Aloittelijat ›

Neil Young on yksi parhaista esikuvista aloittelevalle kitaristille. Kaverin tuotannosta löytyy paljon eri tyylistä tavaraa, joista useimmat on suhteellisen helpposoittoisia mutta silti kiinostavia.
 
Ja ainakin omalle soiton opiskelulle www.guitarnoise.com on ollut korvaamaton apu. Sieltä löytyy erittäin hyvin laadittuja oppaita eri biisien opetteluun. Kannattaa käydä läpi.

On nyt varmaan tosi törkeää tunkea toisen aiheeseen kyselemään tyhmiä aiheen vierestä mutten parempaa löytänyt enkä uutta kyllä tämän takia ala tehdä.. Enkä usko että vastauksia tähän kovin satelee.
 
Ongelma 1. Kävin kitaratunneilla ~5kk ja lopetin koska en halunnut ilmaista itseäni muille enkä improvisoida. En tykkää soittaa kotona kun joku kuulee aina. Tosin silloin joskus kun ei muita ole kotona fiilikset on ihan katossa ja soitto menee hyvin.. ainakin tuntuu siltä.
 
Ongelma 2. Rytmi/melodia on vaikea, en osaa soittaa biisejä "oikein". En ikinä opettele biisejä loppuun tämän takia. En kuule esim. jostain AC/DCn biisistä miten kitara siinä menee (yleensä niissä kohdissa missä vaan heitetään jotain sointuja). Suurin ongelmani joka on vaikea selittää. Ja tuntuu etten osaa pistää tunnetta mukaan yhtään. Melkein sama kuin vastaisi koulussa kysymykseen suoraan kirjasta lukien.
 
Haluaisin hirveästi oppia soittamaan edes pari hyvää pätkää jotain biisiä. Hyvin. Kannattaako vaan heittää kitara helvettiin kun olen näin tarpeettoman ujo eikä minulla ole mitään musiikkikorvaa?
 
Tunnen itseni aivan surkeaksi kun lueskelee täältä että 12v pikkupojat vetää Trooperia soitinkaupassa..
 
tv. tumpelo

Minuakin vaivaa tuo että soitto taidot huononee noin puolella vuodella kun joku kuulee/katsoo :/. Siihen auttaa vaan se että soittaan enemmän että muut kuulee/katsoo :)

Harjoittele soitta nothing else matters soinnuista. Niin mä ainakin tein heti ku olin jotenki oppinu ne muutamat soinnut.

Ja tuntuu etten osaa pistää tunnetta mukaan yhtään.
 
Tuo tunteella soittaminen tulee ajan myötä sitten, kun soittotaidot ja -varmuus on kohdillaan. Ei ole syytä huoleen.
 
Kannattaako vaan heittää kitara helvettiin kun olen näin tarpeettoman ujo eikä minulla ole mitään musiikkikorvaa?
 
Ehdottomasti ei. Musiikkikorva kehittyy koko ajan soittaessa ja kehittymistä voi itse nopeuttaa. Mäkin luulin aloittaessani, että mulla on melko heikko sävelkorva, mutta se on itsestään kehittynyt vaikka en ole edes hirveän kauan aikaa soitellut. Aloita vaikka etsimällä Ukko Nooat ja Maamme-laulut korvakuulolta ja sitten vaikka sointuja jostain Bob Dylanin biiseistä.
 
Tunnen itseni aivan surkeaksi kun lueskelee täältä että 12v pikkupojat vetää Trooperia soitinkaupassa..
 
Onhan niitä paljon nuoria teknisiä taitureita. Jossain vaiheessa sä vaan tajuat, että useimmilla elämän osa-alueilla on aina parempia eikä siitä oikeasti kannata välittää. Ota siitä irti se lisämotivaatio omaan harjoitteluusi. Sitä paitsi monet nuoret vähän turhaan kehuvat omia taitojansa, mutta kun niitä oikeasti kuuntelee, niin se soittovarmuus ja tatsi on aika hakusessa. Sekin kehittyy ajan myötä. Niin kuin on jo monesti sanottu, niin bendit, vibraatot, taimi ja komppaaminen haltuun, niin sitten kaikki on mahdollista. Turha sitä on ottaa mistään paineita. Simpsoneita lainaten: "If you put your mind to it, you can achieve anything."
 
Minuakin vaivaa tuo että soitto taidot huononee noin puolella vuodella kun joku kuulee/katsoo :/. Siihen auttaa vaan se että soittaan enemmän että muut kuulee/katsoo :)
 
Mä luulen, että tuossa on kyse vähän muusta. Silloin kun soittelee muille, niin sitä omaa soittoansa kuuntelee paljon tarkemmin. Sitten kun tulee virheitä, mitkä normaalisti ei haittaisi ollenkaan, niin niitä rupeaa vaan miettimään enemmän. Loppujen lopuksi tuossa on vaan kyse soittovarmuudesta tai sen puutteesta.
 
E:muotoilua

Itse rämpyttelin aikoinaan aloitellessani akustista muutaman kuukauden ymmärtämättä mitään touhusta. Sitten menin työväenopistoon kahdeksi lukuvuodeksi kursseille enkä ole sitä kertaakaan katunut.
 
Opettaja nosti kappaleiden vaikeustasoa kurssien edetessä ja välillä se turhautti, kun soittaminen ei tuntunut helpolta. Aina mentiin omien taitojen ylärajoilla ja töitä joutui tekemään, jotta pysyy mukana. Mutta kun myöhemmin soittelin sitten niitä kappaleita, joita tunneilla oltiin käyty alkuvaiheissa, huomasin, kuinka paljon soittotaitoni oli kehittynyt. Aikaisemmat, vaikeilta tuntuneet kappaleet ja tekniikat sujuivat nyt paljon helpommin. Nykyään ymmärtää paremmin, että uusien soittotaitojen oppiminen vaatii paljon työtä ja oikotietä ei ole.
 
Muuten, kaikki sormeni peukaloita lukuunottamatta taipuvat n. 90 astetta taaksepäin uloimmasta sormitaipeesta. Olen koittanut joissain kappaleissa painaa paria kieltä tuon avulla. Silti, onkohan se ihan terveellistä?
 
Täällä kohtalontoveri, jolla myös yliliikkuvat nivelet. Olen huomannut tuossa hyviä ja huonoja puolia. Hyvää on se, että esim. vitosnauhan barreduureissa on helppoa painaa nimettömällä kolme kieltä. Soitan usein myös avoimen A-duurin pelkällä nimettömällä. Huonoa on puolestaan se, että sormissa ei ole niin paljon voimaa eikä tarkkuutta. Kun painan sormella kieltä otelautaan, sormi muljahtaa helposti yli. Etenkin pikkusormella kielten painaminen on hankalaa, mikä haittaa soittamista jonkin verran. Pitää vain yrittää sopeutua ja treenata enemmän.

Opit soittamaan parhaiten soittamaan kitaraa opettelemalla... no joo se viisastelusta.
 
Ite oon sairaan laiska soittelemaan eikä oo hirveesti tullu soiteltua vaikka joku puol vuotta ollu vehe.
 
Parhaiten opit hankkimalla esim. jos rokista tykkäät ni rock-skita-opettajan.
 
Henk.koht ei oo tuohon ollu mahdollisuutta enkä ois ikinä oppinu soittamaan sitä vähääkään minkä osaan ilman tabulatuureja.
 
Eli jos tuntuu että on liian monimutkasta ja vittumaista ni ota lempibiisin tabulatuurit netistä esiin ja soita, soita ja sen jälkee vielä vähän soita.
 
Ite oon maailman huonomuistisin, mutta hinkkaamalla tabuja uuellee ja uuellee huomaa yllättäen muistavansa ulkoa (ns. automaattisesti ajattelematta sen enempää) koko biisin.

Itse olen jämähtänyt vähän liiaksikin sointujen harjoitteluun. Jos ne kiinnostaa niin esim. Leevi and the Leavingsiltä löytyy useita harjoitteluun kelpaavia kappaleita.
 
Hahaa! Et ole ainoa. Itse olen kanssa vuodenvaihteesta asti soittanut kitaraa ja aloitin juuri Leevien biiseistä ensin sointuja ja sittemmin melodioita soitellen(lainasin kirjastosta kaikki leevikirjat ja vaihdoin beatleseihin vasta kun osasin kaikki n 100 leevi-piisiä ulkoa{lähes}). Aluksi soitin vaan helpot biisit, mutta sitten alkoi harmittaa yhden H molliin soittotaidottomuus ja opettelin sen puoli-vahingossa. Pian huomasin osaavani kaikki duuri, molli ja seiskasoinnut.
 
Nyt olen jo alkanut opetella kaikkea haastavampaa ;) ja syksyllä alan ottaa tunteja :D.

Hahaa! Et ole ainoa. Itse olen kanssa vuodenvaihteesta asti soittanut kitaraa ja aloitin juuri Leevien biiseistä ensin sointuja ja sittemmin melodioita soitellen(lainasin kirjastosta kaikki leevikirjat ja vaihdoin beatleseihin vasta kun osasin kaikki n 100 leevi-piisiä ulkoa{lähes}). Aluksi soitin vaan helpot biisit, mutta sitten alkoi harmittaa yhden H molliin soittotaidottomuus ja opettelin sen puoli-vahingossa. Pian huomasin osaavani kaikki duuri, molli ja seiskasoinnut.
 
Nyt olen jo alkanut opetella kaikkea haastavampaa ;) ja syksyllä alan ottaa tunteja :D.
 
Olisipa minullakin näin... Nimittäin en ole sointuja vaivautunut opettelemaan kuin e-mollin joka on jo unohtunut.

Itse aloitin opettelemalla mahdollisimman monta sointua, ja kokeilemalle erilaisia sormituksia niille. Sitten alkoi sointujen rämpyttäminen ja otteiden vaihtojen opettelu.
 
Huom. Tässä vaiheessa en edes yrittänytkään soittaa mitään biisiä, kunhan hain tuntumaa kitaraan ja pyrin saamaan soinnut soimaan mahdollisimman puhtaasti. Ei välttämättä kaikkein paras tapa mutta näin tein...
 
Välissä kun otteiden vaihtelu alkoi tympäistä, opettelin erilaisia skaaloja, esim. pentatonisen skaalan, sekä joitakin yksinkertaisia biisijä.
 
Miltei kaikki oppimiseni tapahtui sointu oppaan, guitar pro -ohjelman ja kitaraa kauemmin soittaneiden kavereiden avulla.
 
Vastaus kysymykseen: Kuinka opin parhaiten soittamaan kitaraa? on vähän hankala sinänsä. Riippuu niin paljon siitä keneltä kysyy. Uskoakseni suurin osa kitaristeista on aloittanut opiskelun itsenäisesti, käyneet soittotunneilla tämän jälkeen. Toiset taas ovat aloittaneet ammattilaisen opastuksessa ja jatkaneet itsenäisesti harjoitteluaan.
 
Tärkeintä on omasta mielestäni se halu ja into oppia soittamaan kitaraa.

Tärkeintä on omasta mielestäni se halu ja into oppia soittamaan kitaraa.
 
Ja ennen kaikkea harjoittelu. Toiset oppivat nopeammin, toiset hitaammin, mutta kukaan ei harjoittelematta.