Roots ›

Robert Johnsonin kitara? myynnissä 6:n miljoonan $ hintaan. http://www.rjguitar.com/enter.php?page=10
Jos jonkun vanhasta kitarasta voidaan edes pyytää kuutta miljoonaa täytyy entisessä kitaran omistajassa olla jotain todella poikkeuksellista. Tässä tapauksessa tietysti Bluesin suurin legenda. Rjguitar.com sivulla kitara on otsikoitu: graalin pyhäksi maljaksi mun mielestä pyhä malja on Johnsonin äänitteet joista ei tarvitse kai nykyisin maksaa mitään. Niin mitä mieltä, miehestä, musiikista ja kitarasta ? Ei ole taas vähään aikaan Robert Johnsonista ollutkaan näillä palstoilla.

Onkohan tuossa yhtään tinkaamisen varaa? Aika hyvässä kunnossa kitara näyttää olevan. Olis kiva päästä kokeilemaan tuota.

Taisi Kuloniemen Esa sanoa jottain tuosta kitarasta viime bluesministeri lähetyksessä. Kuulemma tuossa kitarassa kitaran logo on eri asennossa, kuin kuvassa jossa Johnson on kitaransa kanssa. Niin tiijä sitte...

Taisi Kuloniemen Esa sanoa jottain tuosta kitarasta viime bluesministeri lähetyksessä. Kuulemma tuossa kitarassa kitaran logo on eri asennossa, kuin kuvassa jossa Johnson on kitaransa kanssa. Niin tiijä sitte...
 
Siinä kuvassa on kai joku smäidä jos sen logon kohdalla. Ihan kuralta kuulostaa todnäk toikin kitara, ei sillä kuitenkaan ole uskalletu soittaa vuosikausiin.

Postikulut ovat nykyisin niin kalliit, että ei tuota kannata ostaa. Ja Thomannilta taitaa saada sitäpaitsi halvemmalla.

Pitihän se ostaa, mutta pudotin vahingossa katuun.

..Niin mitä mieltä, miehestä, musiikista ja kitarasta ? Ei ole taas vähään aikaan Robert Johnsonista ollutkaan näillä palstoilla.
 
Loistava äijä, lähes kaikki tuon ajan bluestyylit ja eri artistien ominaispiirteet sekoittuivat tuotannossa maanisesti tulkittuna. Eräs monipuolisimmista artisteista (siis ainakin levytetyn matskun osalta, ties mitä kaikkea tuon ajan hepuilla olikaan repertuaarissaan..). Silti henkilökohtainen fiilis on, että loistavuudestaan huolimatta Johnsonin legendan "jalkoihin" on jäänyt suotta moni uskomaton akustinen/deltablues -artisti. Folklore -osasto hänen kohdallaan alkaa itseäni välillä nykyään jo kyllästyttämään, vaan ei musa!
 
Johnson varmaan soitteli aina sillä kitaralla, minkä sattui käsiinsä saamaan. Tuo peli tuskin on hänen hyppysissään koskaan käynytkään..

Mun veikkaus on ettei Robert Johnson ei ole ikinä koskenut tuohon myynnissä olevaan kitaraan. Siinä studiovalokuvassa Johnsonilla on huomattavasti kuluneemman näköinen kitara. Lisäksi luulen että Johnson etupäässä käyttänyt siinä toisessa säilyneessä valokuvassa olevaa Kalamazoo KG-14 mallista kitaraa jossa kaulan liitos kohta on 14 nauhan kohdalla ja sopii paremmin Johnsonin slide tyyliin missä capo on toisella tai neljännellä nauhalla. Mutta tosta "Johnsonin?" kitaran myymisestä, niinkuin Esa Kuloniemikin mainitsi niin ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa. Kaikenkaikkiaan toikin on esimerkki minkälainen legenda Robert Johnson on.
 
vähän lisää: Silti henkilökohtainen fiilis on, että loistavuudestaan huolimatta Johnsonin legendan "jalkoihin" on jäänyt suotta moni uskomaton akustinen/deltablues -artisti.
Täysin samaa mieltä vaikkapa esimerkiksi Blind Lemon Jefferson ja Bad Luck Soul biisi jonka on levyttänyt B.B. King myöskin, huippua.

Silti henkilökohtainen fiilis on, että loistavuudestaan huolimatta Johnsonin legendan "jalkoihin" on jäänyt suotta moni uskomaton akustinen/deltablues -artisti. Folklore -osasto hänen kohdallaan alkaa itseäni välillä nykyään jo kyllästyttämään, vaan ei musa!
 
Robert Johnsonin myytti on tosiaan kasvanut aika älyttömiin mittoihin. Johnsonin levytetty kamahan on ihan loistavaa, ei siinä mitään. Itselleni Charley Patton on kyllä silti ykkösäijä pre-war deltabluesin saralla.

Robert Johnsonin myytti on tosiaan kasvanut aika älyttömiin mittoihin.
 
Kuoli nuorena, Traagisesti. Sen ajan Hendrix vastine näin vertauskuvallisesti. ja kitaroistahan voi sen jälkeen pyytää mitä vaan.

Kuoli nuorena, Traagisesti. Sen ajan Hendrix vastine näin vertauskuvallisesti
 
Noiden lisäksi paljon muutakin, esim. väitetty diili paholaisen kanssa tienristeyksessä, monien eri nimien käyttäminen, hämäräperäinen kuolema, epätietoisuus minne mies on haudattu, ylipäänsä luotettavien tietojen vähyys miehen elämästä.
 
Tietty ilman loistavia levytyksiä myyttiäkään ei olisi syntynyt, tässä mittakaavassa.

Elä nyt 30-luvulla mustana bluesmuusikkona jenkeissä. Ei varmaan mitkään rekisteritkään heikäläisistä voineet olla kovin tarkkoja. Ja siitähän sitten huhut alkavat kasvaa kun "herätetään" kuollut mies taas henkiin.
 
Gayle Dean Wardlow'n kirjassa "Chasin' the Devil's Music - Searching for the blues" on muuten mielenkiintoista tarinaa, kuinka tietoja on etsitty. Kuulostaa ehkä kuivalta aiheelta mutta väliin tuntuu kuin jännäriä lukisi.

Tietty ilman loistavia levytyksiä myyttiäkään ei olisi syntynyt, tässä mittakaavassa.
 
Jep. Robert Johnson ei ollut ensimmäinen suuri bluesartisti eikä kenties teknisesti taitavin bluesartisti eikä ehkä omaperäisin bluesartisti eikä ehkä paras biisintekijä eikä välttämättä edes kaikkein vakuuttavin ja uskottavin bluesartisti. Mutta Johnsonin käsittelyssä niin tekninen taitavuus, omaperäisyys, lyyrinen lahjakkuus kuin uskottavuuskin tiivistyvät semmoiseksi tiukaksi paketiksi, että paha siitä on mennä kenenkään yli. Kaikki bluesin hyvät ja "pahat" puolet -niin musiikilliset kuin myytillisetkin- ovat kasautuneet yhteen mieheen.
 
Jos lievä ylisanailu sallitaan... Kyllähän ihan samat sanat pätevät esim. Pattoniin, Son Houseen, Muddy Watersiin ja Howlin' Wolfiin. Ja varmaan moneen muuhunkin.

Jos saa lainata niin :
Robert Gordonin kirjassa Hoochie Coochie Man - Muddy Watersin elämä ja teot. Muddy kertoo hiukan Johnsonista. "Rakastin Robert Johnsonin musiikkia" Muddy kertoo seurailleensa hänen levytyksiään kautta linjan. Ja Muddy kertoo nähneensä Robert Johnsonin vain kerran, kadulla Friar's Pointissa ja se kokemus oli ollut valtava."Ihmiset tungeksi sen ympärillä ja mä pysähdyin ja kurkistelin joukon yli. Mä menin takaisin autoon ja häivyin koska se oli vaarallinen mies... ja todella käytteli skittaa... Mä matelin veke ja poistuin, koska se oli liian heviä mulle."
 
En tiedä saisko lainailla kirjoista noin mutta olkoon mainoksena. Ostakaa tuo mainio kirja siinä on enenmänkin juttua Deltan Blues suuruuksista, Charlie Pattonista, Son Housesta ja muista. Tärkeintä (mielestäni) tossa kirjassa on kuvaus miten Blues siirtyi Mississippin puuvillapelloilta Chicagoon ja muutti koko länsimaisen populaarimusiikin. Niin ja kirjan on suomentanut "bluesruhtinas" Esa Kuloniemi joka tietää mistä kirjassa kirjoitetaan.

Hyvä vanha ketju Johnsonista:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=10&t=23798&o=0

Uskomatonta paskaa. Kuka voi olla niin typerä, että maksaa jostain kuppasesta akustisesta 6 miljoonaa? huh huh.

Uskomatonta paskaa. Kuka voi olla niin typerä, että maksaa jostain kuppasesta akustisesta 6 miljoonaa? huh huh.
 
Jos kyseessä olisi todella Röbert Zönssönin kitara(mitä epäilen vahvasti), niin hyvin joku voisi hyvin maksaa 6 miljoonaa siitä. Ei sen takia että sillä olisi kiva soittaa vaan sillä on joillekin lähes uskonnollinen arvo. Kyllähän kristittykin maksaisi maltaita että saisi Jeesuksen olkavarsiluun haltuunsa. Or sömething...
 
Mutta tuo kitara on kyllä aivan liian hyvässä kunnossa ollakseen Rööbertin kitara. Se on jo siinä alkuperäisessä Johnssonin sylissä olevassa kuvassa huonommassa kunnossa.

Magic Bullet: Mutta tuo kitara on kyllä aivan liian hyvässä kunnossa ollakseen Rööbertin kitara. Se on jo siinä alkuperäisessä Johnssonin sylissä olevassa kuvassa huonommassa kunnossa.
 
Ottamatta kantaa kitaroiden kuntoon, niin muistelen lukeneeni, että Johnsonin on arveltu todennäköisesti vain lainanneen jonkun kitaran sitä valokuvaa varten.
 
E: Tää linkki löytyi nyt tähän hätään:
 
http://www.rytmi.com/vanharytmi/rytmi401/401robertjohnson3.html

Kyllähän kristittykin maksaisi maltaita että saisi Jeesuksen olkavarsiluun haltuunsa. Or sömething...
 
Robert Johnsonin sääriluusta tehty slideputki vois olla myyntivaltti. :-)