Yleistä keskustelua musiikista ›

Metsään alettiin menemään 80- luvulla. Metsässä oltiin jo 90-luvun puolivälissä. Mainitkaapa yksi artisti/bändi, joka muistetaan vaikka vuonna 2020 legendaarisena ja merkittävänä, ja joka on aloittanut uransa vuoden '94 jälkeen? En usko, että näitä löytyy, jos verrataan vaikka Black Sabbathiin tai Beatlesiin. Tai Rollareihin tai Jimi Hendrixiin. Näiden edellä mainittujen artistien/bändien aikaan musiikilla oli _hieman_ eri vaikutus, kuin nykyään.
 
Silloin ihmeteltiin, kuinka Henkka poltti kitaraansa, ihasteltiin, kuika hienoja kappaleita Beatlesit teki, kummasteltiin Rollareiden lavashowta ja kauhisteltiin Black Sabbathin olemusta. Nykyään mikään ei mullista. Kaikki on jo tehty. Huomataan, että "oih, ompas siinä radikaalin oloinen takkutukka bändi" ja kuunnellaan niiden hitti biisi. Suraavaksi huomataan, että "voih, tuolla tytöllä on vähemmän vaatteita päällä, kuin sillä toisella", mitään biisiä ei kuunnella. Eli saa olla todellinen shamaani, joka tekee nykyisin jotain merkittävää, joka kestäisi pidempään, kuin yhden kesän. Toista oli 35 vuotta sitten.
 
Jahas.. tulipa jauhettua.

Pystyykö kukaan hahmottamaan missä vaiheessa lähdettiin "väärille raiteille"?

Mun mielestä ei välttämättä missään. Kyllä koko ajan julkaistaan erinomaista musaa.

Sitä sen sijaan tapahtuu paljon, että keski-ikäiset kadottavat ihanteensa, innostuksensa ja kykynsä uudistua, mutta siitä ei pidä syyttää muita.

Radio ja TV ovat toki muuttuneet. Suuri muutos Suomessa oikeasti oli runsaat 10 vuotta sitten kun lama oli pahimmillaan. Sen seurauksena madiateollisuus meni ulkomaiseen omistukseen ja kaikki muuttui. Kun savu hälveni, vain sopeutumiskykyisimmät jäivät jäljelle, niin muusikoissa kuin muissakin medioissa.

Jos kysytään ns. tavallisilta ihmisiltä, kehityksessä ei ole mitään vikaa. Omat suosikkibiisit soivat enemmän. Samoin nuoret menestyvät artistit elävät elämänsä parasta aikaa.

Metsään alettiin menemään 80- luvulla. Metsässä oltiin jo 90-luvun puolivälissä. Mainitkaapa yksi artisti/bändi, joka muistetaan vaikka vuonna 2020 legendaarisena ja merkittävänä, ja joka on aloittanut uransa vuoden '94 jälkeen?
 
Robbie Williams. Siinä on potentiialinen artisti.

Oletko aivan varma että ne ei olis mitään??
 
En tarkoittanut tuota kärjistettyä kommenttiani otettavan kirjaimellisesti, vaan halusin tuoda esille sitä miten mielestäni media (esim.MTV) nykyään nostaa ulkomusiikillisin perustein pinnalle artisteja, joilla ei tunnu olevan musiikillisesti mitään annettavaa. (Kuinkahan moni kuuntelee Backstreet boysia vielä 20-vuoden kuluttua?)
 
Pahoittelen, jos mahdollisesti loukkasin musiikkimieltymyksiäsi. Voinhan minä tietysti olla väärässäkin. Ehkä Britney Spearsin musiikillinen nerokkuus ymmärretään todella vasta 50-vuoden kuluttua, jolloin Oops I did it again ja Hit me baby one more time:n tapaiset pop-klassikot lopullisesti nostetaan Pet Soundsin, Sgt. pepperin ja What's going on?:in rinnalle...

En tarkoittanut tuota kärjistettyä kommenttiani otettavan kirjaimellisesti, vaan halusin tuoda esille sitä miten mielestäni media (esim.MTV) nykyään nostaa ulkomusiikillisin perustein pinnalle artisteja, joilla ei tunnu olevan musiikillisesti mitään annettavaa. (Kuinkahan moni kuuntelee Backstreet boysia vielä 20-vuoden kuluttua?)
 
Pahoittelen, jos mahdollisesti loukkasin musiikkimieltymyksiäsi. Voinhan minä tietysti olla väärässäkin. Ehkä Britney Spearsin musiikin nerokkuus ymmärretään todella vasta 50-vuoden kuluttua, jolloin Oops I did it again ja Hit me baby one more time:n tapaiset pop-klassikot lopullisesti nostetaan Pet Soundsin, Sgt. pepperin ja What's going on?:in rinnalle...
 
et sie loukannu, ole huoleti. Mutta mistä sen tietää mikä jää elämään klassikkona ja mikä ei. Ehkäpä 60-luvullakin aateltiin että Beatlesi on vaan hetken hullutus ei sitä kukaan muista...

et sie loukannu, ole huoleti. Mutta mistä sen tietää mikä jää elämään klassikkona ja mikä ei. Ehkäpä 60-luvullakin aateltiin että Beatlesi on vaan hetken hullutus ei sitä kukaan muista...
 
Just näin se oli, on aina ollu ja tulee olemaan....kas kun se kristallipallo ei toimi...

En jaksa, ainakaan nyt, pohtia syntyjä syviä mutta aihe on niin mielenkiintoinen että jotain täytyy tähänkin söhäistä.
 
Muualta toimeentuloni pusertavana ja muutenkaan eivät musiikin kaupallisuus, soittolistat, yhdenhitinihmeet yms. ole askarruttaneet tai häirinneet minua millään lailla. Aivan sama. Mieltymysteni mukaista hyvää musaa on tehty maailman sivu ja tehdään jatkuvasti. Asiat ovat omalla kohdallani hyvällä tolalla niin kauan kun sitä on saatavilla.
 
Elämässä on niin paljon kaikkea muutakin, mihin kannattaa ja on pakkokin fokusoida omia voimavarojaan, etten ainakaan minä jaksa pähkäillä musiikkibisneksen kiemuroita eikä onneksi tarvitsekaan.
 
Pitäisi tietysti pysyä ajan hermolla ja uusiutua, mutta sitä uusiutuu jos uusiutuu tai sitten ei. Ulkoa päin lanseerattu, itsetarkoituksellinen tarve up-deitata juttuja koko ajan on feikkaamista ja siihen väsyy kuitenkin jossain vaiheessa koska kaikkea saatavilla olevaa informaatiota ei kertakaikkiaan kuitenkaan ehdi omaksua ja märehtiä. Homma ei vaan toimi noin. Yrittäähän tietysti voi...
 
Vaikka olen moneen otteeseen tullut vähätelleeksi ulkomusiikillisia juttuja, on tarkemmin ajatellen pakko myöntää, että musa jolla on tartuntapintaa johonkin aikaan, paikkaan, tapahtumaan yms. taitaa kuitenkin olla jollain selittämättömällä tavalla läheisintä.
 
Sinänsä huolestuttava piirre nuoressa miehessä kun lähimuisti alkaa olla merimieskielellä ns. pilssissä ja yli 40 vuoden takaiset tapahtumat yhtä freesejä kuin taannoinen kaupassakäynti, mutta palautui yllättäen mieleen kuinka joskus vuonna -60 tai jotain rassasin yhtä monista hallussani olevista putkiradioista. Nykyisten paikallisradioiden sijasta ruuvailtiin kuuluviin amplitudimoduloiduilla lähettimillä toimivia, ei-niin-hi-fi-asemia kuin Hilversum, Berlin, Motala, Kaunas jne. Ja jostain syyhkäisi aina korviin musaa, johon jämähti väkisinkin. Välillä soi Catherina Valente ja hetken päästä ehkä Anton Karasin elokuvasävelmä "Third Man Theme".
 
Eh.. jaahas, tuo liittyi aikaan. Seuraavaksi otamma esille paikkaan liittyvät musamuistelot ja sen jälkeen.. Ok, no ei sitten...
 
N. 12 tunnin päästä soitamme Keski-Suomessa ja todellakin in the middle of nowhere, lähinnä soitonilosta itsellemme todennäköisesti CCR:ää, Creamia ja muutamien tiukkapipoisten m.nettiläisten kiusaksi vaikka Mambaa.
 
P.S. Vaikka en muuten ole käsittääkseni penännyt erityiskohtelua iän perusteella, niin toivoisin ymmärtämystä off-topikointini suhteen. Kunei jaksa enää noita "punottu vai punomaton G-kieli" yms. juttuja

Ei..kyllä kovien bändien aika on ohi..Beatlesit ja Rollarit on mennyttä, nykyään on enää kaksi viikkoa tehosoittoa ja ulos..
 
Eihän noi nyt liity lainkaan toisiinsa. Kai bändi nyt voi olla yhtä kova vaikkei se samanlaisessa suosiossa olisikaan vuosikymmenien päästä? Aika on eri v.2000.
 
Mainitkaapa yksi artisti/bändi, joka muistetaan vaikka vuonna 2020 legendaarisena ja merkittävänä, ja joka on aloittanut uransa vuoden '94 jälkeen?
 
Pitäisikö moiseen pyrkiä? Onko pitkä suosio totuus? Toisin sanoen, eikö nykyään saa enemmän mahdollisuuksia kokea erilaista musiikkia, josta sitten voi niitä lemppareita poimia?

Pystyykö kukaan hahmottamaan missä vaiheessa lähdettiin "väärille raiteille"?
 
Kyllä minä veikkaan, että videot murhasi musiikin.
 
Kysy vaikka mistä tahansa viimeisen 10 vuoden aikaisesta
musiikkitallentesta 20v. kaverilta, niin vastaus on:"Millainen video siinä oli?" tai " Joo. Siinä on hyvä video."
 
Älkää ymmärtäkö väärin. Kyllä minäkin pidän videosta, mutta kun nämä mus.videot on nykyään "mini-elokuvia",
bändi tai artisti on niissä vain sivu-osassa. Ennen kuunneltiin musiikkia, nyt sitä katsotaan, ja se rassaa minun sydäntäni.
 
Musiikki pitää nähdä ja tuntea myös silmät kiinni.

Aika mielenkiintoista....tänään törmäsin Billboardin sivulla juttuun Peter Gabrielista, joka sivusi musabisneksen tilaa. Noin se munkin mielestä on:

"
However, there are also people who feel this is a time of flux, with some fantastic opportunities, Gabriel says. "I think that those people, with their optimistic attitude and love of music, will find a way through. But everybody is going to have to change the model. The old model is dead," he says."

Ennen kuunneltiin musiikkia, nyt sitä katsotaan, ja se rassaa minun sydäntäni.
 
Tästä hyvä esimerkki on Fat boy slimin Weapon of choise. Video on huomattavasti parempi, kuin itse biisi, myöntäkää pois.

Pitäisikö moiseen pyrkiä?
 
Ei välttämättä, mutta kun kysyttiin, että milloin alettiin menemään metsään, niin automaattisesti tuli mieleen nämä yhteensattumat. Silloin kun oltiin metsässä (jossa kyllä ollaan tälläkin hetkellä), niin ei ollut maailmalla vanhojen tekijöiden lisäksi edes ehdokasta pitkän ja menestyksekkään uran mahdollisesti omaavasta bändistä/artistista. Toisaalta, mikä on pitkä aika. Se voi olla nykyään 1 vuoden, mutta se on perseestä.
 
Onko pitkä suosio totuus?
 
Itse pitäisin sitä sikäli totuutena, että tällöin ei olla metsässä.
 
Toisin sanoen, eikö nykyään saa enemmän mahdollisuuksia kokea erilaista musiikkia, josta sitten voi niitä lemppareita poimia?
 
Eikös aina ole tehty monenlaista musiikkia? Nythän vain ollaan metsässä?

Musiikista ollaan tekemässä ilmeisesti kulutustavaraa. .
Ollaan tekemässä ? Siitä tehtiin jo kauan aikaa sitten. Esim. 50-60 lukujen taitteessa tulivat nämä alkuperäiset rokin pioneerit. Tyypit olivat sitä mitä soittivat mutta sitten ..... laji vesitettiin eli tulivat nämä, kuten Jerry Lee Lewis ilmaisi asian, kaiken maailman Bobby D:t ja V:t jotka olivat puhtoisia ja vaarattomia naapurin poikia originaalien rinnalla. Ja se oli sitä laskelmoitua rahan tekoa jota ei tehty musiikin itsensä vaan rahan takia. Ja sama on jatkunut sen jälkeen. Ensin tulevat lajin pioneerit ja sitten markkina pellet seuraavat jälkijunassa.

Pystyykö kukaan hahmottamaan missä vaiheessa lähdettiin "väärille raiteille"?
 
Siinä vaiheessa kun ajateltiin, että "mitähän nuokin luulevat olevansa, tuohonhan pystyy kuka vain". Ja sitten lavalle ja levyttämään nousivatkin jokainen wannabe muusikonalku ja vielä toimittajatkin siinä imussa ajattelivat että ruvetaas ittekin soittamaan rokkia. Oikeat muusikot eivät saaneet enää olla jalustalla.
 
Olisikohan ollut 1976?

Muutos tuli epäilemättä siinä vaiheessa, kun kaikki luolamiehet eivät örisseet ja hakanneet kiviä vastakkain, vaan jotkut erikoistuivat hommaan (opettelivat uusia örinöitä ja rytmejä) ja toiset todettiin liian rytmitajuttomiksi.
 
Meidän on helppo unohtaa, että renessanssin aikaan jokaisen herrasmiehen oli pakko kirjoittaa sonetti ja säveltää pikku luritus, vaikkei Shakespearen tai Mozartin veri tosiaan suonissa kiertänyt. Miten se eroaa Esa Saarisen sinkusta "Ystävyys, läheisyys, poikarakkaus", kysynpähän vaan? Tai mäkikotka Eddie Edwardsin biiseistä?

Jaa, että missä vaiheessa mentiin metsään... No olisikohan ollut silloin kun tulivat nämä kaiken maailman Kiss FM:t ja Energyt ja Radio Novat, jotka omien sanojensa mukaan soittavat "parhaat uutuudet ja suosikkisi menneisyydestä". Lähinnä ne kuitenkin keskittyvät niihin uutuuksiin, joista sitten oikein tekemällä tehdään hittejä vaikka ne eivät biiseinä ole mistään kotoisin. Vanhemmilta artisteiltakin soitetaan vaan sitä tuoreinta uutuutta, josta kukaan ei välitä. Vanhat biisit, joista kaikki pitävät, jätetään soittamatta. Otetaan esim. Roxette. Muistelkaapa millaista musaa Roxette teki vuosina 1988-96. Oikeasti rullaavaa, tarttuvaa poprockia joka toimii edelleen kuin junan vessa. Vanhoista Roxette-biiseistä ei soitossa ole kuin ehkä Listen To Your Heart. Miettikääpä sitten millaista musaa Roxette on tehnyt vuoden 1998 jälkeen. Tyhjänpäiväistä, täysin persoonatonta ja kertakäyttöistä tanssipoppia. Se tuntuu kelpaavan noille kolmelle kanavalle paremmin kuin vanha tuotanto. Eli Energyllä, Kissillä ja Novalla ei juurikaan niihin menneisyyden suosikkeihin keskitytä, vaan nykyajan persoonattomiin pop-bändeihin ja nykyajan hittituotteisiin. Oikeat bändit jäävät täysin huomiotta. Onneksi meille oikeaa musiikkia haluaville on nyt vaihtoehto; Radio City! On noussut ainakin mun suosikkikanavakseni musansa takia. Purplea, Zeppelinia, Pearl Jamia, Nirvanaa, Kissiä, Alice Cooperia, Gunnareita ja niin edelleen!

No ei tätä kaupallisen popin tarjontaa olisi olemasssa ellei sille olisi kysyntää. Monet ihmiset kuuntelevat Kiss FM:ää ja katsovat musiikkivideoita ja ovat tyytyväisiä. En ymmärrä miten tämä häiritsee "oikean" musiikin kuuntelijoita. Paha mennä sanomaan ihmiselle että nyt kuuntelette vääränlaista musiikkia.

money talks and bullshit walks.

Täälläkin on useasti ollut puhetta soittolistoista, yhden hitin ihmeistä ja muista musiikin rakenteista nykyään.
 
Pystyykö kukaan hahmottamaan missä vaiheessa lähdettiin "väärille raiteille"?
 
Ja mitkä syyt tähän vaikuttivat. Onko kaikki vaan tapahtunut omaa luonnollista tietään vai onko takana markkinavoimat ja yhä suurempien voittojen tavoittelu?
 
Musiikki kaupallistuu siinä missä muukin maailma. Kaiken takanahan on raha, nykyään lähes kaikessa. Musiikki vain seuraa aikaansa, ei siinä muuta. Samat markkinointisäännöt pätevät musiikkiin siinä missä muihinkin viihdemuotoihin. Väärille raiteille lähdettiin varmaan siinä vaiheessa kun keksittiin käsite viihdebisnes.
 
Mutta omasta mielestäni itse musiikki menee koko ajan vaan parempaan suuntaan, joten itseäni musiikin kuluttajana ei niinkään häiritse tämä kaupallistuminen. Netin avulla levitykanaviakin riittää eikä ole radion ja MTV:n armoilla. Valitettavaa toki on massamedioiden yksipuolinen tarjonta.