Yleistä keskustelua musiikista ›

"No no tuota en minä. En minä kun kerran siis kerran vuokrasin ja eivät tuoneet takaisin sitä. Ne ei vät siis tuoneet takaisin sitä. Sitä."
 
Hooohoo!
 
Hoho. Toistokone rockaa.

kerran erään kaverini kanssa eksyttiin oulussa johonkin musiikkiliikkeeseen, jonne ei ollut mitään opasteita ja oli jonkun tavallisen talon takapihalla, kellarissa...uskomattoman epäkaupallinen paikka. Myyjä oli kyllä ihan messissä ja tiesi paljon vaikka omasikin todella itsepäisiä ajatuksia ja se oli varmaa että asiakas on aina väärässä. Toisaalta kaupasta ei löytynytkään muuta kuin laatu kamaa. Nietsu tais äijän nimi olla. Tietääkö joku vieläkö liike on pystyssä ja onko äijällä jotain muuta musaliiketoimintaa, koska tavara oli ainakin hyvää?

Tuus kuule joskus elävässä elämässä vastaan, Pukki.
 
Eikös minussa ole jo tarpeeksi kestämistä näin virtuaalitodellisuudessakin.
 
-----------------------------------
 
Niin, yleisesti musiikkiliikkeiden sedistä ja (harvemmin) tädeistä. Turha sitä on ruikuttaa, että musiikkiliikkeen setänä toimiminen on vittumaista hommaa. Se ei ole mikään syy kohdella asiakkaita kuin ilmaa. Joskus oikein hävettää mennä musiikkiliikkeeseen alle keskitason soittotaidollaan testaamaan instrumentteja ostomielessä. Myyjillä kun tuntuu olevan sellainen "toi ei osaa soittaa, vittu me sille mitään myydä"-asenne. Asenne on sinänsä kummallinen, sillä samaltahan se aloittelijoidenkin ja meidän keskinkertaisuuksien raha käsittääkseni haisee.
 
Erityisesti vituttaa se, kuinka ne myyjät on niin saatanan löysiä paskoja. Ne rötköttää siellä tiskin takana elämäänsä kyllästyneen näköisinä, tyly ja ylimielinen ilme päällä, ja tuskin viitsii nousta kun asiakas tulee kauppaan.
 
Muistuukin tästä mieleen kuinka kaverini työnantaja oli autoliikkeeseen mennyt. Puhelimessa oli hinnat sun muut jo sovittu. Kun tyyppi meni sinne liikkeeseen, äijät ei viittyny persettä nostaa soffalta kun oli kaffe kesken. Kaverin työnantaja siihen tokaisi, että: "ei mun takia tartte nousta. Ostan sen auton muualta" - ja tosiaankin kantoi rahansa muualle. Näin sitä pitää!
 
Jostain syystä näihin veteliin velliperseisiin en ole juurikaan muualla törmännyt kuin musaliikkeissä. Mikä kumma siinä mahtaa olla? Kai se vituttaa kun asiakas tuo leivän pöytään.
 
Aina yhtä hyvä nyrkkisääntö on: Jos ei osaa suhtautua palveluammattiin oikealla asenteella, kannattaa vaihtaa työpaikkaa.

Mitenköhän musiikkikauppaan pääsisi osa-aikatöihin...
 
Saattaisi sopia meikäläiselle.

Täytyy antaa DLX:lle pisteitä! Aina hyvä palvelu ja sijainti ei yhtään hassumpi. Kahvit vois joo tarjota ensikerralla ja myyjät vois vaihtaa naisiksi ;) Asiallisinta on ettei myyjät tunnu väsyvän tyhmille kysymyksille!
Helsingin Musiikkiin en enään mene. Fasulla saa vanhat kantikset ainakin hyvää palvelua mutta eipä ole tullut sieltä oikein hankittua mitään. Jaano yks jenkkistrato. Sekin tais itseasiassa olla sillon dlx...

Jyväskylän kahta kauppaa (Musikantti ja MusaPörssi) vertaillessa kallistun itse jälkimmäisen suuntaan.
 
Kumpi noista on siinä bussiaseman lähellä?

Kumpi noista on siinä bussiaseman lähellä?
 
Musikantti on Bussiaseman(entisen?) lähellä

kerran erään kaverini kanssa eksyttiin oulussa johonkin musiikkiliikkeeseen, jonne ei ollut mitään opasteita ja oli jonkun tavallisen talon takapihalla, kellarissa...uskomattoman epäkaupallinen paikka. Myyjä oli kyllä ihan messissä ja tiesi paljon vaikka omasikin todella itsepäisiä ajatuksia ja se oli varmaa että asiakas on aina väärässä. Toisaalta kaupasta ei löytynytkään muuta kuin laatu kamaa. Nietsu tais äijän nimi olla. Tietääkö joku vieläkö liike on pystyssä ja onko äijällä jotain muuta musaliiketoimintaa, koska tavara oli ainakin hyvää?
 
Nietsuhan se kyllä tiesi aika paljon musavermeistä, ei vaan ole enää tietääkseni Backlinea olemassa, enkä oo kuullut että mies olisi mukana musiikkibisneksissä.
Tavara oli ehkä liiankin hyvää ja hintavaa ja mies seisoi varmasti omien ajatustensa takana vankkumatta.
Se oli kyllä yksi syy, miksi en ko. liikkeessä isommin vieraillut, jotenkin ei jaksanut sitä vuodatusta aina kuunnella.

muuttakaa tampereelle... soitinliikkeitä on väkilukuun suhteutettuna reilusti ja palvelu on aina hyvää (paitsi yhdessä soitinliikkeessä missä ei juuri mitään yleensä olekaan myynnissä)
 
Kyllä Tampereen liikkeissä kaikissa saa hyvää palvelua, kun oma asenne on kohdallaan. Kaits jokainen ihminen käyttäytyy toista kohtaan sen mukaan millainen hän on, millaisen ulkoisen kuvan hän käytöksellään antaa. Jos olet iloinen, ulospäinsuuntautunut, asiantunteva (...takuulla Ogelin oppilaita...siis potentiaalinen asiakas...), niin kyllä saat takuulla hyvää palvelua. Mutta jos ulkomuotosi on kun dyykkarilla, puhe epäselvää kun Kimi Räikkösellä ja näytät siltä, että kulutat vain aikaasi räpläilemällä laitteita, eivät myyjät VOI suhtautua sinuun kovin innokkaasti ja palvelualttiisti; kokemukset antavat pohjaa käytökselle!
 
Ja vielä J-kylän liikkeistä: Musikantissa saa (joskus) hyvää ja ystävällistä palvelua, varsinkin siltä vanhemmalta PA-spesialistilta, oikein kahvin kera ja MusaPörssissä saa katella rauhassa (jonsei ole epäilyttävän oloinen...), kokeilla vaikka Ruokankaan XOta ja palvelua saa kyllä kun kysyy. - Kun tasaisin välein liikkeissä poikkeaa, saa objektiivisen kuvan verrattuna joka päivä nurkissa pyörivään - vai saako?

Netissä vielä vaikuttaa ainakin samalla nimellä:
 
http://www.helsinginbandikeskus.fi/
 
Kauppaakin on tullut tehtyä edullisesti (IMO). Aika pienimuotoista ja "persoonallista" yksityisyrittäjän hommaa toiminta on nykyään. Ei varsinaista liiketilaa, mutta tilatut kamat voit noutaa Helsingistä itse. "Vanhasta" liikkeestä ei kokemusta.
 
No niihä onki. Paha vaan kun valikoima ei ole enää kovin kummoinen. Noita käsintehtyjä turkkilaisia peltejä sieltä sai halvalla, vaan ei saa enää.

Raha ratkaisee. Itse kävin aikoinaan katselemassa kitarakaappia yhdessä liikkeessä ja myyjä ei nostanut persettään penkistä. Totesi vain "Tuolla niitä on, mee itse katsomaan" ja jatkoi telkkarin katsomista. No, kävin katsomassa, totesin tuotteen hyväksi ja kysyin käteisalennusta ja latasin melkein kymppitonnin vanhassa rahassa tiskiin. Nykyään kun menen samaan liikkeeseen niin myyjä melkein vetää punaista mattoa mun jalkojen alle ja kysyy kaikki mahdolliset kuulumiset. Näin se asenne näköjään muuttuu.
 
Harmi vaan, että musaliikkeitä on yleensä niin vähän, että tuote on pakko ostaa, oli palvelu sitten mitä tahansa ellei tilaa.
 
meipa

Minulle avataan ovet ja levitetään punainen matto. Sitten tarjotaan konjakit ja sikarit. Sen jälkeen sopivassa vaiheessa yrittävät varovasti myydä tuotteitaan 99 % alennuksella. Tosin Helsingin musiikissa vain 98 % alennuksella.

- korvatulpat kiitos
- tossa on semmoiset tosisoittajien käyttämät
- olenkos minä sellainen ?
- no etkös sinä ole ?
 
10% alennus. Myyjätyttö oli kyllä tuttu ....

Kävin Tampereen musiikkiliikkeessä ostaan plekuja ja siellä oltiin ihan ystävällisiä.

Kuulun ehkä vähemmistöön, mutta minulle tuommoinen "varautunut" tai "kiireetön" palvelu sopii hyvin. Itse olen enemmänkin "tiedän mitä haluan"-tyyppi. Kun menen vaikkapa soittimia kokeilemaan, en tarvitse siihen myyjää vierelle selitämään että miten hyvä peli tuo on tai se ja se soittaa kanssa sillä ja ammattimuusikkokaverin mukaan tämä on paras mitä se on ikinä kokeillut. Sitten kun tulee kysyttävää, kysyn. Ja yleensä saan asiallisen vastauksen.
 
Yhdyn aikaisempiin kommentteihin käytöstapojen tärkeydestä tiskin kummallakin puolella: treat people like shit and they act like shit. Kaikille ei ole luontevaa ruveta juttelemaan niitä näitä ventovieraan kanssa (itsekään en siitä hirveästi perusta), mutta kyllä semmoinen peruskunnioitus toista ihmistä kohtaan pitää löytyä palvelutilanteessakin. Ylitsevuotavan imeläksi ei tarvitse ryhtyä, kunhan on asiallinen.
 
Asiakaspalveluammatit ovat samanlaisia kuin muutkin. Kaikille sattuu joskus virheitä. Ei pidä heti tuomita ihmistä, jos nyt kerran sattuu huonona päivänä se viimeinen sentti hymystä puuttumaan.
 
Mutta aina välillä tietysti törmää tyyppeihin jotka eivät todellakaan sovi palvelualalle. Ikävä juttu on se, että nämä tapaukset tulevat koko ajan lisääntymään. Automaation myötä liukuhihna- ja muut alhaisen koulutuksen hommat häviävät kovaan tahtiin. Ainoaksi mahdollisuudeksi peruskoulupohjalta ponnistavalle jäävät silloin palveluammatit, vaikkei kykyä niihin olisi nimeksikään. Silloin on turha viisastella että vaihda duunia jos ei kiinnosta, vaihtoehtoja kun ei ole...

Kuulun ehkä vähemmistöön, mutta minulle tuommoinen "varautunut" tai "kiireetön" palvelu sopii hyvin. Itse olen enemmänkin "tiedän mitä haluan"-tyyppi.
 
Sama täällä. Mielestäni myyjä saa olla kuinka passiivinen ja epäavulias tahansa, kunhan älyää pysyä poissa tieltä ja kaupanteon hetkellä tulee hinnassa vastaan.

Pääosin ihan hyvää palvelua olen saanut aina. Tyly totuus kuitenkin on, että nyt, 18-vuotiaana lettipäänä, saan vieläkin parempaa palvelua kuin esim. 15-vuotiaana "normaalin näköisenä" teininä (ja juu, juu, teinihän minä vieläkin olen, joten jätetään tuo keskustelu pois tästä).
 
Levytukusta saan muuten nykyään erittäinkin hyvää palvelua, vaikka joskus pari vuotta sitten kauppaa pidettiin yleisesti (ja kuuluin samaan ryhmään) yhtenä Helsingin huonoimmista kaupoista palvelun suhteen. Se silmälasipäinen tyyppi (benny ainakin taitaa tietää tyypin nimen?) on varsinkin oikein palvelushalukas, ja samoin muutkin.
 
LISÄYS: Edellä puhuttiin siitä, kuinka jotkut haluaa, ettei myyjä tule heti niskaan hengittämään. Minä kuulun samaan ryhmään ja tykkään siitä, että voin etsiä myyjän käsiini, kun häntä tarvitsen. Tietysti myyjä voi välillä kysyä, tarvitseeko apua/neuvoa tms., mutta kunhan tajuaa jättää myös rauhaan jos kerron, etten apua/neuvoja tarvitse.

Varsinkin tuolla Malmin DLX:ssä ja Musamaailmassa on erittäin mukava asioida, aina hyvä ja asiantunteva palvelu ilman minkäänlaista ärsyttävää tehomyyntiä/tyrkyttämistä.
 
Musamaailmasta tykkään minäkin. DLX oli ennen yksi suosikeista myös, mutta on nyttemmin hieman menettänyt suosiotaan.