Studiotyöskentely ›

Sohasinko ampiaispesään?
 
Joo, näin teit. Mulla on periaatteessa demoiluun todella loistavat kamat, softat ja kaikkea muuta. Osaava tyyppi tekisi näillä perhana soikoon radiosoittoon kamaa, mä saan keskinkertaiselta demolta kuulostavaa mölyä ulos. Pitäisi perkele myydä tuhansien rojut ja ostaa yksi pallokuvioinen konkka keskelle treenistä kasettimankan jatkeeksi...

Kuunelkaa vanhoja 50-60-luvun juttuja. muutama raita ja homma toimii kuin tauti. Kyllä se oikea mikitys on kaiken A ja O

Emmä tiiä, tulkaa livenä kuuntelemaan. Studiosoundeista ei ole vitunkaan tietoa.

Täällä esiintyy usein puhetta eri vehkeiden ja plugarien laadusta ja hienouksista. Vaan eiks totuus ole kuitenkin, että miksausjäljen (kuten myös äänityksen ja masteroinnin) laatuun vaikuttaa kaikkein eniten se kuka ja miten niitä laitteita käskee?
 
Mielestäni molemmat väittämät pitävät paikkansa.Mutta onko nää nyt jotenki ristiriidassa sun mielestä? Mä luulen,että varmaan kaikki täällä allekirjoittaa tuon,että laitteiden käskijä vaikuttaa eniten lopputulokseen.
 
Sohasinko ampiaispesään?
En usko.

Kyllähän joku kova ammattiheebo tekee parempaa jälkeä kontulan ostarin demopajassa ku kotiräpeltäjä finnvoxilla.
 
Mutta... Kyllä sen ammattiheebon oma jälki olisi kuitenkin vieläkin parempaa, jos se tekisi duuninsa siellä finnvoxilla. Eli kyllä niillä hyvillä laitteillakin on kuitenkin merkitystä.
 
Välillä mulle vaan tulee fiilis, että samaan lopputulokseen pääsee paljon köykäsemmilläkin vehkeillä. Onks sen nyt todellakaan niin väliä mikä se etuaste tai kompura oikein on?
 
Tuo kommentti kertoo ehkä vain siitä, että sinulla ei ole kokemusta äänityksestä/ miksauksesta? Tai sitten sitä on vasta niin vähän, ettet huomaa eroa erilaisten laitteiden tekemien saundien välillä. Vrt. behringer composer- UA 1176. Usko pois. Kyllä niissä on aika paljon eroa = )

Mulla oli masteroinnissa hiljattain projekti, joka kuulosti varsin asialliselta (hifiltä, ehkä hiukan tylsältä mutta genrelle sopivalta) ja joka oli tehty hyvin pitkälle Behringerin etuasteilla, miksattu ITB ja vaikka mitä. Soundi oli oikeasti yllättävän hyvä.

Kyllähän joku kova ammattiheebo tekee parempaa jälkeä kontulan ostarin demopajassa ku kotiräpeltäjä finnvoxilla. Mutta... Kyllä sen ammattiheebon oma jälki olisi kuitenkin vieläkin parempaa, jos se tekisi duuninsa siellä finnvoxilla. Eli kyllä niillä hyvillä laitteillakin on kuitenkin merkitystä.
 
Ehkä se menee niin, että osaamisessa on eri tasoja jolloin eri tasoiset laitteet alkavat vaikuttaa lopputulokseen.
Itse olen ollut useammassakin sessiossa soittajana jossa äänittäjä/miksaaja on hehkuttanut jotain räkissä olevaa kompuraa mutta lopullisen miksauksen kuultuani olen joutunut ihmettelemään, että missä se kalliin ja hienon laitteen soundi oikein kuuluu. Kokemuksia on myös vastakkaisista tilanteista jossa vaatimattomalla laitevalikoimalla on saatu aikaiseksi varsin hyvää jälkeä.

Juu,tulipa vaan mieleen semmoinenkin näkökanta,ettei siitä varmaan kenellekkään haittaa ole,jos studio on varustettu mahdollisimman hyvin ja räkit on härpäkkeitä pullollaan. Hyvä äänittäjä osaa varmasti myös olla käyttämättä kaikkia omistamiaan laitteita vain siksi,että ne ovat olemassa.
Ompahan kuitenki valikoimaa,yksi laite sopii yhteen proggikseen,joku toinen toiseen ja molemmat kolmanteen jne...

Sohasinko ampiaispesään?
 
Et.
 
Brian Eno, jota arvostan aivan hemmetisti, esitti joskus teorian, jonka mukaan projektiin ryhdyttäessä pitää listata ja poistaa kaikki sellaiset jutut joita ei halua tehdä ja niiden tekemiseen tarvittavat välineet, ja jos studioon sitten jää vain tuoli ja paperikori, niin niillähän se levy tehdään.
 
Aivan sama mitä niitä laitteita on, niillä tehdään mitä sattuu olemaan. Mutta se ei ole mikään puolustus, ettei tiedä tai ymmärrä miten joku laite toimii - RTFM! Loppujen lopuksi kaikissa saman sortin mulinexeissa on sama toimintaperiaate, ja sen ymmärtäminen auttaa säätämään laitteen kuin laitteen.
 
Muistan kun reilut kymmenisen vuotta sitten menin studioon tekemään jotain levyä, ja pikkasen hirvitti kun studion kaikuvalikoima koostui AKG:n kaikutankista ja Roland SpaceEchosta (loistovalintoja molemmat, muuten), kun just edellisessä tarkkaamossa oli isoja valkoisia Lexiconeja koko sarja, enemmän kuin missään. Silloin harmitti, mutta nyt olisin varmaan innoissani tästä hyvästä haasteesta.
 
PS. mähän en saa koskaan valita millä kamoilla tehdään. Niillä tehdään mitä kulloinkin on, ja oma panokseni ovat nää kuopalle taotut korvat...
;-)

Väitän, että lopputuloksen toimivuus on suoraan verrannollinen kuuntelun toimivuuteen.

Väitän, että lopputuloksen toimivuus on suoraan verrannollinen kuuntelun toimivuuteen.
 
Mun mielestä se ei kyllä paljoa auta jos kuuntelija ei ole toimiva :) Siis niinkuin aikaisemmin puhuttiin "kotiräpeltäjästä Finnvoxilla".
 
Mutta onhan tuossa silti oma peränsä.
 
Edit: siis oletan että tarkoitat kuuntelullla monitorikaiuttimia ja huoneakustiikkaa. Vaikka kyllähän tuohon termiin "kuuntelu" voisi sisällyttää sen kuuntelijankin. Just joo, taidan mennä jatkamaan reikälevyresonaattorin rakentamista (ihan oikeesti)...

Toki, mutta tällaiset keskusteluthan lähtevät aina siltä pohjalta, että se kuuntelija osaakin jotain. :) Kun kuuntelu ja huone on kunnossa, on paljon helpompaa käyttää huonompiakin kamoja. Laitteiden headroomin vaikutus soundiin, transientit, syvyys..
 
Hyvät kamat tekevät elämästä paljon helpompaa, huonoja pitää vain säätää enemmän. Toki on olemassa ihan oikeastikin huonoja vehkeitä, mutta huonouskin on aina sovelluskysymys.

Tekijöiden visio + kokemus, ymmärrys ja osaaminen - rajoittavat tekijät joille ei vaan voi mitn = tuotoksen laatu.
 
edit: eiku suomea

Kyllä kamat vaikuttavat aivan järkyttävästi lopputulokseen, edellyttäen tietenkin että niitä osataan käyttää. Yhtä hyvin voisi puhua, että kyllä se konserttipianistikin vetää jollain 10v ladossa olleella pianolla yhtä kauniisti kuin kalliimmalla Steinway & Sons flyygelillä, koska ammattitaito on jo olemassa :).
 
Äänittäjän merkitys on käsittääkseni tuoda mahdollisimman "maagisesti" bändin/projektin oma olemus ulos, ja se että on hieman tai paljon palettia sen todentamiseen ei varmasti haittaa. Myöskin hyvillä kamoilla on taipumus HETI kuulostaa hyviltä, kun taas jotain halpis kamaa saa vääntää ikuisesti eikä silti päästä sellaisiin sfääreihin kuin olisi tarkoitus.. Kuunneltiin tuossa taannoin tuo "3D Mic CD" sokkona läpi kolmen kaverini kanssa ja vaikkakin on tyhmää kuulostella pelkkää laulua/virveliä/kitaraa soolotettuna (sehän ei kerro ollenkaan miten soundi blendautuu sekaan tai ottaa eq:ta), niin kyllä vain ne paskimmat mikit kaikilla sijoittuivat sinne loppupäähän. (http://www.3daudioinc.com/)
 
Mutta joo, jos soittajat/laulajat on paskoja, niin sittenhän ei kamat paljoa auta..
 
Tässä mun provo :)

Mun mielestä hyvään lopputulokseen pääsee sillä tavalla että soittaja soittaa hyvin, hyvän kuuloista soitinta, joka nauhoitetaan hyvillä mikeillä. Jos nauhoitusvaiheessa kaikki on kunnossa niin eihän silloin tarvita edes mitään plugareita :)

Mun mielestä hyvään lopputulokseen pääsee sillä tavalla että soittaja soittaa hyvin, hyvän kuuloista soitinta, joka nauhoitetaan hyvillä mikeillä. Jos nauhoitusvaiheessa kaikki on kunnossa niin eihän silloin tarvita edes mitään plugareita :)
 
No hei mut sittenhän kaikki on helppoa! Mä en kyllä silti usko, että se menee noin. Musta hyvän äänityksen pilaaminen miksauksessa on tosi helppoa. Ei siinä auta mitkään huippuvehkeet jos osaamisessa on selviä puutteita. Kyllä mäkin olen törmännyt kaikenlaisiin "kokeneisiin" nappulanvääntäjiin.
 
Musta miksaaminen on verrattavissa ihan mihin tahansa osaamiseen. Eli asioita voi oppia tiettyyn pisteeseen ja kun omat rajat tulee vastaan niin ei auta mitään vaikka kuinka olis tietämystä ja välineitä. Sen voi usein todeta monissa pikkupajoissa ja varsinkin nuorisotalojen studioissa. Jätkät vääntää siellä päivästä toiseen ja tietää yhtä sun toista mutta jälki on mitä sattuu vaikka pajaan olis kuinka tehty kovia laitesatsauksia. Okei aika on aina tietysti rajoittava tekijä, mut saman ajan sisällä eri tyyppien jäljessä on suuria eroja.
 
Mua on alkanut potuttaa kaikkien huippuvermeiden hehkutus. Niitä jotka kyseisistä vehkeistä hyötyy tuntuu todellisuudessa olevan tosi vähän.

Mun mä kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä onnistuneeseen soundiin tarvitaan:

Hyvä biisi
Hyvä arri
Hyvät soittajat ja laulajat

Suurin osa lähtee lähtee noista. Sitten lisätään osaava äänittäjä ja miksaaja. Ja jos edelliset on kohdallaan, biisin pitäisi miksautua varsin helposti. Ja kun lisätään vähän luovuutta miksaukseen, niin se on siinä.

Kamat? No kyllä kai siihen sen viimeiset 10 % saa erittäin hyvillä kamoilla ja ennenkaikkea hyvällä tilalla.

Mun mä kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä onnistuneeseen soundiin tarvitaan:

Hyvä biisi
Hyvä arri
Hyvät soittajat ja laulajat
 
Heh, mä taas kuulun siihen koulukuntaan jonka mielestä paskastakin saa konvehdin jos vaan oikein leipoo :-D
 
Mua on alkanut potuttaa kaikkien huippuvermeiden hehkutus. Niitä jotka kyseisistä vehkeistä hyötyy tuntuu todellisuudessa olevan tosi vähän.
 
Olen täysin samaa mieltä.

Kamojen absoluuttista vaikutusta biisin lopulliseen sointiin voi meikäläisen taidoilla vaan arvailla, mutta kyllä minä mieluummin ottaisin jonkun pelimiehen korvat, taidon ja näkemyksen nykyisillä kamoillani kuin omat puukorvat Finnvoxilla.
 
Mutta aiheesta nousi mulla seuraavanlainen ajatteluleikki... Miten herkästi ns. normaali musiikinkuluttaja bongaa kotipajalla tehdyn tuotteen kaupallisesta ja onko sillä merkitystä hänen kuuntelunautinnolleen? Onko niillä viimeisillä equtuksilla ja monialuekompuroilla merkitystä muille kuin alan ammattilaisile, kun tavan tallaajalle nämä hienoudet valuvat kuin vesi hanhen selästä? Vaikka keskiverto MTV-kid on tottunut viimeisen päälle tuotettuun ja kliiniseen huttuun (onko tuo hyvä vai paha, sen ratkonnan jätän filosofeille), onko sillä loppujen lopuksi väliä?
 
Perustan tämän kysymyksen sille, että tässä taannoin soittelin vaimolle kotiäänityksiäni, jotka minusta kuulosti... noh, demoilta noin kauniisti sanottuna. Kysyin emännältä, että mitä mieltä oli, niinkuin biisistä ja saundeista. Biisi oli kuulemma hyvä, mutta saundeista ei oikein osattu sanoa juuta eikä jaata. "No kuulostaako ne siltä, että voisi olla vaikka kaupan hyllyltä peräisin tuo äänite?", kysyin. "No paha sanoa, kai, miksei vois ollakin..." Juttu on siis siinä, että vaikka vaimo diggaileekin innolla tiettyjä bändejä ja kuuntelee musiikkia paljonkin, ei hän silti osannut sanoa äänitteen laadusta kummempia. Hänelle kelpaisi tuollainenkin. Saman ilmiön olen havainnut joidenkin kavereitten kanssa, jotka jotkut kuuntelevat aktiivisestikin musiikkia, mutta eivät välitä, mistä musiikki "koostuu" samalla tavalla kuin soittajat/äänittäjät/miksaajat.
 
Viilataanko musiikkia siis vain pienelle osalle yleisöä, joka osaa arvostaa sitä komppikitaran kaiun paikkaa stereokuvassa? Jos näin, niin miksi? Tokihan viilatumpi lopputulos varmasti kuulostaa puukorvaankin paremmalta, mutta huomataanko esmes sitä "parempien kamojen vaikutusta" ollenkaan tosimaailmassa?