Laulaminen ›

Luulin päässeeni tästä eroon hengitystekniikan vakiinnuttua, mutta nyt tukea säätäessä uuteen uskoon on alkanut taas iki-ihana hyperventilointikohtausten saaminen.
 
Vinkkejä hyperventilaatiokohtauksesta selviämiseen? Paperipussia ei yleensä satu olemaan lähistöllä, ja kohtauksen pitkittyminen aikaansaa räjähdyksenomaisen itkun jonka jälkeen ei ole mitään asiaa laulamaan saman vuorokauden aikana.

Eräs kaverini epilepsia alkoi aikoinaan pahoilla hyperventilaatiokohtauksilla ja se hengitti aina "käteensä" jos ei sattunut paperipussia olemaan lähistöllä. Elikkäs käsi suun eteen ja hengittelet rauhallisesti. Kädessä on ihohuokosia jotka nähtävästi toimii vähän samalla tavalla kuin paperipussi. Mene istumaan ja aukaise esim kiristävä housunnappi jotta voit hengittää kunnolla.
 
Kaikkein tärkeintä on pyrkiä hengittämään rauhallisesti. Se on tietysti erittäin vaikeaa tollasen kohtauksen tullessa, mutta yritä etsiä keino rauhottaa itses siinä tilanteessa. Laske vaikka kahteen tai neljään aina kun hengität sisään tai ulos. Se auttaa keskittymään johonkin konkreettiseen ja vie ajatukset pois siitä paniikista.
 
Ja toinen on just se, ettet tunne ahdistavaa oloa, eli kaikki kiristävät vaatteet pois, älä istu lysyssä, vaan niin että pystyt kunnolla hengittämään ja kaikki kaverit vähän kauemmas. Ulos meneminenkin saattaa auttaa.

Hyperventilointi voi olla yhteydessä paniikkihäiriöön, tai sitten ei. Kuitenkin tuo itkukohtauksen saaminen lopussa viittais siihen. Sain iteki noita joskus laulutunneilla ja välillä muuallakin, saan edelleen joskus, mutta pystyn myös lopettamaan ne lyhyeen kun tiedän mistä on kysymys. Laulutunnilla kohtauksen alku saattaa johtua puhtaasti ylihengittämisestä, mutta kehittyy paniikkihäiriöksi, kun tuntuu että hengitys karkaa hallinnasta. Paniikkia aiheuttavat kuitenkin eri asiat eri ihmisille.Sillon hiljaseen paikkaan yksin, vessaan tms., sitten ajatukset pois päällä olevasta kohtauksesta ajattelemalla jotain ihan muuta, koska oireiden tietoinen kauhistelu pahentaa paniikkia ja sitä myöten pidentää kohtauksen kestoa, koska oireiden pahetessa paniikki kasvaa , eikä loppua näy. Paperipussi on hyvä juttu, mutta just toi käteen hengittäminenkin auttaa ja ilman mitään pärjää myös, jos keskittyy ajattelemaan jotain ihan muuta, vaikka jotain oikeasti tylsää asiaa tai jotain muuten rauhoittavaa juttua.
 
Tosi kurjaa, jos ei koko päivänä kohtauksen jälkeen pysty laulamaan.:( Toivottavasti apu löytyy.

Itselläni on ollut joskus paniikkihäiriötä ja etenkin a cappella keikoilla on tullut erittäin tukala olo muutaman kerran. Onneksi kohtaukset eivät ole edenneet pitkälle juuri silloin ja ulospäin tuskin on paljon näkynyt yleisöön. Kohtauksiin on liittynyt nimenomaan lievä hyperventilointi ja olen pelännyt pyörtyväni alttarin eteen kirkossa hääkeikoilla. Keskellä keikkaa on vähän vaikea alkaa hengittää mihinkään pussiin tai edes omaan kämmeneen.
 
Mulla ei ole antaa mitään erityisiä neuvoja. Jos sulla on kyseessä samantyyppisesti paniikkihäiriötä kuin mulla, asiaan auttaa se, että elämä on muuten kunnossa ja mieli levollinen. Krapulat on pahimpia tässä suhteessa.
 
Rokkikeikoilla ei ole ollut samaa ongelmaa. Jotenkin se ilmapiiri on niin erilainen ja pari tuoppia oluttakin auttaa aina kummasti.

Raija Rovainen -niminen laulunopettaja on kirjoittanut kirjan "Laulamisen sietämätön helppous" ja siinä oli jotain puhetta hyperventilaatiosta ja siitä selviämisestä. Itse en ole tästä ongelmasta koskaan kärsinyt, joten en nyt ihan tarkalleen muista mitä hän kirjoitti. Hänen opetusmetodinsa on joka tapauksessa se: että mitään "tukea" ei missään tapauksessa opeteta. Hän korostaa normaalia hengitystä ja sitä, että uloshengitys on tärkeämpi kuin täysin autonomisesti tapahtuva sisäänhengitys. Muistaakseni juuri liialliseen "tuen" saamiseen keskittynyt sisäänhengitystapahtuma oli yhteydessä hyperventilaatioon.
 
Kun luin kirjaa, niin se tuntui kyllä mielenkiintoiselta ajatukselta ja itsekin todella vierastan kaikkia laulunopetuksen kryptisia "Tunne kuinka laajenet kuin tynnyri", "Se on ihan kuin heittäisit palloa" mystifiointeja. Mutta se miten minä olen ymmärtänyt tuen on ollut kyllä aina konkreettinen ja fyysinen tapahtuma/olotila, jossa myös ihan konkreettisesti olen kokenut laulun helpommaksi - erityisesti korkealla.
 
Mutta nyt, kun muistelen aikoja, jolloin kävin laulunopetuksessa, niin kieltämättä sisäänhengitystä mielestäni korostettiin jotenkin aivan liikaa. Jotenkin se, että pitää tietoisesti yrittää hengittää "alemmas" ja niin, että selkäpuolellakin tuntuu mahdollisimman paljon venytystä tuntui ihmeelliseltä. Rovainen korostaa sitä, että hengityksen liittyen hän karsii ainoastaan oppilailta vääränlaisia hengitystä vaikeuttavia asioita, lihasjännityksiä, vääränlaisia asentoja ym. eikä opeta sisäänhengityksen "optimointia". Ehkä minunkin laulunopettajat pyrkivät tähän, mutta minulle tuli jotenkin sellainen kuva, että pitää superaktiivisesti antaa keuhkojen täyttyä niin, että selkä paukkuu.
 
Tanjuli, olet varmasti hyvin pitkällä lauluopinnoissasi, mutta voisiko olla, että sisäänhengityksesi on jotenkin liian aktiivista ja juuri liian optimaaliseen ilman ottamiseen keskittyvä? Saanko kysyä myös, että missä vaiheessa kohtaus yleensä alkaa? Kesken sisäänhengityksen, sisäänhengityksen loputtua, vai laulun aikana?

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta mitä on tämä "tuki" josta puhutte?

...mitä on tämä "tuki" josta puhutte?
 
Etpä olisi keskeisempään laulutekniseen käsitteeseen voinut tarttua! Antaa jonkun pedagogin selittää.

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta mitä on tämä "tuki" josta puhutte?
 
Ei tyhmä kysymys lainkaan, moni laulaja taistelee tuen kanssa pitkään ja hartaasti.
 
Tuella pyritään äänen tasaisuuteen ja soinnin parantamiseen. Myöskin voima ja hiljaisten äänten intensiivisyys on hallittavissa tuen oikealla käytöllä.
 
Lähinnä tuki on kehon osallistumista laulamiseen.Tukea (eng. "support") on varmaan yhtä monenlaista kuin on laulajaa, kaikki hahmottavat sen hieman eri tavalla omassa kehossaan. Itse käytän alaselän, alavatsan, kylkien ja lantionpohjan lihaksia äänenpaineen mukaan joustaen ulospäin. Mutta tämä on vain minun oma tapani, jokainen hahmottaa sen eri tavalla oman äänensä mukaan.
 
Joku sen joskus määritteli että se on ilmanpaineen suhteuttamista äänen korkeuteen ja voimakkuuteen. Eli keholla autetaan ääntä soimaan niinkuin itse sen haluaa, eli siis äänen hallintaa. Myös voima tulee "terveemmin" kehosta kuin kurkusta, eli kaikki mikä tulee tuetusti, ei tule kurkusta.
 
Hieman sekavaa, toivottavasti selkeni jotain.

Hieman sekavaa, toivottavasti selkeni jotain.
 
Jotain selkeni, kiitos. :)

Tanjuli, olet varmasti hyvin pitkällä lauluopinnoissasi, mutta voisiko olla, että sisäänhengityksesi on jotenkin liian aktiivista ja juuri liian optimaaliseen ilman ottamiseen keskittyvä? Saanko kysyä myös, että missä vaiheessa kohtaus yleensä alkaa? Kesken sisäänhengityksen, sisäänhengityksen loputtua, vai laulun aikana?
 
Luin tuon Roivaisen opuksen jo jonkin aikaa sitten, mutta siinä olevasta hyperventilaatiofaktasta ei ollut apua. Nyt menossa tuo Sadolinin teos (ks. fiilistelypalsta), saa nähdä käykö sieltä jotain ilmi. Varmaan mulla on suurin ongelma tuo psyko-puoli, kohtaus nimittäin alkaa ihan selkeästi äänen korkeudesta riippuvasti. Aiemmin se oli suorituspainetta, mutta nykyisin kohtauksen aiheuttaa "liian helposti" tullut "täydellinen" "korkea" ääni. Yleensä liikutaan c3:n tietämillä. Helpotusta? Ehkä. Varmasti tuohon tilanteeseen jonka jälkeen kirjoitin, vaikutti itselle tuntematon yleisö/osallistujat (kyseessä kurssi, jolla jokainen laulaa julkisesti), tila (yleensä käytössä vain tutkintotilanteissa) sekä rankka fyysinen väsymys ja henkinen paine parin päivän huonojen ylä-äänten jälkeen - ja varmasti myös itsetuntoasiat ja muu semmoinen, mistä joillain ihmisillä on ihan lääkityskin. Juttelin kyseisen kurssin vetäjän kanssa ja hän oli sitä mieltä, että kohtaus johtui todennäköisesti juuri psykologisista syistä, ei niinkään fyysisistä (mielestänsä hengityksessäni ei ollut mitään pielessä, kokeiltiin muuten vaan eri juttuja kuin mitä normaalisti teen).
 
Ehkäpä tämä tästä. Saattaahan se olla että oli vaan väsymys ja PMS-yhdistelmä, mutta puun takaa tuli ja inhottavalta tuntui. Nyt alkaa onneksi fiilikset rauhoittua ja oleminen toimia normaalin lailla. Nihkeetä vaan kun ei tasan tarkkaan tiedä mitä tehdä jos tuollainen tilanne tulee uudestaan eteen.
 
(vähän niinkuin "mitä tehdä jos harrastat seksiä ja partnerisi saa sairaskohtauksen" - kyllähän siitä selviää mutta on se vaan hirveetä vaikka miten tietäisi mitä tehdä).

Itselläni on ollut joskus paniikkihäiriötä ja etenkin a cappella keikoilla on tullut erittäin tukala olo muutaman kerran. Onneksi kohtaukset eivät ole edenneet pitkälle juuri silloin ja ulospäin tuskin on paljon näkynyt yleisöön. Kohtauksiin on liittynyt nimenomaan lievä hyperventilointi ja olen pelännyt pyörtyväni alttarin eteen kirkossa hääkeikoilla.
 
Toi pyörtymisen / muun pelkääminen ja ahdistuminen ylipäätään aiheuttaa helposti puristusta rinassa ja tunnetta ettei voi hengittää, jolloin rupeaa hengittämään liikaa. Ainakin mulla.
 
Mulla ei ole antaa mitään erityisiä neuvoja. Jos sulla on kyseessä samantyyppisesti paniikkihäiriötä kuin mulla, asiaan auttaa se, että elämä on muuten kunnossa ja mieli levollinen. Krapulat on pahimpia tässä suhteessa.
 
Hyviä neuvoja. Just kaikki stressaaminen ym. pahentaa tollasia paniikkihäiriöongelmia. Ja tosiaan krapulat ovat toisinaan ihan järjettömiä.
 
Jos tuntuu että oireet ei mene millään ohi, kannattaa mennä lääkäriin. Ne on varmasti nähneet paljon samanlaisia tapauksia, oli oireiden aiheuttaja sitten mikä tahansa.

Voi kai sitä tietysti tueksikin sanoa, mutta mielestäni loppujen lopuksi se on se mielentila ja "kicksit", jotka tuovat parhaan tuloksen..:D
 
No tuota, hengityksen tukeminenhan on aktiivista fyysistä lihastyötä. Laulunopetuksessa käytetään mielikuvia siksi, koska instrumentin koneistoa ei voi nähdä, ja lisäksi se on monimutkainen.
 
Tuki on mielestäni faktaa, mutta olen samaa mieltä kanssasi myös niistä fiiliksistä.

Mä en tarkalleen ottaen edes tiedä, mitä hyperventilointi on. Mulla on kyllä pari kertaa lähtenyt taju laulaessa =)

Mä en tarkalleen ottaen edes tiedä, mitä hyperventilointi on.
 
Hyperventilointi on sitä, että hiilidioksidin pitoisuus veressä alenee, syystä tai toisesta. Siksi vanha neuvo on hengittää vähän aikaa pussiin, jolloin hiilidioksiditasapaino palautuu.
 
Jos kaasujen vaihtokyky on keuhkoissa normaali, hyperventiloidessa hiilidioksidin pitoisuus veressä alenee. Sen myötä veren happo-emästase siirtyy emäksiseen suuntaan ja ionisoituneen kalsiumin pitoisuus vähenee. Alkaloosissa veren anionisiin proteiineihin voi sitoutua enemmän kalsiumia, jolloin vapaan, ionisoituneen kalsiumin määrä vähenee. Alkaloosissa on vaara hypokalseemiselle tetanialle, jossa ionisoituneen kalsiumin vähyys aiheuttaa hermojen mahdollisuuden ylieksitoitua natriumin liikkeiden helpotuttua.
 
Siinä eksaktimpi selitys.

Hyperventilointi on sitä, että hiilidioksidin pitoisuus veressä alenee, syystä tai toisesta. Siksi vanha neuvo on hengittää vähän aikaa pussiin, jolloin hiilidioksiditasapaino palautuu.
 
Jos kaasujen vaihtokyky on keuhkoissa normaali, hyperventiloidessa hiilidioksidin pitoisuus veressä alenee. Sen myötä veren happo-emästase siirtyy emäksiseen suuntaan ja ionisoituneen kalsiumin pitoisuus vähenee. Alkaloosissa veren anionisiin proteiineihin voi sitoutua enemmän kalsiumia, jolloin vapaan, ionisoituneen kalsiumin määrä vähenee. Alkaloosissa on vaara hypokalseemiselle tetanialle, jossa ionisoituneen kalsiumin vähyys aiheuttaa hermojen mahdollisuuden ylieksitoitua natriumin liikkeiden helpotuttua.
 
Siinä eksaktimpi selitys.
 
You're scaring me

Hiukan maanläheisempi selitys (mitenkään väheksymättä Apricotin eksaktia selvitystä) voisi olla tällainen:
 
- hyperventiloidessa ihminen ikään kuin hengittää liikaa, saa liikaa happea.
- hyperventiloijasta itsestään useimmiten kuitenkin tuntuu, että happi loppuu, jolloin hän alkaa imemään sitä happea vielä enemmän, aiheuttaen näin itselleen pahemman hyperventilaation.
 
- paniikkihäiriötä on sivuttu keskustelussa myös. Siinä hyperventilaation yhdistyy myös sydämentykytys ja pelon/paniikinomainen tunne kuolemasta tai tajun/kontrollin menettämisestä. Usein kun paniikkihäiriöiset saavat ensimmäisen kohtauksensa, he luulevat saavansa sydänkohtauksen ja kun sairaalassa todetaan, ettei sydämessä ole mitään vikaa, on diagnoosi selvä: paniikkikohtaus. Paniikkihäiriössä saattaa olla taustatekijänä pidempiaikainen masennus tai ahdistus.
 
- hyperventiloimista voi tapahtua ilman, että se olisi paniikkihäiriö. Laulussa sitä voi nimenomaan tapahtua, kun etsitään uutta tekniikkaa, ja jotenkin hengitys menee väärille urille. Sinänsä hyperventilaatiokokemus on varmasti sen verran pelottava tapahtuma, että siitä voi helposti kehkeytyä paniikkihäiriö: kun sitä pelkää, se alkaa toistumaan.
 
- miten eroon hyperventiloimisesta? Itselläni ei ole kokemusta hyperventilaatiosta, mutta huonosta hengitysyhteydestä kyllä. Uskoisin, että hyperventilaation estämisessä hengitystekniikkaa kehittävät lajit olisivat hyviä. Esim. jooga tms. Joogassa kun rauhoitetaan muutenkin koko kroppa. Sen sijaan, että alkaisin kiinnittämään liikaa huomiota varsinaisessa laulussa tapahtuvaan hengitykseen, veisin ongelman laulun ulkopuolelle ja lähestyisin ongelmaa jotain muuta kautta, kuten liikunnan ja/tai hengitysharjoitusten kautta. Jos lauluongelmista aletaan tehdä numeroita, ne usein vain pahenevat. Omalla kohdallani moni lauluun liittyvä ongelma on kadonnut, kun siitä ei ole tehty erillistä numeroa. Esim. hengitysyhteyden olen löytänyt liikunnan avulla, josta se on sitten siirtynyt lauluun. Niin kauan kun yritin sorkkia lauluhengitystäni laulaessani, se muuttui vain kompleksisemmaksi, koska silloin alkoi tekemään mitä kummallisimpia asioita. Tuli puristettua milloin mitäkin, koko kroppa oli ihan jumissa.
 
Lauluun liittyvät ongelmat ovat mielestäni psykofyysisiä. Laulaminen ei ole pelkkää fyysistä tekniikkaa, vaan psyyken osuus on todella iso. Psyyken osuutta ei vaan lauluopetuksessa oteta huomioon, ja niinpä tuleekin neuvoa toisensa perään "purista pakaroista, sieltä se tuki löytyy" jne. Ei oteta huomioon oppilaan henkistä tilaa ollenkaan. Pahimmillaan vaan luetellaan ongelmakohtia, jotka saattavat aiheuttaa vielä isomman blokin oppimiselle.

Jos kaasujen vaihtokyky on keuhkoissa normaali, hyperventiloidessa hiilidioksidin pitoisuus veressä alenee. Sen myötä veren happo-emästase siirtyy emäksiseen suuntaan ja ionisoituneen kalsiumin pitoisuus vähenee. Alkaloosissa veren anionisiin proteiineihin voi sitoutua enemmän kalsiumia, jolloin vapaan, ionisoituneen kalsiumin määrä vähenee. Alkaloosissa on vaara hypokalseemiselle tetanialle, jossa ionisoituneen kalsiumin vähyys aiheuttaa hermojen mahdollisuuden ylieksitoitua natriumin liikkeiden helpotuttua.

 
Joo tätä ma ajoinkin takaa =D
 
Niin ja toi poisjättämäni osa Apricotin selityksestä oli kyllä varsin selventävä ja ymmärrettävä. Nyt lisää pikakahvia =) (vaikka keitinkin on) Nescafe on vain jotenkin niin hyvää =)

kun karjuessa/huutaessa tulee pää kipeäksi niin johtuukos se just tästä ylihengittämisestä?