Suurin ilonaiheeni, kun olen loman aikana kuunnellut välillä ihan urakalla näitä Demostudion juttuja, on ollut se, että kerta kerran jälkeen on saanut hihkaista:
"Ai tällaistakin (vielä) tehdään!" Sama tämän kohdalla. Hippi EVP:lle tuli mieleen
kaikki 70-luvun progehäröilyt, tässä soundimaailmaltaan kevyesti modernisoituna.
On se harmi, että tämä on niin pieni maa, ettei täällä riitä esiintymisareenaa kaikelle hyvälle ja/tai kiinnostavalle, kun osaavia muusikkoja on maa väärällään.
Etenkin instrumentalisteja. Miltei järestään niissä tapauksissa, joissa kommenteissani on ollut negatiivisia sävyjä, on se kohdistunut tavalla tai toisella laulupuoleen. Tässäpä ei sitä taakkaa ole.
Ihan biisistä itsestään: Pari kuuntelukertaa lisää voi muuttaa käsitystä, mutta tässä vaiheessa mielikuvaksi jäi jonkinlainen hajanaisuus. Hieman pitempiä teemoja, joiden kehittelyllä kasvatetaan hönkää, sopisi minun makuuni paremmin.
Äänityksessä oli (tarkoituksellisesti?) mukavan livemäinen sointi. |
Demostudio
Kalmo
