Studiotyöskentely ›

Eiköhän miksausmokan voi määritellä ihan samoin, ku huonosti maalatun auton. Se vain kuulostaa /näyttää väärältä. Miksausmoka on sellainen, jonka itse miksaaja varmasti haluaisi poistaa herättyään virheeseensä. ( nyt ei puhuta mistään kotistudiodemoräpeltäjistä). Toki virheitä sattuu aikataulupaineessa tms, mutta moka, mikä moka.
 
Mutta jonkun mielestä punaiseksi maalattu auto näyttää hyvältä ja jonkun mielestä ei.

Mutta jonkun mielestä punaiseksi maalattu auto näyttää hyvältä ja jonkun mielestä ei.
 
Mutta huonosti punaiseksi maalattu auto ei näytä kenestäkään hyvältä.

Sehän kuulostas erilaiselta. Tuo kun ei pumppaa yhtään, ne vain kiltisti vaimenee sinne
 
Voisiko laulu olla lytätty jo valmiiksi makkaraksi, joka liimattu taustan päälle. Silloinhan ne muut vain painuvat alaspäin, eikä pumppausta erota.
 
Keikoilla yksi esimerkki tuosta vastaavasta ilmiöstä esiintyy niillä miksaajilla, jotka niputtavat kitarat yhteen ryhmään ja runttaavat koko roskan siellä. Soolon nostaminen ei nostakaan kokonaisvolaa, vaan painaa muita kitaroita alaspäin.
 
miffe

Mutta jonkun mielestä punaiseksi maalattu auto näyttää hyvältä ja jonkun mielestä ei.
 
Näinpä juuri. Mun mielestä ..And ei kuulosta väärin miksaltulta - ja vaikka alkuperäinen miksaaja ois itsekin sitä mieltä että se on paska, niin mun ei tartte olla.
 
Mitään en halveksu musabisneksessä enempää kun sitä, että joku tekee jonkun jutun josta tulee tai pitäisi tulla standardi tai "oikea tapa" - sen takia meillä on mm. tätä nykyä todella monet uudet levyt kuuntelukelvotonta ylikompressoitua/limitoitua- kitarat miksattu äärivasen-äärioikea ja basari-snare 99% samoilla triggereillä vedettyä sontaa jota en pysty sietämään.
 
Makuasioista voi toki kiistellä, mutta eipä jaksa enempää.

James kertoo jälkeenpäin, että sen takia se levy on mitä on, koska siinä ei varsinaista miksaajaa ollut, vaan hän sen Larssin kanssa teki loppuun. Molemmat koittivat vaan kilpaa laittaa omiaan kuulumaan lujempaa ja tässä hommassa kyllä nauhoitettu bassoraita jäi oikeastaan olemattomiin...
 
Niin no, tuo ei taasen muuta sitä asiaa miksikään, että jonkun mielestä se kuulostaa hyvältä. Tavallaan kaipaan aikaa, jolloin en tiennyt miltä musiikin pitää kuloostaa. Nykyään olen jopa omaan makuuni liian trenditietoinen.

Yks kysymys:
 
Monelta ne rockin hautajaiset oli?

Yks kysymys:
 
Monelta ne rockin hautajaiset oli?
 
ne oli jo. Hietaniemessä voi käydä hiljentymässä..

Vittu... Murhahan se selvästi oli. Motiivina ainainen raha...
Aseina PC/Mac jossa triggeri ja autotune.

Charonin The Dying Daylights on myös pilattu aivan käsittämättömällä säröllä ja kompressoinnilla. Kaikki muut instrumentit kyykähtävät virvelin ja bassorummun iskusta.
Sääli, sillä kappaleet ovat hienoja.
 
Ostettuani tämän levyn kävin laitteet läpi: Missä ***ssa se klippaa?
Sitten tajusin että ei helvetti koko levyhän oikeasti kuulostaa tältä.
 
Uudempi Songs for the Sinners ei ole yhtä paha mutta ei kyllä hyväkään.
Näitä edeltäneessä Downhearted-levyssä oli sen sijaan todella miellyttävä soundi.
Downheartedin on masteroinut Mika Jussila. Kaksi muuta Minerva Pappi. Hmmm...
 
Myös Lovexin jotain sinkkua kuuntelin hyvässä tarkkaamossa ja senkin soundi oli aivan naurettavan ruvella. Peltien soundia voi kuvailla lähinnä moduloituvaksi kohinaksi:
SWWWOoooooosssHHHHssssWWoooossHH...
 
Ulkomaisista Cradle Of Filthin Nymphetamine- albumille on tehty samalla tavoin.
Käsittämätöntä äänimurskaa...
 
Raskaassa musiikissa löytyy myös todella hyväsoundisia levyjä, esim. Machine Head:Burn My Eyes, Pantera yleensä..HIMin Lovesongs 666:n lofi-kikkailut viehättävät myös.

Slayer - Cult
 
ehkä enemmän editointimoka kuin miksausmoka mutta tänäpäivänä lukisin kummatkin samaan lajiin
 
eli, suunnilleen kohdassa 2:30 kun alkaa toinen kertsi, lombardo siirtyy ride-komppiin.
lauseen "religion is war," jälkeen kuulette kuinka OH:t nousee editoinnin taitekohdan jälkeen todella epäluonnollisesti.

Mua on vähän ahistanu Poets of the fallin kakkoslevyn avausraidan Fire rumpujen lyhyet avausiskut. On kai yritetty saada voimaa ja dynamiikkaa että kuulostais muhkeelta, mutta mun makuun vähän liian suuret iskut. Niiden jälkeen biisi ei enää hyppää "silmille" ja onkin helppo kuunnella. Mutta respektii POTF tyypeille, jotka väsää laatumusaa kotistudiopohjalta.
 
No ei tuo nyt varsinainen miksausmoka oo, makukysymys ennemmin.

Joskus on tullu laitettua esim. kertsin alkuun kertsin keskeltä leikattu crashikompin palanen jotta pelti "heräis" nopeammin uuden osan alussa. Ei pistä enää korvaan kun kitarat ja muut vallit lyödään samaan aikaan kehiin.
 
ihan totta mutta, nyt puhutaan slayeristä jolla jonkinlaiset kitara vallit aina on aika isot.
ja silti kuulostaa ihan editointi virheeltä. tai ei se oikeestaan editontivirhe ole jos tuottaja on nauhoitus vaiheessa sanonut että "ok, noista saadaan" ja sitten editointi vaiheessa sanonut että "hyvä"... joo, se on enemmän tuottajan moka... mut kumminki

Itse en ole pitänyt Andy Sneapin uusimmista miksauksista yhtään, rumpusoundista tulee vaan sellanen kompressorin snap, virveli ja basari kuulostaa samalta. Tavallaan futaa, mut on liian tylsä ja siloteltu miksaus extreme raskaansarjan bändeille. Roso on aina hyvä asia!
Levyjä joita nyt voi käyttää esimerkkinä:
 
Killswitch Engage: The End Of Heartache
As I Lay Dying: Shadows Are Security
Trivium: Ascendancy
Caliban: Bleeding From Within (vai mikä ikinä olikaa??)

Itse en ole pitänyt Andy Sneapin uusimmista miksauksista yhtään,
 
Mutta Nevermoren This Godless Endeavor kuulostaa ihan helvetin hyvältä.

Mutta Nevermoren This Godless Endeavor kuulostaa ihan helvetin hyvältä.
 
Kyllähän te tiedätte ne Andy Sneapin "täydellinen kontrolli"-metodit?

Kyllähän te tiedätte ne Andy Sneapin "täydellinen kontrolli"-metodit?
 
mä en tiedä. en oo kyseisen tekijän miksaamia bändejä kuunnellut hirveesti. mutta oisko tosta jotain artikkeliä.
 
täytyy sanoa että se musa mistä mä diggaan... jos sieltä pitää etsiä joku super-star-miksaaja, ni se on andy wallaca. hyvä raaka soundi mun mielestä... mutta, en oo miksaajafani, vaan musafani
 
edit: Andy Wallace eikä wallaca hahah
 
edit2: pitää korjata ja antaa Wallace:lle enemmän arvoa. jätkä osaa tuoda esiin oleellisen. korn, slayer, system of a down -- raaka saundi... linkin park, velvet revolver --- siloteltu saundi

pakko kompata edellistä. Andy Wallace on guru: kuunnelkaapa vaikka Faith No Moren kunkkuplätty King For A Day...

Vittu... Murhahan se selvästi oli. Motiivina ainainen raha...
Aseina PC/Mac jossa triggeri ja autotune.
 
Nuorisokieltä käyttääkseni: Woooooord.

Joo mutta kyllä se osattiin hoitaa oikein jo silloinkin. Audiosekvensserithän eivät olleet tuolloin vielä kunnolla käytössä ja triggaus hoidettiin suoraan lennossa. Alkuperäinen ja sample saatiin täsmälleen päällekkäin ajamalla ensimmäinen delayn läpi. Eli kyllä se menee ihan Heinisen Juhan piikkiin - joka Millbrookissa hoiti kaikki viimeisten levyjen miksaukset.
 
Mistäs se sample sitten "liipaistiin" ???