Noh nimikkolevy on tietty se mistä löytyypi Sultans of Swing, mutta itselle uppoaa yhtä paljon myös tämä paljon dissailtu On Every Street (mitä sitten vaikka soundit ovat hyvät?), siellä on mm. nimikkobiisissä se loppuosio eräs hienoimpia juttuja mitä oon ikinä missään kuullu, karvat pystyssä joka kerta, kuin myös Planet Of New Orleans ja pari muuta helmeä mainitakseni, Love Over Goldilla on Telegraph Road mikä on mielestäni ehkä paras yksittäinen biisi 80-luvulta, ääh mitä tätä jatkaa, Dire Straitsin levyn kun ostat niin ei mene mönkään, kaikki ne on hyviä, joskin erilaisia. It's so relieving, to know that you're leaving, as soon as you get paid :-EEEEEEEEEE
|
En tykkää yhtään, en suosittele ollenkaan.
Olet väärässä. ;)
Money For Nothingin alun rumpufiilistely pistää vielläkin niskavillat pystyyn. Sen jälkeen lähteekin yksi maailman hienoimmista riffeistä käyntiin. :P Se svengaa hyvin. "Saattaa olla, että riipasen kovan kännin tänään" |
Eksyin vihdoinkin tällaisen bändin pariin, mutta mikä levy kannattaisi ostaa? Aiemmin en ole kauheasti pitänyt, mutta nyt koin valaistuksen..
Kaikki mutta erityisesti On Every Street! Kun juon, otan vain yhden paukun ja sen jälkeen olen kuin toinen mies. Ja se toinen mies juo ne loput kakskymmentä. |
Dire Straits on ehdoton suosikkini ja ensimmäiseksi levyksi suosittelisin Making Moviesia. Oikeastaan ainoa biisi, joka siinä ei iske on "Les Boys", mutta muuten todella monipuolinen levy täynnä hyviä biisejä. Levyltä löytyy pari ehdotonta DS-klassikkoa, eli avausraita "Tunnel of Love" ja sitä seuraava "Romeo & Juliet". Sitten "Skateaway" on mielestäni "Tunnel of Loven" toisinto, joskaan ei huono biisi sekään. Mitä olen pidemmänkin aikaa seurannut DS-keskusteluita netissä, niin monet pitävät Skateawayn rumpuja parhaina missään DS-biisissä. Tämän jälkeen "Expresso Lovessa" ja "Solid Rockissa" on mielestäni rennot kitarat ja melodiat. Omia suosikkibiisejä kummatkin, sitä rennointa Dire Straitsia. Niiden välissä "Hand In Hand", joka on ehkä vähän poppimainen, mutta rento biisi sekin. Viimeisenä "Les Boys", josta en ole oikeastaan koskaan saanut mitään irti. Jokatapauksessa tämä on levy, joka sai meikäläisen aloittamaan kitaransoiton.
Ensimmäinen levy Dire Straits on mielestäni hyvä kokonaisuus, josta löytyy tietenkin yksi ehdoton helmi, eli "Sultans of Swing". Valitettavan usein kaikki muut biisit vain tuppaavat unohtumaan tältä levyltä, vaikka levy on täynnä hyviä biisejä. "Down To The Waterline" on omia DS-suosikkejani, kuten myös "Wild West End". "In The Gallery" on myös monien suosiossa.
Communiqué on levyistä ehkä tasaisin kokonaisuus. Yhtään suurta Dire Straits -hittiä ei kyseinen levy sisällä, mutta jokainen biisi on ihan hyvää keskitasoa. Parhaaksi biisiksi nostaisin "Lady Writerin", jossa heti alkuriffi tempaa mukaansa. Sanoituksiltaan aika köyhä "Where Do You Think You're Going" on omasta mielestäni toinen hyvä biisi kyseiseltä levyltä. Myös nimibiisi "Communique" on mielestäni hyvä, kyseistä biisiä ei taidettu ikinä esittää livenä.
Making Moviesista kirjoitinkin jo, eli oma henkilökohtainen suosikkilevyni on yhtyeen kolmas tuotos.
Love Over Gold on neljäs DS-levy. Kyseinen albumi sisältää vain neljä biisiä, jotka kaikki ovat vähintäänkin hyviä. "Telegraph Road" on hyvä fiilistelybiisi 14 minuutin pituudessaan. "Private Investigations" on bändin parhaiten menestynyt sinkku kotimaassaan. Oma suosikkini tältä levyltä on kuitenkin "Industrial Disease", joka on jotenkin sanoitukseltaan ja soitoltaan niin rento.
Seuraava julkaisu oli ExtendedancEPlay, joka ei periaatteessa ollut oikea levy. Ainoastaan neljän biisin sinkku. "Twisting By The Pool" oli ehdottomasti tämän parasta antia. "Two Young Lovers" on myös ihan ok.
Brothers In Armsinhan nyt kaikki tietävät. Levy täynnä hittejä, joista omat suosikkini ovat "So Far Away" ja "Walk Of Live". Tältä levyltä löytyy takuuvarmasti ainakin yksi biisi jokaiselle ihmiselle. Levy on niin monipuolinen (tai sekava riippuu tahdotko sanoa sen positiivisesti vai negatiivisesti) sekoitus. "Money For Nothing" edustaa vähän raskaampaa puolta, kun taas "Brothers In Arms" on yksi parhaita DS:n hitaita biisejä. Myös "Why Worry" ja "The Man's Too Strong" ovat kuuntelemisen arvoisia biisejä, itse pidän näitä jopa näitä kahta suurta hittiä parempina.
Viimeiseksi jäänyt On Every Street jakaa mielipiteet aika rankasti. Toiset ylistävät tätä jopa parhaaksi tuotokseksi ja toisten mielestä tämän olisi voinut jättää julkaisematta. Itse en kauheasti tästä levystä välitä. "Heavy Fuel" kuului ensimmäisiin DS-biiseihin, mitä kuulin. "The Bug" on mielestäni hyvä ja "Calling Elvis" on myös ok. Muuten levyllä on aika paljon tuollaisia ihan ok biisejä, jotka eivät nyt ole suoranaisesti huonoja, mutta parempaankin olisi pystytty. Joku mainitsi tuon nimibiisin loppuosan, niin siihen voi kyllä yhtyä. Itseasiassa unohdin koko biisin ja se on muutenkin ehdottomasti levyn parhaita, ellei paras.
Jos mitään kysyttävää tulee bändistä tai Knopflerin soolotuotannosta, niin pistä yksityisviestiä. Tiedän kaiken ja vastaan mielelläni. ;-) |
Novac
aikavaikea
Tee
Ernesti
Exhausted
sus
Pedroz
Ronsto
volvo740
PekkaM
Tuomase