Rock, pop, alternative ›

Voi olla, joo. Loogista olis että se olis siinä huippuonnistuneella Last Concert in Japan:illa, mutta sattuneesta syystä ei ole kunnia omistaa k.o. lättyä. Ootko muuten kuullut sitä?
 
Sillä se tais olla joo. En ole kuullut. Se onkin ainoa niistä "vanhoista virallisista"* livetaltioinneista joita minulla ei ole. Eikä ole sitä laajennettua painosta This time aroundiakaan. Tai se on käsittääkseni sama keikka, mutta jostain syystä siinä ei tainnut tuota Woman from Tokyota sitten olla?
 

 
*Tarkoitan "vanhoilla virallisilla" Made in Japania, Made in Europea, In concertia ja Last concert in Japania.
 
EDIT: Ai niin, Live in London puuttuu hyllystäni myös. Näistä Purplen liveistä pidä kirjaa enää mörkökään.

Sillä se tais olla joo. En ole kuullut. Se onkin ainoa niistä "vanhoista virallisista"* livetaltioinneista joita minulla ei ole. Eikä ole sitä laajennettua painosta This time aroundiakaan. Tai se on käsittääkseni sama keikka, mutta jostain syystä siinä ei tainnut tuota Woman from Tokyota sitten olla?
 
Tuo on kyllä sitten jo ihan omaa luokkaansa toi live. Burnissakin on muistaakseni kaks kiipprisooloa, kun ei Bolinilta irtoa. Ja introssa on pelkät kiipparit.
 
This time around on mun käsittääkseni kanssa sam keikka, vai olikse niin, että siinä on kahden illan keikat, tai jotain sellasta.

This time around on mun käsittääkseni kanssa sam keikka, vai olikse niin, että siinä on kahden illan keikat, tai jotain sellasta.
 
Olen joskus aiemminkin tästä puhunut, mutta Colossus -lehdessä oli arvostelu This time aroundista. Levy kehuttiin ja samalla ihmeteltiin miten niin hyvältä keikalta oli saatu kasattua niin huono levy kuin Last concert in Japan.

California Jam on tehty heti BUrnin jälkeen vissiin, mutta silti pärjäävät siinäkin omillaan, Smoke ja Space Truckin' (aijoo, toi vielä) vissiin vaan vanhaa kamaa. Toisaalta, siitä kaikastahan aika iso osa on sellasta ihme sekoilua, biisejä on vaan 7. DVD-julkaisun kunniaksi onneks Might just take your life myös mukana, herkkuva!

 
Koko keikkahan tuossa on, encorena olis tullu vielä "What's Going On Here" tai "Going Down" (muistikuva on, että ensinmainittua harvemmin soittivat). "Might Just Take Your Life" oli videollakin, "Lay Down Stay Down" on DVD:n "uusi" kipale. Miksköhän Lord soittaa biisin Hammondilla, kun "Live In Londonilla" soittaa Rhodesilla (Leslien läpi, mahtava soundi)?:)
 
"Last Concert In Japan" on tosiaan käsittämättömän huono, ajatelkaa nyt jos se sattuisi olemaan jollekin ihmiselle ainoa kuulokuva Tommy Bolinista?:o

Joo, useissa yhteyksissä on mainittu kovimmax Purple-liveks, ja uskon kyllä. Bolin on turkasen kova soittaja, siitä voi sitten olla montaa mieltä, että miten herran soittotyyli sopi niiden Blackmore-juttujen vetämiseen. Kuulemma se olikin miehen suurin kompastuskivi, eikä oikein huvittanut niitä vedelläkään.
 
Voipi olla.Ja esmes Burn -soolo (siis tuolla "foxbatilla" ei todellakaan sisällä yhtään mitään mitä Blackmore siihen soitti.Mikä ei tosin ole sinänsä huono asia.Bolinin versio toimii myös.Miehellä tuntui myös olevan astetta enemmän säröä soundissaan joten toi Burn kuulostaa jopa hieman "hevimmältä".Paice kuulostaa muistikuvien mukaan (en oo vähään aikaan kuunnellut) olevan myös timmissä kunnossa.Coverdale taas ei niinkään - oliko se Lady Luck joka menee penkin alle.Pitääpä ottaa tuo live taas kuuntelun alle.

Noista Mark 3 ja Mark 4 livetallenteista vielä...ainakin niissä, mitä oon kuullut, niin Hughes laulaa melkein puolet keikasta, onko tossa Foxbatissa samoin?
 
Foxbatissa myös. Mun mielestä Hughesin osuus vaan lisääntyy mitä lähemmäs mennään Purplen kilometrien täyttymistä '76. Tai ainaki Mark 4:n livelevyillä tuntuu olevan enemmän Hughesin laulamia juttuja verrattuna Mark 3:n aikasiin livelevyihin. Mut tolla Foxbatilla varmaan osasyynä on se että Coverdalen ääni on aika karseessa kondiksessa: Ei meinaa millään osua nuottiin, varsinkaan tosiaan Lady Luckissa. Eikä kyllä Love Child:issakaan. Setti on tietysti bygattu sitten sen mukaisesti.

Eihän sitä voi kyllin toistella, kuinka Burn ja Stormbringer ovat sitä kovinta Purplea, siis mulle. Come taste the band on kanssa kova, ja eipä niitä Gillan levytyksiäkään voi väheksyä, paitsi In Rockia, ja etenkin lastenlauluja Black Night ja Strange kind of woman.
 
Venaas, ei perkele. Emmä jaksa.

"Last Concert In Japan" on tosiaan käsittämättömän huono, ajatelkaa nyt jos se sattuisi olemaan jollekin ihmiselle ainoa kuulokuva Tommy Bolinista?:o
 
Ja kaiken huipuksi levyn takakannessa lukee valokuvan päällä "IN MEMORY OF TOMMY BOLIN".
 
"This Time Around" sisältää saman keikan, mutta kokonaisena ja uudestaan miksattuna. Itseasiassa levy kuulostaa helvetin hyvältä. Bolinin hieman kärsinyt soitto ei niinkään häiritse, mutta Hughesin kiljahdukset ja Coverdalen välispiikit ovat aika raivostuttavia.

Mun mielestä tolloin Mark IV:n aikaan ian Paice oli ehkä kovimmassa vireessä koskaan.

Mun mielestä tolloin Mark IV:n aikaan ian Paice oli ehkä kovimmassa vireessä koskaan.
 
Allekirjoitan. Itseasiassa minun mielestäni juuri Paice (ja Lord) varastivat shown jo Blackmore viimeisellä rundilla.
 
Täytyy muuten mainostaa, että tuoreehko Live at Montreaux '96 CD on minun korviini Purplea parhaimmillaan. Aivan sairas meininki.

By the way, Mika Järvisen Crazy Purple soittaa vissiin ens lauantaina (5.8.) Virgin Oilissa Deep Purplea. Mahtaakohan kyseessä olla Crazy World kokoonpano, eli Järvinen, Nykänen, Porra, Kämäräinen, Kotilainen?

Mut tolla Foxbatilla varmaan osasyynä on se että Coverdalen ääni on aika karseessa kondiksessa: Ei meinaa millään osua nuottiin, varsinkaan tosiaan Lady Luckissa.
 
Näin on. Lady Luck on vielä yksi Come Taste The Band- levyn parhaimpia biisejä, niin vitutti suorastaan kuulla näinkin huono tulkinta Coverdalelta. Taisi olla levy vielä ensimmäinen MKIV-live, jonka kuulin.

Pitipä vielä tulla tänne sanomaan, että parasta, mitä Coverdale on ikinä maailmalle kuultavaksi saattanut, on Days of thunder-soundtrackilta löytyvä Last note of freedom. Aivan vitun upea ralli, karvat pystyssä heti kun lähtee.
 
Aha. Koskas toi on tehty, en oo kuullukaan?

Live in japan vinyyli oli joskus mulla ja on noita Bolinin aikasia Purpleja tullut kuultua joku cd tupla täynnä jotain tylsiä jameja.Ainoa siedettävä mikä on tullut vastaan on Come Taste The Band.Jotenkin vaan Bolin oli väärä valinta ongelmineen Deep Purplen kitaristiksi.James Gangissä toimi ihan ok, mutta sielläkin oli Joe Walsh pitempää kortta vetämässä.Cobhamin kanssa Bolin veti ihan yes.

Aha. Koskas toi on tehty, en oo kuullukaan?
 
No sillon ku Days of thunder-leffakin. Siinä on muutenkin vitun hieno soundtrack. Paan messengerissä ton Coverdalen, ku kerkiin sinne, nyt on pari pitkää duunipäivää tässä.

Hei Big Papa, kai sä oot kuullut Bolinin molemmat soololevyt? Ne on ihan täysosumia molemmat.

Live in japan vinyyli oli joskus mulla ja on noita Bolinin aikasia Purpleja tullut kuultua joku cd tupla täynnä jotain tylsiä jameja.Ainoa siedettävä mikä on tullut vastaan on Come Taste The Band.Jotenkin vaan Bolin oli väärä valinta ongelmineen Deep Purplen kitaristiksi.James Gangissä toimi ihan ok, mutta sielläkin oli Joe Walsh pitempää kortta vetämässä.Cobhamin kanssa Bolin veti ihan yes.
 
Bolin oli mun mielestä musiikillisesti ihan loistava valinta Purpleen, Come Taste The Band sen jo todistaa. Mutta kamanvetohommat lähinnä Bolinilla, mutta lisäksi ainakin Hughesilla tietysti meni täysin överiks. Ja sit tais puuttua bändistä tuolloin selkeä liideri Blackmoren lähdettyä. Vai mikä oli Lordin rooli tuolloin, onko kellään parempaa tietoa? Homma ei tuntunut pysyvän oikeen kasassa ainakaan rundeilla. Tais nousta kundeilla menestys päähän.
 
Noista MK IV:n livelevyistä: Joo, mutta niitä tylsiä jameja ja Blackmoren perseenheilutussysteemejä on kaikki Purplen aikaisemmatkin livelevyt täynnä. Perinteet velvoittavat.

No sillon ku Days of thunder-leffakin. Siinä on muutenkin vitun hieno soundtrack.
 
Niin niin, mutku en oo nähny sitä leffaa. Onneks allmusic.com tietää kertoa että leffa on tehty '91 ja The Last Note Of Freedom on Billy Idolin ja jonkun Hans Zimmerin tekemä piisi. Soundtrackin kannessa näyttää olevan Tom Cruisen lärvi, joten lienee leffan pääosassa.
 
Paan messengerissä ton Coverdalen, ku kerkiin sinne, nyt on pari pitkää duunipäivää tässä.
 
Oolrait.

Niin niin, mutku en oo nähny sitä leffaa. Onneks allmusic.com tietää kertoa että leffa on tehty '91 ja The Last Note Of Freedom on Billy Idolin ja jonkun Hans Zimmerin tekemä piisi. Soundtrackin kannessa näyttää olevan Tom Cruisen lärvi, joten lienee leffan pääosassa.
 
Näin se juuri on. Se on se mis ne ajaa sitä Nascaar-sarjaa tai jotain vastaavaa. Ukkosta radalla.