Studiotyöskentely ›

Kuinka nopeasti tuo ilmiö tapahtuu? Ja minkälaisia virheitä tarkoitat, äänitysvirheitä vai soittovirheitä vai sävellyksessä tapahtuneita virheitä?
 
Soittovirheet ja äänitysvirheet eivät (tiettyyn rajaan asti) mielestäni ole kovin oleellisia jos on tarkoitus vain tehdä demoja kappaleista. Jos taas pyritään parhaaseen mahdolliseen tulkintaan biiseistä, asia on eri.
 
Jos taas huomaa sävellystyössä puutteita, miksei korjaisi niitä ja tekisi uutta versiota?

Kyllä ne suurimmat virheet mun tapauksessa on juuri tuolla äänitys ja ennenkaikkea miksauspuolella. Tietysti se on varmaan osittain myös luonnekysymys,kun tuo kärsivällisyys ei ole mun vahvimpia puolia.
Ymmärrän kyllä,ettei hyvään lopputulokseen ole oikotietä,mutta välillä sitä vaan tuskastuu oman osaamisen rajallisuuteen.
Tämä muusikoiden.net on kyllä ollut korvaamaton apu monessa ongelmassa,mitä vastaan on tullut,ja ilman täältä saatua infoa oisin kyllä ihan hukassa harrastukseni kanssa.
Tällä hetkellä painiskelen noiden soittimien stereokuvaan sijoittelun kanssa,eli pitääpä mennä lukemaan taas toi panorointiosio ja soveltaa jo tutuksi tullutta yritys/erehdysmetodia.

Itellä on kans joskus sellaista ongelmaa. Ensin biisi soi tosi vahvana päässä ja kuulostaa mammutilta, mutta kun sen demotan koneelle, en tavoitakkaan sitä alkuperäistä fiilistä sitten yhtään. Valmis tuotos kuulostaa yleensä ihan paskalta. Jotenkin se fiilis häviää siihen kiireellä nauhalle hieromiseen.
 
Nykyään oon ottanu sellaisen metodin, että inspiraation tullessa laitan kännykän nauhurin nauhoittamaan ja rämpytän idean akustisella muistiin ilman mitään kikkailuja. Monesti älisen vielä laulumelodiat päälle. Sitten myöhemmin kun on ehkä parempi hetki, fiilistelen sitä biisiä akkarilla ja mietin valmiimmaksi ihan rauhassa.

Nykyään oon ottanu sellaisen metodin, että inspiraation tullessa laitan kännykän nauhurin nauhoittamaan ja rämpytän idean akustisella muistiin ilman mitään kikkailuja. Monesti älisen vielä laulumelodiat päälle. Sitten myöhemmin kun on ehkä parempi hetki, fiilistelen sitä biisiä akkarilla ja mietin valmiimmaksi ihan rauhassa.
 
Oikein. Ihan ensimmäiseksi täytyy saada mahdollisimman nopeasti raakaversio ylös ja muistiin. Jos rupeaa yksityiskohtia siinä vaiheessa hieromaan, se ydinajatus helposti unohtuu.

Oikein. Ihan ensimmäiseksi täytyy saada mahdollisimman nopeasti raakaversio ylös ja muistiin. Jos rupeaa yksityiskohtia siinä vaiheessa hieromaan, se ydinajatus helposti unohtuu.
Joo,toi on hyvä pointti ja varmaan yks ihan keskeisiä virheitä mun tavassa edetä on just se,että jään usein jumittaan jonku pienen jutun (esim. säkeistöstä kertsiin siirtyminen tms.) kanssa jo alkuvaiheessa.
Mä en tähän asti itseasiassa oo äänittäny mitään,ennenku mulla on mielestäni valmis visio siitä miltä biisin tulee valmiina kuulostaa.
Sitte kun odotukset ja lopputulos ei aina oikein kohtaa,niin edessä onkin melkoinen ketutus.Ja eiku uudestaan alusta koko prosessi...

Kyllä ne suurimmat virheet mun tapauksessa on juuri tuolla äänitys ja ennenkaikkea miksauspuolella. Tietysti se on varmaan osittain myös luonnekysymys,kun tuo kärsivällisyys ei ole mun vahvimpia puolia.
Ymmärrän kyllä,ettei hyvään lopputulokseen ole oikotietä,mutta välillä sitä vaan tuskastuu oman osaamisen rajallisuuteen.
Tämä muusikoiden.net on kyllä ollut korvaamaton apu monessa ongelmassa,mitä vastaan on tullut,ja ilman täältä saatua infoa oisin kyllä ihan hukassa harrastukseni kanssa.
Tällä hetkellä painiskelen noiden soittimien stereokuvaan sijoittelun kanssa,eli pitääpä mennä lukemaan taas toi panorointiosio ja soveltaa jo tutuksi tullutta yritys/erehdysmetodia.
 

 
Humm, itselläni ollut vähän samanlaisia ongelmia. Taipumuksena se että sitä rojahtaa 13 tunniksi koneenääreen säätämään jotakin yksittäistä soundia ja sitten pinna menee kun se ei ole sitä mitä haluasi tai se ei istu kokonaisuuteen. No niin tässä tuli jo monta virhettä todettua, mutta mitä olen oppinut; Työskentelen leikkaajana ja muistan aikahyvin ne alkuajat kun alottelin leikkaamista. Minulla oli joku ihme fiksaatio että hikisellä dvcamilla kuvatusta materiaalista pitää saada 35mm filkan näköistä matskua ja piti olla kaikenmaailman efektiä ja kikkaa yms. Sitten sitä saatto hinkata jotain yksittäistä kohtaa vaikka kuinka pitkään. Mutta keskittymiskyky ei riittänyt että olisi hinkannut tasaisesti kokojuttua yhtä paljon. Tämähän johti sitten siihen että paskaa sisään ja paskaa ulos, mutta hirveä työpanos pistettynä ja lopputulos oli yleensä pettymys. Mitä enemmän olen leikannut niin sitä vähemmän nykyisin välitän mistään turhasta kikkailusta. En pyri tekemään mitään erikoista, vaan katson vain tylysti matskun läpi ja pyrin tekemään siitä omasta leikkauksesta mahdollisimman näkymätöntä.
 
Yksi aika äärimmäinen esimerkki minusta on se että jotkut leikkaajat (ja itseasiassa yksi tuntemani, hyvin arvostettu ja ulkomailla/suomessa palkittu) eivät edes lue käsikirjotusta kun leikkaavat. He tarkistavat ainoastaan missä järjestyksessä asiat tapahtuvat ja sitten alkavat muokkaamaan sitä sen perusteella sen näköiseksi kuin se luonnostaan muovautuu. Mitä tällä nyt yritin sanoa (ja mitä olen yrittänyt saada itseni tajuamaan, ei ole mennyt vaan täysin itselleni jakeluun) että se vaara lähteä tavoittelemaan jotain semmoista johon ei kyvyt/laitteisto riitä tai biisi ei yksinkertaisestai taivu kun on itse säveltänyt, mahdollisesti soittanut ja miksaa vielä biisin on suuri. Jotenkin kun sen sävellyksen on tehnyt ja sitten nauhottanut sen, niin sitä pitäisi ruveta kuuntelemaan ihan uusilla korvilla. Pitäisi osata kuunnella sitä kuin ulkopuolinen ja olla kylmän analyyttinen sen suhteen että mikä siihen soveltuu. Minulla ainakin oli aina ennen miksausta niin järkyttävän suuret visiot sen suhteen että minkälainen sen biisin pitäisi olla että lopputulos oli sitten jotain järkyttävän täyteenahdettua skeidaa joka ei hengittänyt yhtään. Ja se asiayhteys oli se että liian tarkat visiot estää meitä näkemästä biisin todellista henkeä. Miksaukset tehdään kuitenkin sen käytössä olevan materiaalin ehdoilla, eikä niin että yritetään vääntää banaanista kirsikkatorttua. Bansku on bansku eikä se siitä miksikään muutu.
 
Muutenkin olen huomannut että siihen miksaamiseen pitäisi suhtautua aika viileästi. Enää en yritä tavoitella kuuta taivaalta, vaan ennemminkin teen päätöksen että teen sen niin yksinkertaisesti kuin mahdollista ja ilman turhia kikkailuja. Sitten myös semmoinen ihan fiksu päätös tullut tehtyä, että nyt istun tässä koneen ääressä 5 tuntia ja teen sen minkä kerkeän. Biisin ei tarvitse olla valmis eikä sen tarvitse edistyä huimasti, pääasia että prosessoin sitä biisiä jollakin tasolla sen 5 tuntia. Sen jälkeen en sitten koske siihen kuin aikaisintaan seuraavana päivänä, mielummin paripäivää väliäkin.
 
Sitten vielä tuosta teknisestä osaamisesta. Tämä ei nyt ole siis mitään kritiikkiä ketään kohtaan vaan asioita joita huomasin omalla kohdallani. Suurin rajoitus sille tekniselle kehittymiselle miksaamisessa ja nauhottamisessa oli se että tähtäs liian korkealle. Sitä rupesi leikkimään heti kaaikenmaailman efektihärdeleitten kanssa kun kompuran käytössäkin olisi kehittämisen varaa huomasti. En nyt tällä tarkoita sitä että sinun pitäisi nöyrtyä (en tiedä minkä tasoinen olet, nämä vain ajatuksia) ja palata ihan alkeisiin, mutta minusta semmoinen back to the basics oli minulle tärkeä toteamus.
 
Huoh mitä vuodatusta, mutta ei tässä työpäivän aikana parempaakaan tekemistä ole. Niin ja en tiedä edes vastasiko tämä kysymykseesi, mutta hei, pitää mullakin olla jotakin tekemistä että saadaan televisiolupamaksut nousuun. ;)
 
Edit: Hajanaista ajatusta kasasin vähän yhteen...

Hyvin pohdittu asiaa tuossa edellä. Kannatan.

Kiva lukea näitä mietteitä. Meikäläinen tunnisti kyllä monesta kohdasta kanssa itsensä. Olen tässä nyt vääntänyt selkä vääränä (lue: melkein kaikki vapaa-aika viimeisen kolmen kuukauden ajalta) bändin demoa kotistudiopohjalta. Kolme biisiä ja kolme kuukautta (ja ehkä noin viis miljuunaa kuuntelukertaa per biisi, noin kymmenen miljoonaa kirosanaa sekä paria tuhatta hiusta myöhemmin) myöhemmin olen viimein saanut biisit kuullostamaan siltä, että ne tuntuvat valmiilta. Lukuunottamatta yhtä näistä kolmesta, biisit muuttuivat jonkin verran matkan aikana (yksi nauhoitettiin jopa kokonaan uudelleen fiiliksen puuttumisen takia) ja sain tuotua niihin omasta mielestäni paljon lisää eloa tämän hinkkausprosessin aikana, joka taas toisaalta lisää tämän hetkistä tyytyväisyyden tunnetta. Tosi asia on kuitenkin se, että monet kerrat tuli oltua vähän herkkänä, kun kuuntelutin noita eri tutuille (jota tein jatkuvasti kyllä ja huomasin sen olevan ainakin näin ensikertalaiselle parhaiten sopiva tekniikka), joiden palaute sitten oli tyyliin "aika tunkkainen", "liian täynnä", "basso liian kovalla" ja "rummut ei kuulu". Vaikka nuo kommentit sitten aluksi hieman kirpasivatkin, oli niistä mieletön hyöty, koska olin itse tullut kuuroksi noille seikoille. Kaiken kuluttamani ajan kuitenkin perustelen itselleni sillä, että tekemällä oppii ja seuraavia nauhoituksia tehdessäni tiedän jo huomattavasti paremmin, miten asiat pitää tehdä alusta lähtien (kunnolla). Kaiken kuumottelun ja pään raapimisen välissä on hienojakin hetkiä ollut. Yksi näistä biiseistä kun tuli kasaan vain muutaman päivän työn jälkeen, muutaman spontaanin ja kaljanhuuruisen laulu- ja miksaussession jälkeen.
 
Omia huomioitani tätä (kolmen miehen) bändin demoprojektin tekemisestä:
 
- Mieti/miettikää biisi loppuun asti. Sovita/sovittakaa biisi valmiiksi. Biisiin voi lisätä myöhemminkin, mutta ei jos se on valmiiksi jo liian täynnä.
- Eri biiseihin sopii erilainen nauhoitustapa. Keskutelkaa mitkät soundit sopivat mihinkin biisiin ja miten ne saavutetaan (live/click). Mikäli ei onnistu ekalla kertaa, ei hyvää biisiä (minun mielestäni) kannata tuhlata julkaisemalla se huonoilla soundeilla/viboilla.
- Nauhoita alusta asti niin rakkaudella kuin suinkin voit. Huonosta ei saa hyvää tekemälläkään ja keskinkertaistakin vain järkyttävällä määrällä säätöä. Käytännön esimerkki: Seuraavan kerran kun minä nauhoitan bändikämpällä rumpuja, nauhoitan VAIN ne rummut ja en sitä bassoa. Soitan basson vaikka suoraan linjaan rumpalille (kuulokevahvistimen kautta). Olen tyytyväinen rumpusoundeihin VASTA kun olen niihin tyytyväinen. En yhtään aikaisemmin.
- Miksatessa mieluummin vähemmän kuin enemmän. Vanha ja viisas sanonta tuntuu pätevän. Sitä ei vaan välttämättä itse kuule, kun omaa projektiaan säätää miljoonatta tuntia. Soita muille, jos olet epävarma.
 
Muitakin kohtia varmasti olisi, mutta en tähän hätään niitä kaikkia muista. Lisäilen vaikka, jos unohdin jotain tärkeää.
 
Itse olen muuten livenä soitetun musiikin ystävä, mutta tiedän kyllä, että joihinkin biiseihin saadaan se paras viba vain ja ainoastaan erottelulla, jota ei livetilanteessa (varsinkaan projektistudioissa) välttämättä voida saavuttaa.
 
Demon piti olla valmiina kesäkuun alkuun mennessä, mutta vasta nyt olen viimein tyytyväinen kaikkiin kolmeen biisiin. Vielä viime yönä päätin kuitenkin uhrata yöunistani hyvän osan yhden biisin rumpusoundien hinkkaamiseen. Onneksi perjantaina alkaa loma, jonka kunniaksi olen päättänyt tehdä itselleni (ja siis luultavasti vain itselleni;) palveluksen ja pistää pisteen biisien hinkkaamiselle. Seuraavalla kerralla sitten paremmin!
 
Threadin aloittajalle: rohkeasti vaan ne kamat nettiin. Palautetta ja sitten ensi kerralla paremmin. Turha niitä on siellä lokerossakaan pitää!

Turhaan yrität kerralla saada sitä maailmanluokan soundia, sitä ei kukaan aloittelija saa mitenkään ensimmäisten (kymmenien) yritysten aikana (eikä muuten aina edes ne maailmankuulut ammattilaiset). Yrität vain parhaasi ja sen jälkeen annat muiden kuultavaksi tuotoksen ja kuuntelet kritiikkiä. Aina kun löytyy kritiikin aihetta, mietit mistä se johtuu ja yrität korjata seuraavalla kerralla. Jos löytyy hyvä paikka jossa kommentoijat antavat oikeasti hyödyllisiä vinkkejä (lue: ei Mikseri.net), niin vielä parempi.
 
Muista aina myös lukea itseksesi muiden juttuja ja aina kun opit jotain uutta, niin kokeilet sitä omiin juttuihin. Siinä sitten vuosien varrella omat tuotokset paranevat koko ajan, jopa huomaamatta. Miksaaminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin helppoa, vaikka se perusperiaate (jokainen instrumentti kuuluu selkeästi ja biisi toimii kokonaisuutena) onkin erittäin yksinkertainen.
 
Sellainen kannattaa aina myös muistaa kritiikkikritiikkinä (ehhe), että jokaisella ihmisellä on oma yksilöllinen maku mikä kuulostaa hyvältä ja mikä ei. Siitä vain sitten yrität eritellä makuasiat ja oikeat ongelmat parhaasi mukaan.

Kyllä tuo cosmob83:n kirjoitus oli silkkaa asiaa myös mun mielestä. Kyllä mä oon tunnistanut itsessäni just noita "mopolla tähtiin" piirteitä, eli hyvin vähäisellä kokemuksella ja taidolla sekä budjettiluokan kamoilla pitäisi saada ammattitason soundia aikaiseksi.
Kokematon,köyhä ja perfektionisti:ei lienee paras yhdistelmä näissäkään hommissa.
Myös se,että tekee kaiken itse (soitot,laulut,miksaukset ym..) aiheuttaa varmasti sellaista kuuroutta ja sokeutta puuhasteluun, ettei aina oikein "näe metsää puilta."
No anyway,onhan tämä silti mukavata!

Ei tähän ole enään mitään lisättävää kun cosmob83 sanoi jo kaiken. Ja hyvin. +
Luenpa uudestaan.
:o)

Hyviä kirjoituksia ylempänä.
 
Tuossa juuri taannoin yhtä projektia miksatessa kyykytin koneeni kunnolla, kun yritin tunkea jos jonkinnäköistä plugaria joka raidalle. Lopputulos ei kuitenkaan miellyttänyt tarpeeksi, joten uusiksi, tällä kertaa puhtaalta pöydältä.
 
Toimivaksi ratkaisuksi osoittautui jälleen "vähemmän on enemmän" metodi. Kuten aiemmin vanhoja kasiraitanauhoituksia miksatessa, tein saman tietokoneella. Yhteen efektibussiin delay ja toiseen kaiku. Hieman EQta, hieman kompressoria niitä tarvitseviin raitoihin, ja oikein hyvä tuli, mielestäni.
 
Olen jokatapauksessa todennut, että proggis proggikselta, oma "soundi" paranee aina vähintään hieman, edelliseen tuotokseen verrattuna. Pitäisi vain olla enemmän aikaa tehdä näitä äänityskokeiluja.

Jos jossain kohtaa haluaa nysvätä saundia, niin se kannattaa tehdä äänitysvaiheessa.

Jos jossain kohtaa haluaa nysvätä saundia, niin se kannattaa tehdä äänitysvaiheessa.
 
Täysin samaa mieltä.

Mä en tähän asti itseasiassa oo äänittäny mitään,ennenku mulla on mielestäni valmis visio siitä miltä biisin tulee valmiina kuulostaa
 
Noin se kyllä mullakin useinmiten menee.
 
Jos löytyy hyvä paikka jossa kommentoijat antavat oikeasti hyödyllisiä vinkkejä (lue: ei Mikseri.net), niin vielä parempi.
 
Noh noh, eipäs yleistetä. Pitää osata myös suodattaa mikä kritiikki on hyödyllistä.
 
Kokematon,köyhä ja perfektionisti:ei lienee paras yhdistelmä näissäkään hommissa.
 
Heh, täällä on toinen samanlainen! Mutta niillä korteilla on pelattava mitä on annettu :-)