Kitarat: soittaminen ›

Oon tässä opiskellu kitaran soittoa jo lies kuinka monta vuotta ja teoria on tullut nyt kehiin tässä opiskelussa. Tällä hetkellä ongelmia tuottaa improvisointi sellasiin sointukulkuihin jossa vaihtuu sävellajit nopeasti esim. II-V kulkuja jazzissa. Tiedän kyllä teorian, että mitä asteikkoja pitäisi millonkin soittaa mutta en tajua miten minun pitäs opetella kitaralla näitä asteikkoja soittaa.
 
Pitäskö opetella asteikot muistamaan mielessä, että mitä säveliä niin kuuluu sit siltä pohjalta harjotella kitaran otetaulu tosi hyvin ja sit vaan soittaa muistista niitä säveliä mitä asteikkoihin kuuluu. Vai kannattasko opetella vaan tietyt sormitukset asteikoille kitaran kaulalla ja sit soittaa vähän niinku visuaalisesti kitaraa. Et ei välttämättä tiedä mitä säveliä soittaa, tietää vaan, että ne kuuluu siihen asteikkoon mitä pitäs soittaa.
 
Miten te huiput improvisoijat kitaralla oikein osaatte asianne?!

Visuaalista tapaa en ainakaan kannata, koska silloin, kuten sanoit, ei huomioi mitä säveltä soittaa vaan keskittyy ainoastaan siihen, onko se "oikea" vai "väärä".
 
Kun opettelee asteikon yleiset intervallirakenteet, voi paikantaa lähimmän asteikon pohjasävelen ja soittaa sitä pohjana käyttäen. Näin paikantaa helposti asteikon sävelet sekä pysyy koko ajan perillä siitä mitä säveltä juuri soittaa ja hahmottaa samalla mihin siitä voi edetä.
 
Ja pitkään soittamallahan sitä oppii. Havaitsee miltä tietyt sävelet tietyssä järjestyksessä tietyn soinnun päälle soitettaessa kuulostavat, ja jossain vaiheessa homma uppoaa selkäytimeen.
 
EDIT: Ja tosiaan -- minä EN ole huippuimprovisoija. Kunhan vastasin.

En kyllä missään nimessä pidä itseäni minään huippuimprovisoijana, mutta:
 
Perinteisestihän melkeinpä kaikissa asiaa käsittelevissä kirjoissa (ja myös musiikkiopistoissa) neuvotaan opettelemaan aluksi about viisi eri sormitusta asteikoille. Siis niin, että koko otelauta tulee katetuksi. Kannattaa myös opetella aluksi noita asteikoita vaikkapa sellaisina oktaavin paketteina ja oppia tuntemaan (ja kuulemaan) nuo äänten väliset intervallit. Se helpottaa sitten uusienkin asteikoiden oppimista.
 
Vähän sekavasti selostettu. Toivottavasti auttoi edes vähän...

Sen verran oon sahannut nuita skaaloja, että rupeaa oikeat nuotit löytymään. Sitten vaan rupean miettimään sitä melodiaa tai soundia mitä haluan soittaa, ja annan mennä. Tavallaan selkärangassa ne skaalat.

Pitää kyllä ottaa asiaks opetella kaikki asteikkojen moodit kitaran kaulalta... Siinä on vaan niin hirveesti hommaa. Ei nyt sinänsä tietyssä sävellajissa soittaminen tuota ongelmaa vaan se enemmänki ku sävellaji vaihtuu ja pitäs pystyy soittamaan sujuvasti se vaihdos. Siis heti näkemään, seuraavan asteikon sävelet mille sormet osuu.
 
Osaatteko muuten niin hyvin teoriaa, että kun joku heittää teille kysymyksen vaikka mitkä on Ebm7 sävelet niin pystytte juurikaan miettimättä heittämään vastauksen? Tai sit vaikka D-molli melodisen asteikon 5 sävel? Aina ku kattoo jotain opetusvideoita tunnetuilta kitaristeilta niin ne tuntuu ainakin hahmottavan noi jutut tosi hyvin.

 
Osaatteko muuten niin hyvin teoriaa, että kun joku heittää teille kysymyksen vaikka mitkä on Ebm7 sävelet niin pystytte juurikaan miettimättä heittämään vastauksen? Tai sit vaikka D-molli melodisen asteikon 5 sävel? Aina ku kattoo jotain opetusvideoita tunnetuilta kitaristeilta niin ne tuntuu ainakin hahmottavan noi jutut tosi hyvin.
 
Jo pelkkä ei-niin-tunnettu ammattikitaristi riittää noihin juttuihin. Sahaat vaan tarpeeks kauan. Ja ei, en osaa. Täytyy mun ainaki vielä miettiä ainaki joitain asteikkoja hetken aikaa.

Osaatteko muuten niin hyvin teoriaa, että kun joku heittää teille kysymyksen vaikka mitkä on Ebm7 sävelet niin pystytte juurikaan miettimättä heittämään vastauksen? Tai sit vaikka D-molli melodisen asteikon 5 sävel?
 
Eb, Gb, Bb, Db. A.
 
Kyllä ne keskimäärin ihan kivuttomasti tulevat. Kun muistaa asteikkojen ja sointujen intervallirakenteen, niin oikeiden sävelten "löytäminen" on helppo juttu.
 
Minua häiritsee se, että vaikka lapsuusajan pianonsoitosta on kulunut vaikka kuinka paljon aikaa ja kitara on ollut pääsoitin vaikka kuinka pitkään, niin siitä huolimatta visualisoin yksittäiset sävelet helpommin ja nopeammin koskettimistolle kuin otelaudalle.

Mulla on kai jotain selkäytimessä, mutta en itse sitä kai tiedosta. Jotain on tullut opittua, vaikkakaan en kovin kummoinen soittaja ole omasta mielestäni. Toiset taas on erimieltä siitä.

Kannattaa kokeilla arpeggiolähestymistapaa noihin vauhdikkaasti vaihtuviin jazz-sointukulkuihin.
 
Kirjoittelee soinnut ylös ja vääntää niistä semmoisia yksinkertaisia etydejä. Kannattaa aluksi tehdä aivan yksinkertaisia ja sitten alkaa herkuttelemaan mahdollisilla sointujen lisä-äänillä. Sitten kun on tuo sointutausta/harmonialiikkeet selvillä perin pohjin, voi alkaa heittelemään niitä asteikon nuotteja kehiin.
 
Toi on auttanut itellä joskus vaikka ei jatsia pahemmin jaksa soittaakaan.. :)

Ärsyttää kun pitää musaopistolla improvisoida joihinkin jazz-biiseihin joissa tempo on tosi nopee ja sit soinnut ja sävellajit vaihtuu hirveetä vauhtia niin ei siinä pää eikä sormet pysy mukana, että missä mennään.
 
Ei taida olla mikään kovin harvinainen ongelma kitaristien (tai muidenkaan soittajien) keskuudessa.