Kitarat: kitarakamat ›

Henki on voimakas, mutta liha on heikko... ilmeisesti.
 
Anteeksi kuinka?

 
Henki on voimakas, mutta liha on heikko... ilmeisesti. En minä ole vielä hylännyt yhtään kitaraa 400 gramman painoeron takia.
 
ei siitä kyse olekaan, mutta jos on kaksi samalla sorvilla sorvattua kitaraa edessä, niin voidaan niiden tilavuuden olettaa olevan suunnilleen sama. tästä seuraa se, että puun tiheydessä on suuri ero ja se vaikuttaa soundiin. Kyllähän tuota varmasti kannattelee.

Anteeksi kuinka?
 
Ajatteli varmaankin, että olet insinööri etkä käy pahemmin salilla.

Ajatteli varmaankin, että olet insinööri etkä käy pahemmin salilla.
 
Joo niinhän se kynäniska suuressa neroudessaan päätteli.

Tuo lämpökäsittely ilmeisestikin vähentää puun reagointia ilmaston muuttuessa? Tekee puun käyttäytymisestä vakaamman siis...
 
Jep. Muun muassa. Tässä vähän lisätietoa: http://www.lunawood.fi/index2.html
 
Tosin on kuulema myös laatueroja lämpökäsitellyissä puissa, eli se ei ole niin yksinkertaista että puusta tulee hyvä kunhan sen pitää vähän aikaa liian kuumassa saunassa.

Tosin eipä sitä taida kovin moni muu sähkökitaroissa käyttää kuin Ruokangas :P
 
Ja Versoul ja Elk ainakin.

Väärin. Kokomahonkiset mallit olivat customeita (öö... hmm.. '56 vuodelta lähtien), alunperin Gold Top -malleissa vuodelta '52 lähtien saattaa löytyä kultamaalin alta todella näyttäviä loimuvaahteroita. Näistähän on sitten myöhemmin modailtu paljon "bursteja" värjäämällä loimupuu uudelleen ja modaamalla kaulankulma ja vaihtamalla talla ja lisäämällä stop-bar ja humpparit (sekä muuta pientä modia).
 
Totta, olet oikeassa. Ainoastaan numeroimattomia Les Paul-mallin prototyyppejä oli alkuunsa kokomahonkisina, mutta tuotantoon valittiin yksilö jossa oli valikoitu vaahterakansi mahonkirungon päälle liimattuna. Muistin tuota historiikkia väärin ja piti oikein kaivaa Gibson-kirjanen esiin.
 
Tosin, Tedin ja Lesterin versiot tuon mallin synnystä poikkeavat moneltakin osalta. Tiedä sitten kumpi on oikein vai onko totuus jossain siinä välissä.
 
PAFfista vielä sen verran, että Seth Lover eräässä videohaastattelussa kutsui sitä todellakin Hum Buckeriksi. Piti oikein tauon tuossa sanojen välissä puhuessaan. Ja ennen vuotta '57 Gibsonin LP Customeissa käytettiin P90-mikkiä (tallassa) sekä toista, voimakkaampaa singlecoil-mikkiä jota kutsuivat nimellä Alnico (kaulassa). Myös tuo Alnico oli Seth Loverin keksintöjä.

Hmm, oiskohan missään joku sivu josta näkisi kunnolla mitä noi kaikki puulajit on suomeksi ja englanniksi? Mahongin ja lepän vielä tiedän, mutta sen jälkeen rupesinkin miettimään että onko saarni ash ja lehmus basswood vai mites se nyt menikään...

http://www.uiah.fi/virtu/materiaalit/puuteknologia/4-puulajit.html
 
Tuossa on ne mitä meiän mehtistä löytyy..

Saarnea tuo tele ittellä. Ei se nyt niin kevyt ole, mutta soi aika mukavasti minun makuuni. Eikä ole pahan näköinenkään.
Paremmat värinät rungossa noinikkään akustisesti kuin standardissa, vaikka kyllä mulle semmonenkin kelpaa. Tuo nyt tuli valituksi lähinnä kun oli niin komian näköinen naturaalina.