Aihe: Elokuvamusiikin säveltäminen | |
---|
|
Kiinnostaisi vain kysyä että miten elokuviin tuo musiikki sävelletään. Siis että saako säveltäjä kehittää musiikin valmiin elokuvan päälle, vai tehdäänkö biisit ensin, ja sitten editoidaan elokuvaan sopiviksi? Miten? RIP Joey, Johnny ja Dee Dee Ramone, Kurt Cobain, Jimi Hendrix, Hillel Slovak, Dimebag Darrell, Randy Rhoads |
|
Miten? Kappaleet tehdään elokuvaa varten, eli ensin elokuva, sitten vasta musiikki. Esimerkiksi jännittävään kohtaan tehdään esim kovaäänistä ja jännittävän kuuloista musiikkia. Yleensä ohjaaja valitsee säveltäjän jolle antaa tehtäväksi suunnitella musiikit elokuvaan. Jos haluat tietää ketkä ovat ystäviäsi, hanki vankilatuomio.
(Charles Bukowski) |
|
Jos nyt duunataan musaa pelkästään elokuvaa varten, niin ymmärtääkseni sen musiikin säveltäminen yms. tekeminen etenee useimmiten hyvinkin samaan tahtiin muun elokuvanteon kanssa. Meinaan säveltäminen, sovittaminen, äänittäminen ja muu on melkosen aikaaviepää hommaa, joistain orkestroinneista nyt puhumattakaan. Yleensä elokuvan soundtrack rakentuu muutaman toistuvan teeman ympärille. Tietenkin säveltäjällä pitää olla käsitys elokuvan sisällöstä, sen henkilöistä ja yleisestä ilmapiiristä, jotta hän pystyy sitten näitä teemoja rakentamaan. Basisti! Kolahtaako T.Rex? Tsekkaa ilmoitus Wantedista! |
|
Sittenhän näihin elokuviin ripotellaan biisejä tavallaan valmistumisen jälkeen. Näitä voi sitten ostaa kaupasta soundtrackeina... Eikä musiikin tarvitse olla monimutkainen ollaakseen tehokas. Hyvä esimerkki ahdistavasta ja elokuvaan sopivasta sävellyksestä on John Carpenterin leffassa "Assault on precinct 13"... |
arrgh 01.08.2006 16:07:15 (muokattu 01.08.2006 17:52:05) | |
|
Tämmöiseen törmäsin tossa pari päivää sitten: http://www.youtube.com/watch?v=EUW3qlRy3W0 Siinä James L. Venable kertoo työstään uudessa Clerks-leffassa. Netistä löytyy pilvin pimein muitakin videoita ja artikkeleita joissa leffasäveltäjät kertoo työstään. Edit: Youtubesta löytyy paljon videoita joissa Danny Elfman kertoo työstään. Tulee hyvin nuo pointit esiin mistä Lähikauppias kertoo alempana. http://www.youtube.com/results?sear … ch_type=search_videos&search=Search |
|
No, sehän tietysti riippuu työmetodeista, mutta kyllä elokuvien lopullinen musiikki yleensä sävelletään vasta viimeisen leikkausversion perusteella. Biisit tehdään ihan aikakoodin mukaan, ja siten freimin eli sekunnin 24-osan (tai 25-) tarkkuudella. Ihan samalla tavalla kuin leikkauksen rytmitys, myös musiikin rytmitys ja pienet nyanssit - kuten jonkun tietyn teeman alkaminen vaikkapa tietystä näyttelijän ilmeestä, eleestä tai repliikistä, tai jonkun soittimen mukaantulo jostakin freimintarkasta kohdasta - vaikuttavat aivan helvetisti elokuvan fiilikseen. Kuva kun antaa ihmiselle lähinnä informaatiota, äänimaailma luo lähes yksinomaan leffan fiiliksen; musiikki tietenkin usein melkeinpä tärkeimpänä elementtinä. On toki mahdollista leikata leffaa jonkun valmiin biisin mukaan - kuten usein toki tehdäänkin - mutta se rajoittaa leikkausta ja jos elokuvaan tehdään musiikkia, se tehdään tosiaan yleensä vasta viimeisen leikkausversion perusteella. Leikkaajalla saattaa toki olla joku demo leikkausmusiikkina tms. |
tekerolant 01.08.2006 21:28:44 (muokattu 03.08.2006 15:38:27) | |
|
Entäpä miksi se leffamusiikki on usein niin kammottavaa soossia ja lähes aina todella kökön alleviivaavaa? Käskytetäänkö niitä säveltäjiä että "sun homma on vääntää rautalangasta, mikä tunnelma on". Eikö se muka ilmankin välity tai vähän omaperäisemmillä keinoilla tai edes hiukan hienovaraisemmin? Elokuvia on vaikka minkälaisia, mutta aina soi se sama ison orkan viihdemössö. Esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta -leffoihin olisi voinut tehdä vaikka mitä, mutta ei... Haltioilla on hempeää jousiviihdettä, jotta niiden äärimmäinen hyvyys tulee varmasti ilmi ja örkkien musa on kaavamaisesti 5/4 -tahtilajissa jynkyttävää, torvet huutavat suorana. 99% leffamusasta ei ole mitään musiikillisia arvoja sen enempää kuin lauantaimakkarassa. Lisäys: Michael Nyman teki hyvää työtä monessä Greenawayn leffassa ja Philip Glassin musaan tehdyt "kuvasinfoniat" Koyaaniqatsi ja Powaqatsi ovat myös hienoja. Entäs leffat joissa ei ole lainkaan musaa? Rauli Mollbergin Tuntematon sotilas on yksi -ja toimii! Sen jälkeen ei voi kattoa, eikä varsinkaan kuunnella Rukajärven tietä. "Elä naisen kanssa, niin opit pelkäämään..."
(H.P. Björkman FC Venus -elokuvasssa) |
|
99% leffamusasta ei ole mitään musiikillisia arvoja sen enempää kuin lauantaimakkarassa. Tää pitää kyllä paikkansa. Sen jäljelle jäävän yhden prosentin on värkänneet herrat Badalamenti, Elfman & Morricone (pyhä kolminaisuus, if you will). Basisti! Kolahtaako T.Rex? Tsekkaa ilmoitus Wantedista! |
|
99% leffamusasta ei ole mitään musiikillisia arvoja sen enempää kuin lauantaimakkarassa. Olipa hienosti sanottu. Sä olet selvästi kiinnostunut aiheesta, luepa täältä erittäin ansiokas tutkielma elokuvamusiikin ja dramatiikan keskinäisestä suhteesta: http://www.mwportal.com/ -> NEWS -> (read here) Tarkistetaan noita numeroita sen jälkeen. |
|
elokuvamusiikin ja dramatiikan keskinäisestä suhteesta: Siis nyt puhuttiin leffamusiikista ja musikaalisuudesta. Että eipäs hötkyillä. Elokuvamusiikeista voisi todetta sen verran että Morricone on yksi parhaista elokuvasäveltäjistä, ja omasta mielestä paras. Sittenhän on tietenkin näpä japanilaiset (sadat) jotka ovat tehneet mm. Hopeanuoleen (joka on tosin sarja) ja moneen muuhunkin loistavaan teokseen mieleenpainuvat musiikit. |
|
Tää pitää kyllä paikkansa. Sen jäljelle jäävän yhden prosentin on värkänneet herrat Badalamenti, Elfman & Morricone (pyhä kolminaisuus, if you will). Ensin mainitusta ei havaintoja mutta 80's actionin ystävänä on lisättävä tuohon Jerry Goldsmith ja Basil Poledouris. In Goth We Trust! The 666 Club #4
Mactep - Love Metalia Neuvostoliitosta |
|
Entäpä miksi se leffamusiikki on usein niin kammottavaa soossia ja lähes aina todella kökön alleviivaavaa? 99% leffamusasta ei ole mitään musiikillisia arvoja sen enempää kuin lauantaimakkarassa. Veikkaanpa, että tämä johtuu lähinnä siitä, että huomaat leffassa ylipäänsä olevan musiikkia lähinnä silloin kun se ei toimi. Hyvän leffamusiikin tunnistaa useimmiten siitä, että sen olemassaoloa ei edes tiedosta. |
|
Ensin mainitusta ei havaintoja mutta 80's actionin ystävänä on lisättävä tuohon Jerry Goldsmith ja Basil Poledouris. Joo, Poledourista ei kyllä sovi unohtaa. Basisti! Kolahtaako T.Rex? Tsekkaa ilmoitus Wantedista! |
|
Tää pitää kyllä paikkansa. Sen jäljelle jäävän yhden prosentin on värkänneet herrat Badalamenti, Elfman, Morricone & Joe Hisaishi. Nämä ovat omat suosikkini. Useinhan leffamusiikki on tappavan tylsää ja joskus siihen tylsyyteen kiinnittää jopa huomiota. Mutta kuten Lähikauppias totesi, ehkä musiikki toimii silloin kun sitä ei edes huomaa. Joku tässä kysyi että onko musiikin tarkoitus vääntää fiilis rautalangasta, niin eikös se juuri ole niin? "Brand-new, she was. She had the smell of a brand-new car. That's just about the finest smell in the world, 'cept maybe for pussy." - George LeBay |
|
99% leffamusasta ei ole mitään musiikillisia arvoja sen enempää kuin lauantaimakkarassa.. Just joo ja jaahas. MÖLLISTY |
|
Siis nyt puhuttiin leffamusiikista ja musikaalisuudesta. Että eipäs hötkyillä.' Siinä tapauksessa väitteen "99% leffamusasta ei ole mitään musiikillisia arvoja sen enempää kuin lauantaimakkarassa." voi sivuuttaa suoraan täytenä paskapuheena. Leffamusa on koko historiansa ajalta täynnä vahvoja ja tarttuvia teemoja (tai sit vahvoja "moodeja", kuten Bernard Herrmannilla tai Wendy Carlosilla), jotka assosioituvat paljon paremmin kuvastamaansa leffaan kuin yksikään juliste, slogani, one-lineri tms. Plus tietysti vahvojen teemojen ja niiden taidokkaan varioinnin varaan rakennetut koko elokuvan läpi kantavat soundtrackit. Että se niiden "musiikillisten arvojen" puutteesta. Ja ton linkin (jota edelleen voi suositella varauksetta kaikille leffamusasta kiinnostuneille) laitoin, koska kuva liittyy elokuvamusiikkiin ihan elimellisesti. On ihan turha edes ryhtyä arvioimaan sävellyksiä (jos siihen nyt rahkeet riittäisivät muutenkaan), jos ei ole edes nähnyt miten ne toimivat kuvan kanssa. En edes muista, millainen teema esim. just LOTR:issa soi, kun Minas Tirith näytettiin ilmasta käsin ensimmäisen kerran koko CGI-loistossaan. Mutta muistan, että tuli tippa linssiin. |
|
Tarkoitin tietysti TAITEELLISIA arvoja. Valtaosa leffoista on ennalta-arvattavaa kökköä, katsojan älyn ja tunne-elämän aliarviointia. Ja sitä alleviivaa viiden pennin mediamanipulaatiopsykologian perusteella väsätty metritavaramusiikki. Ja taso laskee koko ajan sitä mukaa kuin tuotannot suurenevat. Eli pointtini on että miksi soiva puoli leffassa on niin tavanomaista ja vähäkeinoista leffasta toiseen? Sama sinfoniaorkka vetelee suunnilleen samaa diibadaabaa oli kuvassa sitten muinaista Roomaa tai ihmissuhdeongelmia opiskelijaboksissa... Omaperäinen, toimiva tarina, loistavaa näyttelemistä, kuvausta, valaisua, ohjausta jne - ja sitten taustalle vetäistään hissimusaa. Suurta taidetta ja ammattitaitoa? "Elä naisen kanssa, niin opit pelkäämään..."
(H.P. Björkman FC Venus -elokuvasssa) |
|
Eli pointtini on että miksi soiva puoli leffassa on niin tavanomaista ja vähäkeinoista leffasta toiseen? Sama sinfoniaorkka vetelee suunnilleen samaa diibadaabaa oli kuvassa sitten muinaista Roomaa tai ihmissuhdeongelmia opiskelijaboksissa... Omaperäinen, toimiva tarina, loistavaa näyttelemistä, kuvausta, valaisua, ohjausta jne - ja sitten taustalle vetäistään hissimusaa. Suurta taidetta ja ammattitaitoa? Siis.. kuinka paljon sinä itseasiassa katsot muita kun Hollywoodin megaspektaakkeleita? Meinaan, nuo kommentit ei hirveästi viittaa siihen, että katsoisit hirveästi muunlaisia elokuvia. |
|
joo. kokeilkaa joskus katsoa kauhuelokuvia, joissa ei ole pihaustakaan musiikkia. ei pelota, ei. Meidän isi tekee teidän äitien lapset! |
wrshredder 02.08.2006 10:35:12 (muokattu 02.08.2006 10:35:31) | |
|
Tarkoitin tietysti TAITEELLISIA arvoja. Valtaosa leffoista on ennalta-arvattavaa kökköä, katsojan älyn ja tunne-elämän aliarviointia. Niin ja toiset ihmiset puolestaan saavat parhaimmat kiksit juuri tuosta "ennalta-arvattavasta kököstä" ,toiset vaan tykkäävät vaikka Commandosta tahi Rambosta enemmän kuin jostain prkll taide-basakasta jossa muka on joku elämää suurempi pointti.. sillä ei ole mitään tekemistä äly tai tunne-elämän kanssa ,varsinkaan älyn lol,, se on viihdettä. Eli pointtini on että miksi soiva puoli leffassa on niin tavanomaista ja vähäkeinoista leffasta toiseen? Mielestäni siksi ,koska musiikin ei kuulu suuremmassa osassa elokuvia erottua joukosta. Olisi hemmetin rasittavaa jos musiikki olisi leffassa niin (a) joko niin omaperäistä ja erottuvaa tai (b) niin pirun hyvää että huomio herpaantuisi itse elokuvasta ,eikö? :D Musta musiikin pääasia on tukea dialogin mukaista tunnelmaa.. Onhan se tietenkin hienoa että joissain elokuvissa tulee sountrackeille myös hitti-kamaakin kuten Titanic tms.. Niin ja Lotrissa on ihan parhautta musiikit ! :P THV-Klubi#52
Romantikkoitkijät#23
S.M.A.K - perustajajäsen |
« edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|