Aihe: Teorian opiskelujärjestys (kitara) 1 | |
---|---|
![]() 05.08.2006 22:31:43 (muokattu 05.08.2006 23:05:33) | |
Eli siis olenpa tälläinen itseopiskeleva aloittelija joka osaa muutamat soinnut, osaa päätellä/laskea mikä sävel tulee mistäkin kieleltä/nauhaväliltä. Sitten kun yrittää opetella lisää niin ei oikein tiedä mistä pitäisi aloittaa kun jos randomilla vaan ottaa jotain esim skaalat, niin ennen niiden tajuamista pitäisi tietää jostain muusta jutusta, ja kun ottaa selvää siitä "jostain muusta jutusta", niin sen ymmärtämiseksi pitäisi taas tietaa jostain toisesta jne jne. Eli nytpä kysyisin tällaista: Onko olemassa jotain "oikeaa" järjestystä jossa teoriaa opetellaan? Kaikista järkevin varmaan olisi: Opetella kaikista asioista kaikista alkeellisin -> vähän kehittyneempää kaikista -> taas vähän kehittyneempää teoriaa kaikista jne. Mutta kun on tuo aikeisemmin mainittu ongelma niin se on vaikeaa. Aika usein on myös niin että kun lähtee opettelemaan jotain esim: skaaloja jostain kirjasta aloittelijoille niin siinä ei välttämättä edes kerrota mitä ne on ja mihin/miten niitä käytetään. EDIT: Soittelen kitaraa vain omaksi iloksi, joten se teoriamäärä jonka aion opetella on vain se välttämätön, eli jotain siihen suuntaan että kykenee tekemäänkin biisejä, muutenkin kuin arvailemalla (Toki oppiihan biisejä tekemään myös arvailematta ilman teoriaa, mutta se vie huomattavasti enemmän aikaa). Eli en siis aio opetella teoriaa niin paljon, jotta voisin päteä. Tietämätön aloittelija | |
![]() 05.08.2006 23:59:11 | |
Onko olemassa jotain "oikeaa" järjestystä jossa teoriaa opetellaan? Ei tietääkseni. Kaikista järkevin varmaan olisi: Opetella kaikista asioista kaikista alkeellisin -> vähän kehittyneempää kaikista -> taas vähän kehittyneempää teoriaa kaikista jne. Mutta kun on tuo aikeisemmin mainittu ongelma niin se on vaikeaa. Niin, ensin enemmän alkeita jutuista ja sitten monimutkaisempiin. Jos heittäis tässä vaikka jotain juttuja joista vois alottaa: Asteikot, intervallit, soinnut 1. C-duuriasteikko ja sen sävelten nimet. Molli-pentatoninen asteikko. 2. Kaikkien sävelten nimet. 3. Intervallien nimet, ensin vaikka vaan ihan mekaanisesti (miten monta puolisävelaskelta / nauhaväliä joku intervalli on). Myöhemmin sitten miten ne soveltuvat C-duuriasteikkoon, ja muihin asteikoihin. 4. Mistä intervalleista muodostu duuri- ja mollisoinnut 5. Miten duuri- ja molliasteikot muodostuvat yleisesti (mistä sijainnista tahansa). 6. Mistä intervalleista muodostuvat seiska-, maj-seiska sekä sus-soinnut. Tästä on sitten hyvä jatkaa. Käsittääkseni teoriaa opetellessa joutuu välttämättä sellaisiin tilanteisiin ettet tajua heti alkuun miten kaikki opettelemasi liittyy kaikkeen muuhun. Siitä ei pidä hätääntyä, ne palaset sitten loksahtelee myöhemmin kyllä ihan itekseen kohdalleen kun sitä pohjaa alkaa muodostumaan. Nuo kolme eli asteikot, intervallit ja soinnut ovat sellaisia minusta, että niiden opetteleminen kietoutuu väkisin yhteen. Tämän lisäksi on hyvä opetella nuotinluvun ja kirjoittamisen alkeet. Nuotinlukemisessa tietysti tulee hyödyksi myös duuriasteikon ja molliasteikon osaaminen. Mukaan tulee rytminuottien lukeminen joka kannattaa yhdistää muutenkin yleiseen rytmiikan opetteluun. Sitten kun saat vähän ymmärrystä sointuteorian alkeista, niin kvinttiympyrän opettelusta on hyötyä biisien säveltämisessä, mutta kun sitä pohjaa on vähän niin muiden hommien opettelu on huomattavasti nopeampaa. Voi tuntua siltä, että asiaa on tuossa jo paljon, mutta kun noista pääsee jyvälle niin ei ne niin vaikeita ole. Ja koska noi asiat tosiaan liittyy toisiinsa, niin yhden jutun opettelu helpottaa jo reilusti muiden oppimista. Aika usein on myös niin että kun lähtee opettelemaan jotain esim: skaaloja jostain kirjasta aloittelijoille niin siinä ei välttämättä edes kerrota mitä ne on ja mihin/miten niitä käytetään. Hanki parempia kirjoja. Ainakin pitäisi tietää mikä skaalan nimi on jos sellainen opetetaan. Kaikkea käyttöä ja sovellusta ei tietystikkään voi oikein kertoa, kun niitä sovellustapoja on niin äärettömästi, mutta jotain osviittaa. Äläkä pureksi liikaa kerralla. Esimerkiksi intervalleja opetellessa kannattaa yrittää painaa mieleen miltä ne kuulostaa ja yrittää bongata niitä tutuista melodioista, kehittyy meinaan samalla korva. Opettajista ei tietysti ole haittaa jos semmosen saat jostain hommattua, tai kaverin joka neuvoisi. "... yudoan o yunnustan dem yguduh ged ... LISN bud LISN ... tuds weer goin duhSIVILEYEzum " -e.e.cummings | |
![]() 06.08.2006 01:29:59 | |
Ei tietääkseni. Niin, ensin enemmän alkeita jutuista ja sitten monimutkaisempiin. Jos heittäis tässä vaikka jotain juttuja joista vois alottaa: Asteikot, intervallit, soinnut 1. C-duuriasteikko ja sen sävelten nimet. Molli-pentatoninen asteikko. 2. Kaikkien sävelten nimet. 3. Intervallien nimet, ensin vaikka vaan ihan mekaanisesti (miten monta puolisävelaskelta / nauhaväliä joku intervalli on). Myöhemmin sitten miten ne soveltuvat C-duuriasteikkoon, ja muihin asteikoihin. 4. Mistä intervalleista muodostu duuri- ja mollisoinnut 5. Miten duuri- ja molliasteikot muodostuvat yleisesti (mistä sijainnista tahansa). 6. Mistä intervalleista muodostuvat seiska-, maj-seiska sekä sus-soinnut. Tästä on sitten hyvä jatkaa. Käsittääkseni teoriaa opetellessa joutuu välttämättä sellaisiin tilanteisiin ettet tajua heti alkuun miten kaikki opettelemasi liittyy kaikkeen muuhun. Siitä ei pidä hätääntyä, ne palaset sitten loksahtelee myöhemmin kyllä ihan itekseen kohdalleen kun sitä pohjaa alkaa muodostumaan. Nuo kolme eli asteikot, intervallit ja soinnut ovat sellaisia minusta, että niiden opetteleminen kietoutuu väkisin yhteen. Tämän lisäksi on hyvä opetella nuotinluvun ja kirjoittamisen alkeet. Nuotinlukemisessa tietysti tulee hyödyksi myös duuriasteikon ja molliasteikon osaaminen. Mukaan tulee rytminuottien lukeminen joka kannattaa yhdistää muutenkin yleiseen rytmiikan opetteluun. Sitten kun saat vähän ymmärrystä sointuteorian alkeista, niin kvinttiympyrän opettelusta on hyötyä biisien säveltämisessä, mutta kun sitä pohjaa on vähän niin muiden hommien opettelu on huomattavasti nopeampaa. Voi tuntua siltä, että asiaa on tuossa jo paljon, mutta kun noista pääsee jyvälle niin ei ne niin vaikeita ole. Ja koska noi asiat tosiaan liittyy toisiinsa, niin yhden jutun opettelu helpottaa jo reilusti muiden oppimista. Hanki parempia kirjoja. Ainakin pitäisi tietää mikä skaalan nimi on jos sellainen opetetaan. Kaikkea käyttöä ja sovellusta ei tietystikkään voi oikein kertoa, kun niitä sovellustapoja on niin äärettömästi, mutta jotain osviittaa. Äläkä pureksi liikaa kerralla. Esimerkiksi intervalleja opetellessa kannattaa yrittää painaa mieleen miltä ne kuulostaa ja yrittää bongata niitä tutuista melodioista, kehittyy meinaan samalla korva. Opettajista ei tietysti ole haittaa jos semmosen saat jostain hommattua, tai kaverin joka neuvoisi. Aika hyvin kerrottu. Sulle tulis nyt tuosta plussa. Jonte: "Soittu on parhain askare minkä mä oon tehny housut jalas". | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)