Demostudio ›

Ei minun musaani, enkä tunne genreä kyllin laajasti tietääkseni, voiko tätä kutsua persoonalliseksi vai ei. Itse koin tämän persoonallisena. Kun alkujyrinä käynnistyi, aloin odottaa örinälaulua ( jota en osaa jostain syystä arvostaa, sen fyysisestä vaativuudesta huolimatta), ja yllätyin ERITTÄIN positiivisesti siitä mitä tuli. Laulupuolessa oli hitosti hyvää:antaumuksellista tulkintaa, kurinalaisuutta ja örvellystä mainiossa suhteessa. Siinä on myös ripaus sellaista "vintiöfiilistä", jolla tähän yleensä koomisuuteen asti itseensä vakavasti suhtautuvaan genreen tulee hönkäys ihan inhimillisyyttä, jonka jälkeen siihen on helpompi suhtautua vakavasti :o/. Tuohon systeemiinhän kannattaa jopa kirjoittaa kunnon tekstejä. En osannut päättää, onko soundin säröisyys, joka kuulostaa paikoin ihan siltä, kuin itse signaali olisi mennyt yli, tarkoituksellista vai vahinko. (en tarkoita laulun efektointia) Jos se on tarkoituksellista, on mielestäni hieman kyseenalainen ratkaisu haettaessa ökysoundia. Minun korviini se kuulostaa siltä, että äänitettäessä on mennyt jotain pieleen. Mutta siis: Ihan onnistunut biisi, ja laulupuolelta löytyy mistä ammentaa! Älkää nyt suuttuko, mutta minusta tämä oli jopa kiinnostavaa :o). Pidänpä silmät auki siltä varalta, että tulee lisää...
 
LIsäys: Kuuntelinpa lisää. Joku, mikä mielestäni on lievää epävireisyyttä, häiritsi hieman, ei paljon. Ja tuosta "vintiömeiningistä". Sitä on laulussa aavistus. Älkää missään nimessä pelätkö lisätä sitä, sillä jos saatte kasaan lisää yhtä onnistuneita biisejä, niin tähän ilmaisuun sopisi hiton hyvin sellainen...miten sen kuvaisi...Steve Tyler/Mike Monroe -tyyppinen itseironia. Biisi tuntui lisäkuuntelulla vain paranevan.
Jos jotenkin sen ansioita kuvaisin, on juju ehkä siinä, että mielestäni eri osat seuraavat jotenkin luontevasti tosiaan, syntyy jatkumo. Tässä genressä kuulee masentavuuteen asti biisejä, joissa eri rytmiset osiot on vain läntätty peräkkäin, ilman että on mitään, mikä saisi aikaan tunteen, että ne kuuluvatkin peräkkäin.
Yleensä tällöin on mukaan saatava aina myös osio, jossa briljeerataan niin perkeleesti, osataan tai ei.