Kitarat: soittaminen ›

Eikös siitä House Of The Rising Sunista ole tehty vaikka kuinka monta sovitusta?
Mukavan kuuloinen kappale...
esim. Noissa f-kustannuksen kirjoissa on paljon noita kappaleita...

mulla on tässäkin vaikeuksia.. siis en tiiä et jos mulle vaik nyt laitetaan tohon nenän eteen joku täysin tuntematon biisi ja sit sanotaan et komppaa kitaralla toi nyt nii emmä sitä osais, mistä sen tietää että miten se pitää kompata ?

mulla on tässäkin vaikeuksia.. siis en tiiä et jos mulle vaik nyt laitetaan tohon nenän eteen joku täysin tuntematon biisi ja sit sanotaan et komppaa kitaralla toi nyt nii emmä sitä osais, mistä sen tietää että miten se pitää kompata ?
 
Siis nuotteina vai tabulatuureina?

mulla on tässäkin vaikeuksia.. siis en tiiä et jos mulle vaik nyt laitetaan tohon nenän eteen joku täysin tuntematon biisi ja sit sanotaan et komppaa kitaralla toi nyt nii emmä sitä osais, mistä sen tietää että miten se pitää kompata ?
 
En ihan ymmärtäny tota viestiä mut eikös niissä oo sellanen perus sointukulku jota voi vetää?

Suuri Kitarakirja on todella tutustumisen arvoinen, olen nyt muutaman viime päivän kuluttanut kokonaan soinnutus teorian, soinnun rakennuksen, sointukäännösten jne opiskelemiseen, ja nyt alkaa tuo aihe todella aueta. Kitaratunneillakin olen toki paljon perusteita oppinut, mutta nyt esim. tuo soinnunmuodostus alkaa sujua, esim. Em maj7b5 tai D13b9 ei näytä enää niin pahalta soinnulta kuin sen voisi luulla olevan, vaan todellisuudessa melko yksinkertainen asia kun siihen jaksaa kunnolla syventyä.
 
Komppaukseen sointukäännökset ovat todella hyödyllinen juttu, niinkuin kaiken soiton kannalta, eivät ole vaikea asia kun periaatteet ymmärtää. Ensin käännöksen mollissa ja duurissa, sitten vähennetyt ja lisätyt soinnut, kaksi viimeistä pitäisi itsekin vielä opetella.
 
Perussointukuluista sen verran, että jo kolmen soinnun teoria avaa ovia peruskomppaukselle, josta monet varsinkin kevyemmän musiikin biisit menevät, voi yleistää pohjimmiltaan melkeinpä kaikkeen musiikkiin. Varmaan jossain muodossa tuttu asia, sen pohjalta voi sitten lähteä tekemään ja opettelemaan sointukulkuja skaalan muillakin sävelillä, eli kolmen soinnun teoria pohjautuu 1., 4. ja 5. säveleen. Samalla tulee väkisin opeteltua monia tärkeitä asioita, kuten transponointi kannattaa yhdistää tähän.
 
Samalla kannattaa alkaa painaa mieleen duurin, luonnollisen mollin ja harmonisen mollin sointuasteet ja soinnut, ainakin kolmi- ja nelisointuina, viisisoinnutkaan eivät ole enää kovin paha opettelulisä kun ymmärtää periaatteen, kuulostaa ehkä vähän kummalliselta tämä asia, mutta se on avain soinnuttamiseen. Täältä m.netistäkin löytyy hyvää asiaa tästä soinnuttamisesta ainakin tuolta teoria puolelta, muutama loistava FAQ koskien näitä aiheita.
 
Näihin kaikkiin kysymyksiin ja moneen muuhun vastaa tuo Suuri kitarakirja, siitä suosittelen rauhallisesti aloittamaan, ainakin itselle meni hyvä tovi ennenkuin pääsin noihin asioihin sisälle.
 
Nuotteja suosittelisin ainakin sen verran opettelemaan, että pystyisit niistä kohtuu vaivalla katsomaan biisin rytmejä, eikä se melodiankaan opettelu nuoteista ole ylivoimainen juttu. Aloita perus opuksilla, lastenlaulu kirjoilla jne. kyllä se siitä lähtee.
 
Ja musiikin kuuntelu ja soitto ovat kuitenkin tärkeimmät jutut, sitten tekniikan puolelta kannattaa opetella eri musatyyleille ominaisia komppaustyylejä jne.

Siis nuotteina vai tabulatuureina?
 
Nuotteina.. :)

mulla on tässäkin vaikeuksia.. siis en tiiä et jos mulle vaik nyt laitetaan tohon nenän eteen joku täysin tuntematon biisi ja sit sanotaan et komppaa kitaralla toi nyt nii emmä sitä osais, mistä sen tietää että miten se pitää kompata ?
 
Pyydä jotakuta laulamaan/hyräilemään biisiä. Sitten kun suunnilleen tiedät miten se menee, haeskele sitä vähän aikaa yksinäsi. Katso tahtilaji ja mahdolliset vaikeammat rytmitykset yms. "yllätykset". Sitten joku yksinkertainen komppi ja menoksi ilman suurempia kikkailuja.
 
Näin itse teen ja joskus se jopa toimii (yleensä ei).

Okei, sointujen rakentamiselle on systeemi jonka tajuan mutta jota en ole jaksanut opetella. Jos on vaikka Cmaj7, niin perus C-sointuun lisätään C-duuriskaalan 7. sävel (septimi?), ja jos on C7 niin lisätään skaalan 7. sävel vähennettynä - kaikissa näissä näyttäisi selvä logiikka. Ja sitten on tämä kolmen soinnun teoria. Mutta onko tässä nyt oikeasti mitään muuta? Onko tässä nyt vaan kyse siitä että opitaan komppaamaan ja keksimään sointukulkuja siltä pohjalta että opetellaan kuuntelemaan miltä erilaiset soinnut kuulostavat, vai käsitinkö jotain väärin?

Bändi. Itse kun tuossa yhdessä jämäbändissä soittelen niin on kyllä komppisoittoon tullut lisää ideaa. Siinä pikkuhiljaa sitä vaan kehittyy ja oppii värittämään komppaustaan ihan huomaamatta. Reeneissä voi huoletta kokeilla eri juttuja, jos kuulostaa huonolta niin ei voi mtn, jos hyvältä niin jättää sanavarastoon talteen. Sieltä on sitten komppailessa hyvä ammentaa erilaisia kikkoja.

Okei, sointujen rakentamiselle on systeemi jonka tajuan mutta jota en ole jaksanut opetella. Jos on vaikka Cmaj7, niin perus C-sointuun lisätään C-duuriskaalan 7. sävel (septimi?), ja jos on C7 niin lisätään skaalan 7. sävel vähennettynä - kaikissa näissä näyttäisi selvä logiikka. Ja sitten on tämä kolmen soinnun teoria. Mutta onko tässä nyt oikeasti mitään muuta? Onko tässä nyt vaan kyse siitä että opitaan komppaamaan ja keksimään sointukulkuja siltä pohjalta että opetellaan kuuntelemaan miltä erilaiset soinnut kuulostavat, vai käsitinkö jotain väärin?
 
Soinnut ovat luonnollisesti iso osa komppausta joten varmaan niitä on hyvä tavalla tai toisella opiskella. Voihan sitä ulkoa opetella kaikille eri sointutyypeille sormitukset, mutta menee hankalaksi.
 
Mitä tarkoitat että opetellaan kuulemaan erilaisia sointuja, eikö siihen juuri tulisi (ainakin minun mielestäni) pyrkiä, ettei sointuja tarvitsisi nuoteista tai tabeista lukea. Tietysti sekin on yksi tapa, mutta mielestäni tuo kehittää korvakuuloakin paljon.
 
Komppaamaan voi oppia vaikka ei mitään teoriasta tietäisikään, mutta jonkinlainen teoria pohja auttaa siinä kehittymisessä varmasti, kun tietää esim. missä sävellajissa biisi menee, voi jotakin sointuja jättää jo pois laskuista jne. esim. kappaletta plokatessa. Tämä auttaa oikean sointukulun löytämisessä jne.
 
Tyylejä on monta, avaus viestin postaaja mielestäni kysyi neuvoja mitä opetella teorian puolelta ja vastasin siihen niinkuin itse asian näen. Mutta tällaiset keskustelut on juuri tästä syystä hyviä, että porukka jopa on rohkeesti eri mieltä. Tästä itseoppinut vs. "koulutettu" muusikko asiasta ja siitä tarvitaanko mitään teoria tietämystä voisi keskustella maailman loppuun asti, joten eiköhän laiteta keskustelu pystyyn;)
 
E. Toivottavasti ymmärsin oikein asian jota esitit, tietysti komppaamaan ja soittamaan ylipäätään opitaan ensisijaisesti tekemisen ja soittamisen kautta, sitä tuskin kukaan kiistä, sitähän se musiikki on itsessään, mutta mun mielestä ei teorian tietämystä voi koskaan olla liikaa.

Nuotteina.. :)
 
No parhaiten opit jos menet opettajalle, mutta tuossa on pari linkkiä joista voi olla apua.
 
http://koti.mbnet.fi/~mattij/index.htm
 
http://www.nuottila.info/2007/index … p?option=com_frontpage&Itemid=1

Oon soitellu pääasiassa kaikennäköstä kamaa Metallican ja AC/DC:n välillä. Itseasiassa MoP menee jo pelkällä downstrokella(jos sooloja ei lasketa). Haluaisin kuitenkin oppia lisää esimerkiksi sointujen teoriaa ja käytäntöä,"kikkoja" sekä sointukulkuja ja biisejä. Myös jazz kiinnostaisi, sekä soolojen että komppauksen osalta.
Osaisitteko neuvoa kirjoja ja nettisivuja sekä levyjä, joissa esiintyy taidokasta tai muutenvaan hienoa komppausta?
 
Olen koko elämäni pidättäytynyt Metallicasta ja ACDC:stä mutta siitä vaan metronomin kansaa komppaamaan testaapa sonata arctican fullmoon.=).

Niin mä en kyl keksi muuta konstia oppia komppaan kun rytmitajun kehittely, sointukulkuja ja muuta teoriapuolta oppii hyvin suuresta kitarakirjasta (ralph denyer), se on varsin kätevä kitaristin opas kaikessa soitossa, ite oon ainakin todennut varsin käteväks... Ja muuten, jos tajusin ton keskeisen ajatuksen alkuperäisessä viestissä, niin onko se että osaat mielestäs jo soolottaa pentatonisilla yms. skaaloilla, mutta et osaa kompata? Mä en tajua miten voi osata soolottaa sujuvasti jos ei tajua mitä skaalaa käyttää, ei kaikki sovi toisiinsa kummiskaan... Esim. jos biisi menee h:n ympärillä koko ajan niin C-molliskaala ei välttämättä sovi kaikkein parhaiten soolotukseen, ainakin näin oon käsittänyt, itellänikään ei teoriapuoli oo kovin haltusessa vaikka lead guitar bändissämme oonkin :D Mulle vaan aina opetetaan näitä käytännössä, sen takia runsaita vajavuuksia tiedoissa...
 
Eli, sen takia toi äskönen, että jahka opit teorian kunnolla ni mieles alkaa tekeen uusiks ruveta sitä skaalarämppäystä harjottaan, löydät uusia ulottuvuuksia vanhoihin biiseihinkin kun opettelet vähän teoriaa... Itellä ainakin käy välillä niin että alan reenaan vaikka jonkun muun artistin biisiä siis kuin omia biisejä, sit mietin että "mikä perkeleen soolo tää muka on, mahdoton muistaa" sit hokaan et hei täähän käyttää tässä tätä vanhaa skaalaa, sit pystyn jopa improvisoimaan omalaatuiseksi muiden biisejä tälleen, koska hallitten sen skaalan ja osaan lisäillä omaakin ideaa siihen vanhaan... Mun mielestä se on aika sairaan siistiä :P
 
Mut keep on Rockin', it keeps me alive... Kyl se siitä lähtee, on komppauskin hauskaa, vaikkakin soolotus hauskempaa :D

Komppaushan on ehdottomasti kitaransoiton tärkein asia. Jos pitäisi keskittyä vain yhteen asiaan soitossa komppaushan se olisi. Tärkeää on tietysti tuntea sointujen teoria, mutta jos otan kantaa komppaukseen yleisesti niin tärkeimpiä asioita on se, että kannattaa kuunnella rumpalia. Iskut jos osuu samoihin aikoihin virvelin ja symbaalien kanssa ei voi olla väärällä tiellä. Toinen merkityksellinen asia on se, että kannattaa pelkistää suuresti omaa ulosantia. Mielestäni yksi niistä asioista jotka erottavat hyvän ja huonon kitaristin on se, että hyvä kitaristi ymmärtää, että mitä tiukempi mutta pelkistetympi komppi on, sitä paremmalta bändi kuulostaa. Ei kitaristi saa sairastaa sitä syndroomaa, että komppaa semmosta epämäärästä kaiken täyttävää mattoa, kyllä sitä tilaa pitää jättää muillekin soittimille.

Komppaan!
 
Virhe... lyhyt oli kirjoitus, juu juu, mutta kun ei ole mitään lisättävää! Tuollaista näkökulmaa odotin ilmaantuvaksi.

Tähän voisi taas tarjota sitä perusreseptiä: kuuntele, mitä muut soittaa. Kompata voi sekä tyylitajuisesti että mauttomasti. Kuten myös sooloilla. Toki on osattava muodostaa sointuja, mutta tärkeintä on se, miten ne soittaa. Vaikka tekniikka ja taimi olisi heikkoa, mielenkiintoiset ideat pelastavat paljon.
 
Tärkeintähän on kompata tyylin mukaan. Oma soitto palvelee sovitusta ja kokonaisuutta. Siksi muiden kuunteleminen on elintärkeää. Jos vaikka kiipparisti tykkää ottaa laajoja hajotuksia alhaalta, voisi olla järkevää soittaa itse ilmavammin ja korkealta.
 
Toki tekniikka ja taimi on myös tärkeitä. Yksi hyvä treeni on laittaa metronomi klikkaamaan kakkosta ja nelosta. Neljä tahtia komppausta ja neljä tahtia likkeja maun mukaan. Tämä on yllättävän hyvä tapa parantaa taimia.