Rummut: rumpukamat ›

seksissä, syömisessä ja juomisessa ei päde se kammottava klisee että "pitää lopettaa silloin kun tuntuu parhaimmalta" Mutta treenauksessa pätee. Kun kaikki sujuu, paradidddlet menee eessun taassun tuhatta ja sataa, tai tuntuu että ei se Buddy nyt oikeastaan niin kaksinen ollut, niin herätys ja homma seis. Olet treenannut liikaa. Henkinen kontrolli on tipotiessään. Olet rakastunut oman soittoosi. Ei se niin hyvältä kuulosta. Ei ollenkaan. Palikat helvettiin ja aamulla uudestaan. Tai viikon päästä.

ehh... pidetäänpä mielessä, enpä kyllä ole törmännyt moiseen ongelmaan omalla kohdalla

Joskus tulee soitettua omasta mielestä aika hyvin, ja kun soittaa "liikaa" alkaa mennä päin persettä.

Kun kaikki sujuu, paradidddlet menee eessun taassun tuhatta ja sataa, tai tuntuu että ei se Buddy nyt oikeastaan niin kaksinen ollut, niin herätys ja homma seis. Olet treenannut liikaa. Henkinen kontrolli on tipotiessään. Olet rakastunut oman soittoosi. Ei se niin hyvältä kuulosta. Ei ollenkaan. Palikat helvettiin ja aamulla uudestaan. Tai viikon päästä.
 
Nyt kyllä horiset ihan omiasi. Taisit kirjoittaa tuon jutun provokaatioksi?
 
Kunnolla treeniä ja oikea määrä itseluottamusta mukaan niin soitto kulkee. Ne tuovat samalla tullessaan tuon toivotun "oman soiton rakastamisen". Ei se ole mitään henkisen kontrollin menetystä vaan hyvää itsetuntoa. Sitä meiltä suomalaisilta puuttuu liian usein. Omaa tekemistä pitää digata! Ja kyllä se Ritsin Badi oli silti aika sälli.

ei ollut provo. Oli ihan kokemuksia omasta elämsätä.

ei ollut provo. Oli ihan kokemuksia omasta elämsätä.
 
Kuulut siis siihen vähemmistöön, jonka soitto on kuullostanut joskus omasta mielestä hyvältä. Onnea. Mulla ei ole tuota ongelmaa :)

Hittolainen, olisikohan pitänyt tänään kävellä lavalta kesken keikan...

Hittolainen, olisikohan pitänyt tänään kävellä lavalta kesken keikan...
 
Kyllä. Todeta, että nyt tästä tulee jotain, siispä hanskat naulaan! Mitä sitä turhia hinkkaamaan kun kaikki on saavutettu?
 
EDIT: Ironiaa, että juurikin Mats Petterin aloittamassa threadissa aion lainata Markus Ketolaa, hänen sanottuaan jotain sinne päin, että "jos alkaa diggailla omia juttujaan, kannattaa hankkiutua hoitoon".

Plussa napsahti tietyistä syistä. Tarjoamasi lääke on täysin väärä.
 
E: Niin ja itsellänikään ei ole tuota kyseistä ongelmaa eikä varmasti tulekaan.

Tänää tuli soitettua omasta mielestä yhtä hyvin ku Buddy. Treenaan aika paljon ja olen varmaan rakastunut soittooni. Nyt olisi varmaan tauon paikka, mutta tunnit alkaa taas jolloin pitää sitten taas reenailla.
 
Rannekin tuli kipeäksi tuossa pari päivää sitten eikä voinu oikee soittaa. Varmaa joku rasitus vamma. Mutta nyt tuli taukoa.

seksissä, syömisessä ja juomisessa ei päde se kammottava klisee että "pitää lopettaa silloin kun tuntuu parhaimmalta" Mutta treenauksessa pätee. Kun kaikki sujuu, paradidddlet menee eessun taassun tuhatta ja sataa, tai tuntuu että ei se Buddy nyt oikeastaan niin kaksinen ollut, niin herätys ja homma seis. Olet treenannut liikaa. Henkinen kontrolli on tipotiessään. Olet rakastunut oman soittoosi. Ei se niin hyvältä kuulosta. Ei ollenkaan. Palikat helvettiin ja aamulla uudestaan. Tai viikon päästä.
 
Se on kyllä totta että helposti voi rakastua omaan soittoonsa ja sitten joutuu katumaan sitä jälkeen päin. Ihan järkevää ajatusta muutenkin

seksissä, syömisessä ja juomisessa ei päde se kammottava klisee että "pitää lopettaa silloin kun tuntuu parhaimmalta" Mutta treenauksessa pätee. Kun kaikki sujuu, paradidddlet menee eessun taassun tuhatta ja sataa, tai tuntuu että ei se Buddy nyt oikeastaan niin kaksinen ollut, niin herätys ja homma seis. Olet treenannut liikaa. Henkinen kontrolli on tipotiessään. Olet rakastunut oman soittoosi. Ei se niin hyvältä kuulosta. Ei ollenkaan. Palikat helvettiin ja aamulla uudestaan. Tai viikon päästä.
 
Totta on. Itse olen monta kertaa ajatellut, että vitsit kun soitto kulkee hienosti ja sitten mennyt kuuntelemaan jotain oikeeta rumpalia(esim. viimeksi T.Mäkynen), niin kyllä putoaa aika nopeasti takaisin maan pinnalle.
Olen myös huomannut, että jos soittaessa tuntuu siltä että homma pelaa, niin se ei välttämättä äänitettynä niin hienolta kuulostakaan.

Totta on. Itse olen monta kertaa ajatellut, että vitsit kun soitto kulkee hienosti ja sitten mennyt kuuntelemaan jotain oikeeta rumpalia(esim. viimeksi T.Mäkynen), niin kyllä putoaa aika nopeasti takaisin maan pinnalle.
Olen myös huomannut, että jos soittaessa tuntuu siltä että homma pelaa, niin se ei välttämättä äänitettynä niin hienolta kuulostakaan.
 
Emmätiä, mä kattelin Steve Jordanin soittoa maanantaina ja ajattelin: Sfiddu, mä oon melkein yhtä kova kun toi!

Emmätiä, mä kattelin Steve Jordanin soittoa maanantaina ja ajattelin: Sfiddu, mä oon melkein yhtä kova kun toi!
 
Anna nimmari! Tai tunti! Tai pusu!

EDIT: Ironiaa, että juurikin Mats Petterin aloittamassa threadissa aion lainata Markus Ketolaa, hänen sanottuaan jotain sinne päin, että "jos alkaa diggailla omia juttujaan, kannattaa hankkiutua hoitoon".
 
Tuo on juuri sitä suomalaista asennetta jolla ei päästä mihinkään.

Mielipide se on kierokin mieleipide. Itse en usko tuohon. Tuo pätee siihen jos soittaa nauttineena. Silloin saattaa soitto kuulostaa omiin korviin hyvinkin paljon groovemmalta, kuin videolla jonka katsoo viikon päästä ;)
 
E: Aloittajaa kommentoiden

Olen myös huomannut, että jos soittaessa tuntuu siltä että homma pelaa, niin se ei välttämättä äänitettynä niin hienolta kuulostakaan.
 
Kyllä näinkin,mutta usein olen huomannut myös että joku juttu mikä tuntuu soittaessä vähemmän hyvältä tai jotenkin yksinkertaiselta niin äänitettynä kuulostaakin pirun hyvältä.
 
Yksi hyvä tuomari omalle soitolle on kuunnella hidastettuna soittoa,aika armottomasti paljastuu puuttuvat iskut ym.

seksissä, syömisessä ja juomisessa ei päde se kammottava klisee että "pitää lopettaa silloin kun tuntuu parhaimmalta" Mutta treenauksessa pätee. Kun kaikki sujuu, paradidddlet menee eessun taassun tuhatta ja sataa, tai tuntuu että ei se Buddy nyt oikeastaan niin kaksinen ollut, niin herätys ja homma seis. Olet treenannut liikaa. Henkinen kontrolli on tipotiessään. Olet rakastunut oman soittoosi. Ei se niin hyvältä kuulosta. Ei ollenkaan. Palikat helvettiin ja aamulla uudestaan. Tai viikon päästä.
 
Haha. Voi juma, melkoista pakinaa. Kohta kaikki aloittelevat rumpalit säikähtää todella ja huomenna onkin tori täynnä milleniumin rumpuja.
Asiaan: Muistaakseni täällä on joku muukin keskustellut tästä "reenaus ei enää maistu" asiasta. Paras lääke on pitää pieni loma. Vaikka viikko ilman rumpuja.
 
En tiedä onko tämän topicin aloittanut pitkällä kesälomalla, mutta ku itse aikoinaan olin koulusta sillä parin kuukauden kesälomalla, eikä ollut muuta tekemistä kuin rumpujen soitto, niin alkoihan se ehkä maistua puulta. Ei muuta kun katkaisuhoitoa ja homman pitäisi alkaa taas luistamaan. Toinen vaihtoehto taas on kokeilla jotain muuta soitinta välillä. Joko opit ja saat vaihtelua kahden instrumentin väliltä tai sitten et opi millään ja olet tyytyväinen, kun osaat soittaa rumpuja, etkä enää ikinä voi luopua rakkaista kannuistasi ihanine pelteineen.

Tuo on juuri sitä suomalaista asennetta jolla ei päästä mihinkään.
 
Muistelen vaan erästä artikkelia, joka oli jupinaa suomalaisten big bandien (tai sen yhden) tasosta. Markushan se siellä soittaa.
 
Mutta, ei mitään...