Roots ›

Mutta tekstuurista päätellen (My baby left me... etc.), sieltä hameen alta on blues-ukko ajettu pikaisesti vege - eikä toista yritystä ole suotu. Kuinka lie kantrimiesten laita?
 
Toihan on vaan sitä että kun yks jättää niin toinen ottaa.Bluesmiehillä on monta babya...; /
 
Kantrimiehet juo lehmänmaitoa ja tansii kantritansseja....

http://www.youtube.com/watch?v=Q9U3jJqAXMU&search=hollywood%20fats
 
tätä se on...go Chuck.....

Hollywood Fats, Muddy Watersin bandissä. Olen kuullut mutta en ole nähnyt. Kuka mahtaa olla harpussa, James Cotton ? Hollywood Fats on legenda (kuoli vain 32 vuotiaana) vaikka levyjä ei taida montaa olla, oman bandin kanssa (Hollywood Fats Band) taitaa olla vain yksi.

Hollywood Fats, Muddy Watersin bandissä. Olen kuullut mutta en ole nähnyt. Kuka mahtaa olla harpussa, James Cotton ? Hollywood Fats on legenda (kuoli vain 32 vuotiaana) vaikka levyjä ei taida montaa olla, oman bandin kanssa (Hollywood Fats Band) taitaa olla vain yksi.
 
Tais Cotton olla, varma en ole. Fats on tosiaan legenda, valitettavasti aika unohdettu.. Soitto oli jokseenkin täydellistä. Kaikilla parametreilla. Livenä äijä oli niin liekeissä, että sai yleisössä aikaan hurjat reaktiot. Joka hiton bluestyyli oli Fatsilla suvereenisti hanskassa, mutta silti kuullosti aina itseltään. Tätä hehkutusta vois jatkaa loputtomiin..

http://www.youtube.com/watch?v=Q9U3jJqAXMU&search=hollywood%20fats
 
tätä se on...go Chuck.....
 
Juu. Checker loihtii tunnelman. Olisko hetki sininen? Mukavan näköinen kitara :D

Hollywood Fats, Muddy Watersin bandissä. Olen kuullut mutta en ole nähnyt. Kuka mahtaa olla harpussa, James Cotton ? Hollywood Fats on legenda (kuoli vain 32 vuotiaana) vaikka levyjä ei taida montaa olla, oman bandin kanssa (Hollywood Fats Band) taitaa olla vain yksi.
 
... kovin tuo harpisti näyttäisi Mojo Bufordilta - nuoruusvuosinaan. Arviota puoltanee myös harpbeltin käyttö.

... kovin tuo harpisti näyttäisi Mojo Bufordilta - nuoruusvuosinaan. Arviota puoltanee myös harpbeltin käyttö.
Joo, Robert Gordon'in Muddy-kirjankin perusteella Mojo Buford olis ollut harpistina samaan aikaan kuin Hollywood Fats.

Kyllähän Hollywood Fats on kova.Taisin ekaa kertaa kuulla joskus Harmanin live levyllä.Ja tota CD tuplaa, Fatsin oman bändin, on tullut pyöriteltyä aika lailla.Keisari miehiä.Fats oli äijä.

Mulla on kans toi tupla cd. Rod Piazza-Harpburn levyllä Fats on muutamalla biisillä ja James Harman Band - Extra Napkins levyllä on kans muutamalla. Noi levyt mulla onkin mutta, olis kiva jos jossain olis oikein luettelo millä levyillä Hollywood Fats on soittanut. Mun mielestä Junior Watson'in kitaroinnissa on paljon samaa kuin Hollywood Fats'in sellaista ikäänkuin vedetään kitaralla välillä puhallin osuuksia.

Mulla on kans toi tupla cd. Rod Piazza-Harpburn levyllä Fats on muutamalla biisillä ja James Harman Band - Extra Napkins levyllä on kans muutamalla. Noi levyt mulla onkin mutta, olis kiva jos jossain olis oikein luettelo millä levyillä Hollywood Fats on soittanut. Mun mielestä Junior Watson'in kitaroinnissa on paljon samaa kuin Hollywood Fats'in sellaista ikäänkuin vedetään kitaralla välillä puhallin osuuksia.
 
Junior Watson tais olla Canned Heatissa Tavastialla, ellen väärin muista.Tuli käytyä katsomassa.Niin ja tämä Larry Taylor, loistava basisti.

Studiolevyt on hyviä, mutta livenä fats oli aivan pitelemätön! Toinen toistaan parempia soolokiertoja vaan tulvi kun vesiputouksesta.
 
Kannattaa hommata ihan virallisestikin julkaistu tupla-cd, jolla on uusia raitoja, joilla soittaa Hollywood Fats Band Kirk Fletcher kitarassa ja toisella vanhoja live raitoja, joilla Fats on kitarassa. Esim. "Shake Rattle & Roll" on hyvä esimerkki siitä, tuosta livemenosta. Se kitara tulee sieltä soittimesta ulos! Ja jengi on ihan villinä! Toinen hyvä on James Harman Bandin "Strictly Live '85", jolla esim. "That's not your baby" -biisissä Fatsin kitara hyppää ihan omiin svääreihinsä. Harmanin loistavalla "Extra Napkins" -levyllä Fats on tosiaan myös useilla raidoilla mukana.
Varmasti muutakin löytyy, toivottavasti niitä live -paloja tulis vielä lisää ulos eri artistien kanssa.
 
Jep, länsi-rannikon kantavia voimiahan Watson ja Fats olivat/on, kuvat jump-vaikutteet molemmilla. Kuitenkin, vaikka Watson, Jimmie Vaughan, Duke ym. nauttivat mun kämpässä niin korkeaa arvostusta, että menee kohta katosta ulos, pidän itse Fatsia kenties suurimpana niistä musiikillisista lahjakkuuksista, mitä tuon ikäpolven "retroblues" scenestä nousi. Tyhmäähän tuollainen jaottelu on, mutta äijä oli vaan niin uskomattoman vakuuttava kaikilla osa-alueilla.

Studiolevyt on hyviä, mutta livenä fats oli aivan pitelemätön! Toinen toistaan parempia soolokiertoja vaan tulvi kun vesiputouksesta.
 
Kannattaa hommata ihan virallisestikin julkaistu tupla-cd, jolla on uusia raitoja, joilla soittaa Hollywood Fats Band Kirk Fletcher kitarassa ja toisella vanhoja live raitoja, joilla Fats on kitarassa. Esim. "Shake Rattle & Roll" on hyvä esimerkki siitä, tuosta livemenosta. Se kitara tulee sieltä soittimesta ulos! Ja jengi on ihan villinä! Toinen hyvä on James Harman Bandin "Strictly Live '85", jolla esim. "That's not your baby" -biisissä Fatsin kitara hyppää ihan omiin svääreihinsä. Harmanin loistavalla "Extra Napkins" -levyllä Fats on tosiaan myös useilla raidoilla mukana.
Varmasti muutakin löytyy, toivottavasti niitä live -paloja tulis vielä lisää ulos eri artistien kanssa.
 
Jep, länsi-rannikon kantavia voimiahan Watson ja Fats olivat/on, kuvat jump-vaikutteet molemmilla. Kuitenkin, vaikka Watson, Jimmie Vaughan, Duke ym. nauttivat mun kämpässä niin korkeaa arvostusta, että menee kohta katosta ulos, pidän itse Fatsia kenties suurimpana niistä musiikillisista lahjakkuuksista, mitä tuon ikäpolven "retroblues" scenestä nousi. Tyhmäähän tuollainen jaottelu on, mutta äijä oli vaan niin uskomattoman vakuuttava kaikilla osa-alueilla.
 
Älä unohda William Clarken Tip Of The Top -levyä, Take A Little Walk With Me on mestarin veto.

Älä unohda William Clarken Tip Of The Top -levyä, Take A Little Walk With Me on mestarin veto.
 
Okra, pitää hommata:)!

Blues on sitä, kun viiden lomaviikon jälkeen pitää raahautua töihin. Taustamusiikiksi Canned Heatin Let's work together. Tai Cannonball Adderleyn Work Song. Tai Dannyn suomalainen versio edellämainitusta.

Blues on sitä, kun viiden lomaviikon jälkeen pitää raahautua töihin. Taustamusiikiksi Canned Heatin Let's work together. Tai Cannonball Adderleyn Work Song. Tai Dannyn suomalainen versio edellämainitusta.
 
Tai Toivo Kärjen: 'Kaikessa soi blues' !

Tai Toivo Kärjen: 'Kaikessa soi blues' !
 
BTW. Onkohan mulla häiriö, mutta kun 4 tuntia kuuntelen akustisia duoja, niin mulla tulee kova hinku lisätä niihin sähköbasso, rummut, vähän puhallinta ja koskettimet.
 
Ja vähän meininkiä lisää. Vaihtelun vuoksi.

BTW. Onkohan mulla häiriö, mutta kun 4 tuntia kuuntelen akustisia duoja, niin mulla tulee kova hinku lisätä niihin sähköbasso, rummut, vähän puhallinta ja koskettimet.
 
Ja vähän meininkiä lisää. Vaihtelun vuoksi.
 
Ja mulla rytmihäiriö, kun kuuntelen massiivisia bändisovituksia. Samalla mietin etteikö vähempikin riittäisi. Aikaansa kutakin. Mutta neljä tuntia on jo aika kova lukema. Silloin tekee myös mieli kahvia.

Ja mulla rytmihäiriö, kun kuuntelen massiivisia bändisovituksia. Samalla mietin etteikö vähempikin riittäisi. Aikaansa kutakin. Mutta neljä tuntia on jo aika kova lukema. Silloin tekee myös mieli kahvia.
 
Juu ei massiviisia, ei. Mutta näin rootsista nauttivana tuommoista vaihtelua kaipaisin. Kun lähetään tosta vastavuoroperiaatteesta eli instrumenttien / laulajan keskustelusta, niin tältä pohjalta.

Tässäpä bluesia...
 
http://www.youtube.com/watch?v=BtJn … cJkLvU&search=mike%20bloomfield
 
Heh. Juuri tämäntyyppistä kuuntelin neljä tuntia :D
 
Toki kahvilla kävin välillä.