. Bustard #1 | |
 vernie07.08.2006 13:42:58 | |
Kyllähän se jännittää, varsinkin uudessa ympäristössä ja uuden äänittäjän/tuottajan kanssa. Väittäisin, että henkisesti studiosessiot ovat raastavimpia juuri rumpaleille, koska homma lähtee usein liikkeelle rummuista, jolloin ei ole vielä ehtinyt tulla paikka ja talonväki tutuksi. Ja onhan se semmonen mies-ja-klikki-asetelma muutenkin aika kuumottava siellä soittotilassa, kun muut arvioi soittoa tarkkaamosta käsin, eikä kommentteja kuule ennen kuin talk backia painetaan. Kitaristeilla ja basisteilla on se etu, että soitot voi tehdä tarkkaammossa, huomattavasti rennommassa ilmapiirissä. Nauhoittamaan oppii kaiketi vain nauhoittamalla. Eli kassumankka vaan kurinalaisesti pöhisemään treeneissä. Studiossa auttaa myös, jos saa purkittaa vähän pienemmissä palasissa. Ei aina tarvii rykäistä koko paskaa kerralla vain sen takia, että pääsísi leijumaan internetissä, että: "Vedin ykkösellä purkkiin ilman klikkiä ja kvantisointia." Loppputulos ratkaisee, keinot ei kiinnosta yleensä ketään. Did I listen to pop music because I was miserable? Or was I miserable because I listened to pop music? | |
 markkuliini07.08.2006 13:47:36 (muokattu 07.08.2006 13:47:51) | |
Kavin vahan aikaa sitten studiossa soittamassa muutaman biisin siten etta kaikki muu oli jo soitettu sisaan ja rummut oli oikeastaan viimeinen instrumentti joka aanitettiin. Mulla ei ikina ole ollut yhta hauskaa studiossa kuin tuolloin. Kaikki mikroskooppisen pienet "mokat" havisivat massan sekaan ja otoista kuuli heti toimiiko vai ei. Rumpuraidoista tuli kuunneltua vain oleelliset asiat eika sita (rumpuja pelkastaan kuunneltaessa tulevaa) paranoiaa ollut ollenkaan havaittavissa. Lopulta soitin soundcheckeineen ja ruokataukoineen seitsemassa tunnissa kahdeksan biisia purkkiin, ja tuosta jai kylla sellainen kuva etta nainhan ne rumpuaanitykset tulisi aina tehda. Niin ja kipsikin oli oikeastaan taysin poissa koska ei tarvinnut kuunnella "mikroskoopin lapi". www.vasamayhtye.com | |
| MK73 07.08.2006 17:04:23 | |
Äänityspaikalla/ympäristölläkin voi olla merkitystä. Nykytekniikka mahdollistaa sen, että äänittämiseen tarvittava kalusto on suht vaivatonta roudata minne vaan. Niinpä esim. vanhat koulut, kartanot tai rantasaunat ovat kasvattaneet suosiotaan tässä tarkoituksessa. Siellä hyvän sapuskan, virvokkeiden(?) ja saunomisen lomassa soitot sujuvat leppoisasti. Minultakin löytyy monta levyä, jotka on taltioitu muualla kuin tavanomaisessa studiossa. Riippuu tietenkin paljon myös projektin luonteesta - jotain iskelmäpohjia tai mainosmusaa tuskin kukaan lähtee äänittämään johonkin korpeen.. tai miksi ei? Metodi toimii varmasti parhaiten bändillä, jossa vallitsee hyvä henki, ja jos lähipiiristä löytyy tekniikka sekä asiantuntemus. | |
 kampela07.08.2006 18:57:12 | |
Jepulis. Ja onhan se jännitys ihan normaalia jotain suorittaessa. Mun mielestä livetilanne on sinäänsäkkin iisimpi tilanne koska siinä elää enmmän hetkessä, eikä nitä källejä sitten useammin nauhoteta.. http//:www.musamaailma.fi | |
| Reaper_Man 07.08.2006 22:08:56 | |
Itselleni ei tule tuota kuuluisaa rec-kammoa, jos osaan soittaa sen biisin mitä nauhoitetaan, mutta jos en ole varma omasta soitostani niin silloin pulssi alkaa nousta :D Nou roplem!! | |
 mr_b08.08.2006 02:16:46 (muokattu 08.08.2006 02:17:10) | |
Helvetillisiä tilanteita nauhoituskopissa: 1) Kappale ei jotenkin vaan lähde, vaikka sen ihan pitäisi mennä. Neljännen oton jälkeen alkaa tuskanhiki nousta ihan toisella tavalla. Seuraavissa treeneissä kappale menee ensimmäisellä soittokerralla juuri niin kuin sen olisi pitänyt mennä studiossa. 2) Kappaleen otto on mennyt todella loistavasti ja sitten yksinkertainen filli/tauko/sisääntulo/jokin menee ihan pipareiksi. Pieleen. Uusiksi. Täydellistä ottoa ei onnistuta toistamaan. (Ja voisihan sitä liimailla kasaan Pro-toolsilla eri otoista, mutta se on jotenkin niin, äh, Larsia) 3) Kappale menee loistavasti ja sitten tunnet miten kuulokkeet alkavat hiljalleen valua pois paikaltaan... 4) Kappale menee loistavasti, mutta vähän myöhemmin todetaan että siinä on jokin juttu joka ei vaan toimi ja jota ei ole huomattu treeneissä. Ei, parit viime studiot ovat menneet jotenkin niin tahmeasti, että olen rehellisesti sanottuna kehittänyt itselleni pienen studiokammon... argh... The way that you weren't is what you'll become. | |
| Niq 08.08.2006 09:14:32 | |
5) Kappale menee loistavasti, mutta oton jälkeen äänittäjä tulee sanomaan "sori, virvelimikki löi yli/unohdin painaa recciä" tms. "I have a cunning plan" -Baldrick | |
| Epämuusikko 08.08.2006 12:43:14 | |
-Käydäänpä nauhoittamassa se yksi biisi uudestaan, kun se kertsin kellokomppi tuli vähän liian lujaa -Sori, mulla tuli tuossa yks väärä ääni, otetaanpa uudestaan. yms... I absolutely Weckl. Bustard #1 | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 2 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)