Rock, pop, alternative ›

Tempuralle ropsahti plussaa hyvästä kirjoituksesta.

Jotkut perhanat pitävät jopa Bleachia bändin parhaana levytyksenä. Ainakin jäsen Hohhoijaa muistuu mieleen tuosta, se on Bleach-miehiä.
 
Kyllä, tämän allekirjoitan täysin. Bleach on itselle Nirvana-levyistä ylivoimaisesti paras ja iskevin. Nevermindillä olin aloittanut Nirvanan kuuntelun (onhan sekin toki mainio levy) enkä aluksi pitänyt Bleachista ollenkaan, kuulosti lähinnä jotenkin epämääräiseltä häröilyltä ja kummalta räminältä. Vähitellen kuitenkin ko. levystä muotoutui sellainen teos joka teki minuun yksinkertaisesti lähtemättömän vaikutuksen. En ole toistaiseksi tavannut ketään joka olisi kanssani samaa mieltä Bleachin lähes absoluuttisesta parhaudesta.
 
In Uterosta en ole useista kuunteluista huolimatta oppinut syystä tai toisesta täysillä (paria kappaletta lukuunottamatta) diggailemaan.

Beatles oli poikabändi leveälahkeisten housujen ja kukkapaitojen ajalta, ja vieläpä aika suuri sellainen.
 
No mikäs tuo Narvana sitten oli, poikabändi flanellipaidoissaan levittämässä teiniangstin ilosanomaa? En ole todellakaan mikään Beatles-fani, mutta en pysty käsittämään miten Nirvana on joidenkin mielestä näitä "rockin historian suurimpia nimiä". Ilmiönähän bändi oli todella mullistava ja erittäin paljon rock-musan suuntaan vaikuttanut. Musiikillisesti anti ei ole lähellekään samalla tasolla. Kolme varsinaista levyä jotka mun korvaan ei edes kuulosta mitenkään tasalaatuisilta. Kuulostaa aika samalta mihin vaikka Soundgarden pääsi samalla aikakaudella... Vaan eipä puhuta heistä paljoa täälläkään. Kyse on mun mielestä siis juuri tuosta _ilmiöstä_ nimeltä Nirvana, tai tarkemmin ottaen Kurt Cobain (ja hänen traaginen kuolemansa).
 
Tuskinpa sinäkään voit kuitenkaan kiistää Nirvanan vaikutusta oman aikansa musiikkiin ja nuorisoon..
 
Tuossa lainaus mun aiemmasta tekstistä:
Myönnettäköön että bändi muutti rokin suunnan 90-luvun alussa
 
Todettakoon vielä että ei ole tarkoitus mitenkään dissata porukan suosikkibändiä maanrakoon, toin vaan oman näkemykseni esille syystä tai toisesta :)

Ilmiönähän bändi oli todella mullistava ja erittäin paljon rock-musan suuntaan vaikuttanut. Musiikillisesti anti ei ole lähellekään samalla tasolla. Kolme varsinaista levyä jotka mun korvaan ei edes kuulosta mitenkään tasalaatuisilta. Kuulostaa aika samalta mihin vaikka Soundgarden pääsi samalla aikakaudella... Vaan eipä puhuta heistä paljoa täälläkään. Kyse on mun mielestä siis juuri tuosta _ilmiöstä_ nimeltä Nirvana, tai tarkemmin ottaen Kurt Cobain (ja hänen traaginen kuolemansa).
 
Ehkäpä the pointti on juuri tässä. Mielestäsi noin, omasta mielestäni Nirvana teki kolme varsinaista, mielestäni suht tasalaatuista ja taatusti loistavaa albumia, joiden ei musiikillisestikaan tarvitse hävetä kenenkään 'suuremmankaan' artistin vieressä levyhyllyssä. Ja saman verran loistavia 'bonuslevyjä' siihen päälle.
 
Eikä sillä Kurtin kuolemalla ole mitään tekemistä sen asian kanssa. Kun aloin kuuntelemaan Nirvanaa, oli Kurt tosiaankin jo kuollut, mutta minä en edes tiennyt sitä vielä. Toki tuo kuolemakin on sitten vaikuttanut monella tavalla tähänkin jamppaan tuon koko Nirvana-taideteoksen kokijana, mutta se on sitten jo hitusen eri juttu.
 
Taitaa olla niin, että olemme molemmat jäävejä keskustelemaan tästä asiasta, tai että sitten emme ole. Samaa mieltä tuskin tulemme olemaan :)

Meikäläisellekin In Utero on ollut aina SE levy. Jotenkin vain levyn "vaikeammat", rankemmat ja henkilökohtaisemmat biisit kolahtavat minulle helvetisti Nevermindia paremmin.
 
BTW: Huomasin juuri, että minun on helvetin vaikeaa kirjoittaa Nirvanasta yhtään mitään, koska ko. orkesteri on minulle ikuisesti se "maailman paras bändi". Oikeastaan koko varhaisnuoruuteni ruumiillistuu juuri Nirvanaan. Jotenkin tuntuu, että tämä on yksi ainoita bändejä, jotka ovat vaikuttaneet siihen, mitä MINÄ olen.
 
Helvetti.
 
"Siitä, mistä ei voida puhua, on vaiettava"
- Vanha homo Wittgenstein(?)
 
Vaikenen.

BTW: Huomasin juuri, että minun on helvetin vaikeaa kirjoittaa Nirvanasta yhtään mitään, koska ko. orkesteri on minulle ikuisesti se "maailman paras bändi". Oikeastaan koko varhaisnuoruuteni ruumiillistuu juuri Nirvanaan. Jotenkin tuntuu, että tämä on yksi ainoita bändejä, jotka ovat vaikuttaneet siihen, mitä MINÄ olen.
 
Helvetti.

 
Sama. Sama saatana. Nirvanan kautta aukesi niin monta silmää ettei tosikaan. Ja bändi, sen musiikki, ja melkein kaikki siinä - on minulle niin rakasta että sitä ei kukaan tai mikään muuta koskaan. Minä olen muuttunut sen kautta, ja elänyt eri vaiheita siihen jollain tavalla sidoksissa. '
 
Jos joku ei tajua miksi Nirvana on niin "suuri ja iso", ei siinä mitään. Ei sitä mieltä tarvitse ollakaan. Minulle Nirvana on maailman paras ja itseeni eniten vaikuttanein bändi ikinä, ja se riittää. Ei kiinnosta paljoakaan, pitääkö joku Nirvanaa maailman mullistavimpana orkesterina vai surkeimpana valitusrokkibändinä. Ei tippaakaan, mutta sen tiedän, mikä se minulle on. Ja se on suurta. Sattumoisin on iso olo, että en ole ollenkaan yksin.

Rehellisesti sanoen minua naurattaa aina nämä Kurtin/koko bändin dissaajat. "Mikä Nirvanassa on niin ihmeellistä? Peruspoppibiisejä. Ei Kurt edes osaa soittaa kitaraa jne."
 
Meikäläiselle Nirvana on aina ollut niin vitusti paljon enemmän kuin pelkkä bändi. Jotenkin ko. bändi tuntuu nykyään enemmän perheenjäseneltä, jonka kanssa se koko elämä on tullut vartuttua.
 
Outoahan Nirvanassa ainakin itseni kohdalla on juuri se, että kaikki tuntuvat bändistä tykkäävän edes jollain tasolla, mutta silti tuntuu, että juuri MINÄ ymmärrän tämän jutun henkilökohtaisesti oikein eikä moni muu ymmärrä bändiä muuten kuin näiden tarttuvien kertosäkeiden kautta.
 
Minulle Nirvana on aina ollut elämää suurempaa. Minulle Nirvana on pitkään ollut se voima, josta ammennan elämäniloni. Minulle Nirvana oli ainut syy aloittaa kitaransoitto. Minulle Nirvana on aina ja ikuisesti maailman kaikkien aikojen kovin bändi.

Rehellisesti sanoen minua naurattaa aina nämä Kurtin/koko bändin dissaajat. "Mikä Nirvanassa on niin ihmeellistä? Peruspoppibiisejä. Ei Kurt edes osaa soittaa kitaraa jne."
 
Sama täällä. Minua naurattaa nämä "ammattimuusikot", samalla käy sääliksi kun ilmeisesti ihan kaikki pitää tunkea "muusikkopätemisrunkkausfiltterin" läpi ja kertoa miten kolmen soinnun rokki on vain kolmen soinnun rokkia. Miten mistään voi enää tuossa vaiheessa nauttia? Musiikki on juuri niin hyvää, miltä se kuulostaa ihmisen omaan korvaan.

Sama täällä. Minua naurattaa nämä "ammattimuusikot", samalla käy sääliksi kun ilmeisesti ihan kaikki pitää tunkea "muusikkopätemisrunkkausfiltterin" läpi ja kertoa miten kolmen soinnun rokki on vain kolmen soinnun rokkia. Miten mistään voi enää tuossa vaiheessa nauttia? Musiikki on juuri niin hyvää, miltä se kuulostaa ihmisen omaan korvaan.
 
Juuri näin! +

Juuri näin! +
 
Samat sanat.
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus...tai jotain...

Rehellisesti sanoen minua naurattaa aina nämä Kurtin/koko bändin dissaajat. "Mikä Nirvanassa on niin ihmeellistä? Peruspoppibiisejä. Ei Kurt edes osaa soittaa kitaraa jne."
 
Yksinkertaisissa peruspoppibiiseissä tai soitto- ja laulutaidottomuudessa ei ole sinänsä mitään vikaa (vrt. Neil Young, joka on melkein paras), mutta kun ne Cobainin säveltämät biisit ovat vain niin huonoja. Ei, en ymmärrä mikä Nirvanassa on niin ihmeellistä tai hyvää.

Yksinkertaisissa peruspoppibiiseissä tai soitto- ja laulutaidottomuudessa ei ole sinänsä mitään vikaa (vrt. Neil Young, joka on melkein paras), mutta kun ne Cobainin säveltämät biisit ovat vain niin huonoja. Ei, en ymmärrä mikä Nirvanassa on niin ihmeellistä tai hyvää.
 
En minäkään ymmärrä mitään esim. muurahaisista tai autoista, mutta kai niillä jokin funktio on siitä huolimatta.

Nirvana oli ihan vitun hyvä bändi.

Sen mitä voisin sanoa Nirvanasta, ydinaukio juuri tiivisti.

Itselleni Nirvana ei ole ehkä se kaikista tärkein bändi, mutta Bleach, Nevermind ja In Utero löytyvät hyllystä. Nevermind kolahtaa parhaiten ja sen jälkeen In Utero. En tajua sitä "Kurt ei osaa laulaa eikä soittaa"-selitystä, koska levyiltä kuulee että Kurt osasi soittaa ja laulaa. Ja tehdä vitun hyviä biisejä. Ihan ajatonta kamaa, jota tullaan kuuntelemaan kaukaisessa tulevaisuudessakin. Diggaan myös Grohlin kannuttamisesta.

Nirvana oli ihan vitun hyvä bändi.
 
Allekirjoitan tämän myös. Vuonna 2001 vaihdoin kaveriltani Nirvanan Nevermindin Klamydian Zulupohjalta -levyyn, joka oli vielä piraatti. Elämäni paras vaihtokauppa. Ensimmäinen biisi jonka levyltä kuuntelin, oli TP. SLTS olin tietysti kuullut jo aikoja sitten. Levy kolahti kympillä.
 
Mitä Nirvanan levyihin tulee, Nevermindilla on suurin osa parhaimmista biiseistä, joiden liveversioista diggailen enemmän kuin itse levyn raidoista. Tosin Teen Spirit ja Something In The Way toimivat mielestäni paremmin levyllä.
 
Bleachin ostettuani eka biisi joka kolahti kovaa oli About A Girl. Kovan kuuntelun ja bändimme coveroinnin johdosta levy aukesi. Kovia riffejä ja paljon rankempaa matskua kuin Nevermind.
 
Seuraavana vuorossa taisi olla In Utero. Diggailen soundeista hemmetisti. Kunnon jytää. Tämän levyn kohdalla tilanne on päinvastainen kuin Nevermindilla, diggailen levyversioista paljon enemmän kuin biisien livevedoista. Kai se johtuu siitä että livenä biiseihin ei mitenkään saatu samanlaista soundia kuin levylle.
 
Kuitenkin minulle Nirvana on ollut kaikkien aikojen kovin livebändi. Sitä energiaa ja raivoa on kenenkään mahdotonta saavuttaa. Oli sitten rummuissa Channing tai Grohl. Sanat loppuu aina kun Nirvanasta puhutaan. Yksi maailman merkittävimmistä bändeistä ikinä.

Mulla Nirvana-diggailu lähti vähitellen liikkeelle. Muistan kun näin joskus 1995 Lista-ohjelmassa toivevideona Smells Like Teen Spiritin, tosin silloinkin biisi oli jo jostain tuttu. Lainasin kaverilta Bleachin ja piraatti Best Of-kokoelman, joista kuuntelin tosin vain jälkimmäistä. Kokoelman biisivalikoima oli todella outo, mutta tykkäsin Teen Spiritin lisäksi biiseistä Dive ja Rape Me. Muistan etten voinut sietää Come As You Area ja Oh The Guiltia, jotka olivat toinen ja kolmas biisi.
 
Kun From the Muddy Banks of the Wishkah ilmestyi vuonna 1996, ostin sen heti kun se ilmestyi. Tosin kuuntelin siitä varmaankin lähinnä Teen Spirittiä. Joskus näihin aikoihin muistan myös nähneeni Jyrkissä Much Musicin Spotlight-sarjan osan Nirvanasta, jossa näytettiin videot ja haastatteluja. Biisi Heart-Shaped Box tuli tutuksi tätä kautta.
 
Lopullinen innostus tapahtui vuonna 1999 kun kaveri lainasi videon Live Tonight Sold Out, jota katselin tuon kesän aikana toistakymmentä kertaa. Jossain vaiheessa aloin oppia repliikkejä ulkoa. Syksyllä oman bändin kokoonpano vaihtui, ja uuden rumpalin kanssa aloitettiin Nirvanan biiseillä, jotka olivat tasapuolisesti tuttuja. Saman syksyn aikana sitten taisin hankkia kaikki levytkin, ja seuraavana vuonna jo keräilin bootleggejä. Internetistä löytyi myös mukavasti julkaisemattomia biisejä.
 
Turhautuneena netin ja nuottikirjojen surkeasta tabulatuuritarjonnasta, tein itse tabit kaikista Nirvanan biiseistä. Laitoin ne nettin osoitteeseen www.nirvanatab.cjb.net , josta ne ovat päätyneet mm. yhden suurimman Nirvana-sivuston, www.nirvanaclub.com , tabulatuurisektioon. Saman sivuston keskusteluosioon on tullut kirjoitettua jo 20 000 viestiä.
 
Nyttemmin innostus on laantunut luonnollisesti. Levyjä jaksaa kuunnella korkeintaan kerran kuussa. Kaksi vuotta sitten ilmestynyt box setti piti tietenkin hankkia, mutta eipä sitä tullut paljoa kuunneltua. Siitäkin olisi ollut niin paljon enemmän iloa viisi vuotta sitten.
 
Enää en automaattisesti mainitse Nirvanaa jos joku kysyy suosikkibändiä, mutta en ole polttamassa siltoja takanani. Nirvana on ollut minulle suurempi suosikkibändi kuin mikään muu, ja myös tärkeä vaikuttaja bänditoiminnassa.

Täällä yks kaveri lisää johon on bändi tehnyt kenties suuremman vaikutuksen kuin mikään muu vaikka musamaku on moneen kertaan laajentunut erilaiseen, ei se muuta tosiasiaa että Kurt on mielestäni yks maailman historian hienoimpia säveltäjiä ja muusikkoja, mua ei kauheana kiinnosta monta nuottia sekunnissa se kerkeää tiluttaan kun vetää sooloja, siinä hommassa oli kyse jostain aivan muusta. Tuohon mikä on paras levy hommaan en sano mitään, joka levyltä löytyy helmiä, kuitenkin Bleachilta voisin mainita muutaman oman suosikin kun siitä levystä on aina vähiten puhetta, Big Cheese, Blew, Negative Creep, School (tässä mielestäni osaltaan se Kurtin nerokkuus tulee esille ,mietikää miten simppeli riffi mutta niin vitun kova) jne. Uppoaa aivan samanlailla kun Nevermindin kama ja In Utero, ja Heart-Shaped Box saa aikamoisia säväreitä aikaan vieläkin, hiljaisena sen kuuntelee joka kerta. On siinä muuten myös ehkä kaikkien aikojen yks hienoimmista musavideoista.

Bleachin paras biisi on selkeästi Paper cuts. Ne vokaalit on jotain aivan uskomatonta.