Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Niin paljon kuin Steve DiGiorgion suorituksia esimerkiksi juuri mainitsemallasi Individual Thought Patternsilla arvostankin, täytyy heittää ilmaan kysymys, että paljonko hänen bassolinjansa tukevat muun bändin soittoa tuolla levyllä? Omasta mielestäni melko vähän.
 
Ottaen huomioon levyn luonteen, niin aika pirun hyvin. Sillä levyllä kaikki soittimet tuntuvat olevan jotenkin irrallaan toisistaan mutta samalla timmisti yhdessä.

Meikäläinen on sen verran joukkuepelaaja, että on aivan sama kuuluuko basso erikseen vai ei, kunhan musiikki toimii kokonaisuutena. Hyvä musiikki kun tuppaa ainakin omalla kohdallani olevan sama kuin hyvä kokonaisuus.
 
Mitäs siinä tapauksessa että on "joukkuehengessä" sovittu että basso saa tulla etualalle, soittimeksi muiden joukkoon.

Meikäläinen on sen verran joukkuepelaaja, että on aivan sama kuuluuko basso erikseen vai ei, kunhan musiikki toimii kokonaisuutena. Hyvä musiikki kun tuppaa ainakin omalla kohdallani olevan sama kuin hyvä kokonaisuus.
 
Niin paljon kuin Steve DiGiorgion suorituksia esimerkiksi juuri mainitsemallasi Individual Thought Patternsilla arvostankin, täytyy heittää ilmaan kysymys, että paljonko hänen bassolinjansa tukevat muun bändin soittoa tuolla levyllä? Omasta mielestäni melko vähän.
 
Death bändinä sisälsi sellaisia lahjakkuuksia ja soittajaneroja, että musiikin idea oli vähän erilainen kuin yleensä perusbändissä. Miellän asian niin, että Death oli Chuck Schuldinerin visio (mitä se oli), ja Chuck toki itse tiesi koko ajan mitä mikäkin soitin soittaisi, kuinka suuri rooli sillä olisi kokonaisuudessa yms. Jos Individual:n kokoonpanoa miettii, niin kyse on vain neljän hengen hallitusta, keskinäisestä sooloilusta. Se tekeekin kokonaisuudesta niin nerokkaan; Death on ainoa bändi jonka voin kuvitella pitävän instrumenttien sooloilun noin tyylikäällä tasolla. ;)

Ei Perkele tuota Billy Sheehania, eipä tuon jälkeen vähään aikaan saanut sanaa suusta.. Huhhuh..

no nyt on sekin nähty. tosin jaksoin katsoa vain 45 sek.
 
Ois kannattanu kattoa kokonaan!

Death on ainoa bändi jonka voin kuvitella pitävän instrumenttien sooloilun noin tyylikäällä tasolla. ;)
 
Atheistin kaksi ensimmäistä ovat vähän samantapaista kamaa.

Atheistin kaksi ensimmäistä ovat vähän samantapaista kamaa.
 
Varmasti muitakin samankaltaisia bändejä löytyy. Death vain itse kuulemistani bändeistä edustaa parhaiten kyseistä tyyliä.

Josta on onneksi ladattavissa täysin ilmaiseksi remasteroitu versio netistä, johon on soitettu bassot uudestaan(?).
 
joka ei toimi yhtään ja kuullostaa paskalta.

Mitäs siinä tapauksessa että on "joukkuehengessä" sovittu että basso saa tulla etualalle, soittimeksi muiden joukkoon.
 
Et varmaan ymmärtänyt pointtiani ihan täysin. Tottakai on hieno asia jos basso kuuluu ja se saa hypätä sieltä taustalta vaikkapa sooloilemaan, mutta mielestäni DiGiorgion bassottelut eivät aina tue biisejä ihan niin hyvin kuin voisi. En silti väitä Steveä miksikään turhaksi sooloilijaksi, sitä paitsi äijä on yksi idoleistani.

Tottakai on hieno asia jos basso kuuluu ja se saa hypätä sieltä taustalta vaikkapa sooloilemaan, mutta mielestäni DiGiorgion bassottelut eivät aina tue biisejä ihan niin hyvin kuin voisi.
 
Ainahan se on tuollaista tasapainottelua, jos musiikissa on sooloelementtejä - oli soitin mikä hyvänsä. Mielestäni nyt puheenaiheena ollut ITP pysyy kuitenkin kaikin puolin siellä tiukan bändisoiton puolella, eikä liikaan sooloiluun sorru kukaan levyn muusikoista. Vastaesimerkkinä vaikkapa Deathin viimeinen levy jossa kitarat mielestäni pääsevät välillä karkuun ja tulee turhaa, biisiä tukematonta tilua.
Jos kappaleen idea ja runko taas on basson liitelyssä (Atheist..), niin sopii sitten kysyä ehkä niinpäin, että missä mielessä muut soittimet tukevat sitä..?

Et varmaan ymmärtänyt pointtiani ihan täysin. Tottakai on hieno asia jos basso kuuluu ja se saa hypätä sieltä taustalta vaikkapa sooloilemaan, mutta mielestäni DiGiorgion bassottelut eivät aina tue biisejä ihan niin hyvin kuin voisi. En silti väitä Steveä miksikään turhaksi sooloilijaksi, sitä paitsi äijä on yksi idoleistani.
 
Itse en niinkään tarkoita sooloilua vaan vahvaa, kuuluvaa läsnäoloa kaiken aikaa, loistavana esimerkkinä vaikka Tool. Bändi on sisäistänyt että meillä on yksi kitara, mitä tehdään, otetaan se toinen kielisoitin siihen rinnalle, näin ei tarvitse tehdä päällekkäisiä soolojen alle ja soundi kuulostaa luomulta ja ilmavalta.
 
Liian usein yhden kitaran bändit jättävät hyödyntämättä tätä yksityiskohtaa vaan tekevät studiossa kahden kitaran juttuja. Hyvänä esimerkkinä System Of A Down, erinomainen bändi luokattomalla basistilla.

Selailin tuossa vanhoja kirjoituksia ja huomasin, että tästä aiheesta ei ole hirveästi keskusteltu. Eli mitä mieltä olette basson roolista nykymetallissa? Varsin usein basson erottaminen on hyvin hankalaa, koska kitarasaundit ovat niin isoja ja basso soittaa vain samaa kuin kitara. Löytyykö nykyään enää metallilevyjä, joissa on mielenkiintoista ja selkeästi erottuvaa bassottelua?
 
Swallow the sunissa on ainakin aika jännät bassokuviot.

Swallow the sunissa on ainakin aika jännät bassokuviot.
 
Ja Necrophagist:ssa.

Ja Necrophagist:ssa.
 
Ja Opethissa.

ai, tapahtuiko siellä joku radikaali muutos myöhemmin? miksi se alku oli sitten tommosta räpellystä?
 
Anna latautua kokonaan ja ala kattomaan siitä asti kun Gilbert tulee mukaan.

Anna latautua kokonaan ja ala kattomaan siitä asti kun Gilbert tulee mukaan.
 
kiitos vinkistä. tsekataan..

Livenä tuo kovasti arvostettu DiGiorgio on ollut joka kerta huono. Ihan sama missä bändissä, niin hirveä tilutus koko ajan päällä.

Niin paljon kuin Steve DiGiorgion suorituksia esimerkiksi juuri mainitsemallasi Individual Thought Patternsilla arvostankin, täytyy heittää ilmaan kysymys, että paljonko hänen bassolinjansa tukevat muun bändin soittoa tuolla levyllä? Omasta mielestäni melko vähän.
 
Mikään Chuckin hyväksymä ei voi olla huonoa :)
 
Philosopher biisissä on ainakin "tukevaa" bassottelua, jopa sooloiluakin ja soundi on aivan ihana. Myös Destinyn "kertosäkeen" kuviot aiheuttavat puistatuksia. Itse olen (basistina) iloinen, että Steve on keksinyt noinkin melodisia ja monipuolisia kuvioita, pilaamatta kokonaisuutta.
 
Tajusin kyllä pointtisi ja olen samaa mieltä, en vain kyseisen levyn kohdalla :)

Kertokaapa tyhmälle, oliko Sheehanin billyn videossa Rummuissa Mikkey Dee?
 
Kuten joku mainitsikin, Manowaria on hankala kuvitella ilman sitä bassoa. Kovin hyvin sulautuu siinä orkesterissa yhteen basso ja kitara.
 
Geezer Butler tulee jostain syystä aina mieleen kun puhellaan metallimusiikista ja bassosta. Se vaan toimii. Kuunnelkaas vaikka Dehumanizerilta Master of insanity.
 
Bassot saisivat minun makuuni olla siis enemmän esillä kun ne monesti ovat. Sillälailla mukavasti siellä seassa, ja silti esillä.
 
Ai niin joo, Lemmy on Jumala.