Yleistä keskustelua musiikista ›

Mielellään hyvillä kuulokkeilla, ei tule vaihevirheitä ja kuulee kaikki äänet niin kuin ne on tarkoitettu.

Mielellään hyvillä kuulokkeilla, ei tule vaihevirheitä ja kuulee kaikki äänet niin kuin ne on tarkoitettu.
 
Meinaatko, että levyt miksataan kuulokkeet päässä?
 
e: Jotkut levyt toimii kuulokkeet päässä. Jotkut taas ei. En heti lähtisi jotain vanhaa kantria kuulokkeilla kuuntelemaan. Tai Doorsia.

Mielellään ei kuulokkeilla, painaa ja kuulokokemus on miusta epäluonnollinen.
 
Liian tarkat stereot saavat miut taas kuuntelemaan liian analyyttisesti, joten kaikki studiomonitorit on kotioloissa huono. Paras on sellainen vanhempi vähän diskanteistaan väsynyt setti.

Meinaatko, että levyt miksataan kuulokkeet päässä?
 
Enpäs muuten väittänyt niin.
Mulla on huonot kaiuttimet, jotka luultavasti syö joitain taajuuksia, lisäksi huoneen akustiikka syö jotain ja jos en ole oikeassa paikassa suhteessa kaiuttimiin, muuttuu ääni taas vähän. Siksi olettaisin, että kuulokkeilla kuunneltuna levy kuulostaa enemmän siltä, miltä se kuulostaisi äänistudiossa hyvillä vehkeillä oikeassa paikassa kuunneltuna kuin silloin, kun istun kotona vasemman kaiuttimen vieressä sen posottaessa selkäni ohi ja äänen sinkoillessa tyhjiä seiniä pitkin.

Vaikuttaa. Pitäisi sijoittaa "oikeisiin" vehkeisiin. Mulla on joku paketti stereo. Tahtoo rahat mennä soittokamoihin/levyihin/päihteisiin/ruokaan

Kyllä vaikuttavat! itselläni on varsin laadukkaat vehkeet, vaikka stereovahvistimen tilalla onkin AV-vahvistin. Kotiteatteriharrastuksen vuoksi päädyin ko. ratkaisuun. Vaikka stereovahvistin onkin musiikinkuuntelussa parempi, niin sanoisin, että nykyään jos panostaa tarpeeksi laadukkaaseen AV-vahvistimeen, niin kelpaa se musiikinkuunteluun loistavasti. Musiikkia kuuntelen stereoasetuksilla, mutta musiikkiDVD:t ja SACD:t voivat tehdä tähän tottumukseen poikkeuksen.
 
Samalla rahamäärällä varmasti aina saa enemmän rahoilleen vastinetta panostamalla sterovahvariin musiikinkuuntelussa, mutta kuten totesin niin tarpeellisella panostuksella saa AV-vahvareita, jotka ovat riittävän loistavia musiikin kuuntelussa.
 
Vaikka kuinka yrittäisi uskotella itselleen, että laitteilla ei ole musiikinkuuntelussa väliä, niin kyllä niillä vaan on. Itse rupesin miettimään asiaa vakavammin kun tilanteeni oli se, että äänestoistolaitteistoni oli varsin känyinen tasoltaan, mutta levykokoelmani käsitti jo useita satoja levyjä.
 
Onko järkevää panostaa vuosien mittaan tuhansia euroja levyihin ja soittaa niittä parinsadan euron laitteistolla?? Ei ole. Nyt olen päivittänyt laitteistoni enkä kadu hetkeäkään. Olen kuullut monet levyt kirjaimellisesti ihan uudessa äänessä. On paljastunut, että heikoimmilla laitteilla ei kuullut kaikkea, mitä levyille oli tallennettu. Paremmat laitteet tuovat musiikkiin enemmän läsnäolon tuntua ja äänikuva on laajempi. Musiikkia pystyy kuuntelemaan kovemmalla volyymilla ilman, että ääni käy korvaan ja säröytyy puuroksi. Bassot toistuvat napakammin ja tarkemmin.
 
Jos jotain huonoa keksii laadukkaasta äänentoistolaitteistosta on se ehkä se, että se paljastaa armottomammin huonosti äänitetyt ja miksatut levyt. Olen alkanut ymmärtää sitä puhetta, kun monet hifistit kiinnittävät levyn äänityksen ja miksauksen tasoon niin paljon huomiota. Tuntuu siltä, että itse musiikki on toisarvoista. Näin ei mielestäni ole, vaan juuri em. mainituista syistä huonosti äänitetyt levyt kuulostavat korvaan pahemmilta hyvillä laitteilla. Tietysti myös hyvin äänitetyt levyt kuulostavat loistavilta. Tietenkin on niin että huonoa musiikkia ei pelasta edes hyvä tuotanto. Toisaalta hyvänkin musiikin voi pilata huono tuotanto.
Tietysti jos musiikkimaku on rajoittunut vain garagepunkin kuunteluun, niin hifilaitteista ei silloin ole hirveästi hyötyä. Mutta jos kaikkien eri genrejen edustama musiikki kuulostaa garagepunkilta, niin silloin kannattaa ehkä miettiä uutta ja laadukkaampaa laitteistoa.
 
Toisaalta jos on neitseelliset korvat, eikä ole koskaan tehnyt vertailua huonon ja hyvän äänentoiston välillä, ei ehkä osaa kaivata parempaa, vaan kuuntelee tyytyväisenä kasettimankkaansa. Tällaiset tyypit ovat vilpittömiä julistaessaan, että äänestoiston taso on sivuseikka, mutta uskoisin, että monet huonoon tyytyväiset eivät ole koskaan kuulleetkaan hyvää tai loistavaa äänentoistoa. Kun siihen kerran tottuu, on vaikea palata entiseen.
 
Edellä mainittu ei ole mitään saarnaksi takoitettua hifievankeliumia, vaan oma mieltymykseni. Jos joku haluaa kuunnella ääntä huonompilaatuisena kuin mitä se on levylle tallennettu, niin siitä vaan, kukin tulkoon onnelliseksi tavallaan...

Toisaalta jos on neitseelliset korvat, eikä ole koskaan tehnyt vertailua huonon ja hyvän äänentoiston välillä, ei ehkä osaa kaivata parempaa, vaan kuuntelee tyytyväisenä kasettimankkaansa. Tällaiset tyypit ovat vilpittömiä julistaessaan, että äänestoiston taso on sivuseikka, mutta uskoisin, että monet huonoon tyytyväiset eivät ole koskaan kuulleetkaan hyvää tai loistavaa äänentoistoa. Kun siihen kerran tottuu, on vaikea palata entiseen.
 
Tossa on varmaan perää kyllä. Olen toki joskus kuullut jotain musiikkia paremmillakin äänentoistovehkeillä, mutta en ole välittänyt koskaan semmoiseen itseäni totuttaa, kun tuskin ikinä kuitenkaan tulee olemaan varaa mihinkään parempiin ja kalliimpiin vehkeisiin. ;)
 
Kuulokkeet riittää mulle kotikäyttöön ihan hyvin, kun muutenkin tulee aika vähän nykyään mitään musaa oikeen kuuntelemalla kuunneltua. Ja mun omatekemä poppi kuulostaa todennäköisesti yhtä paskalta paremmistakin laitteista, ellei sitten vieläkin pahemmalta.
 
Laadukkaissa musavehkeissä en toki sinänsä mitään pahaa näe, mutta vähemmälläkin oon ainakin tähän asti pärjännyt. Mutta mikä nyt sitten kenellekin on tärkeää, makuja ja mielipiteitä on aina monia, eikä siinä mitään...

se on myös äärimmäisen kiehtovaa, kun saa valmiiksi uudet kaiuttimet tai ostaa viimeinenkin ne pitkään haaveena olleet ämyrit. silloin kun kuuntelee ensimmäisiä kertoja uusilla laitteilla, niin tunne on sanoinkuvaamaton. etenkin jos ne omaa kädenjälkeä. eikä se tunne siitä mihinkään laannu, kunnes tulee taas himo päästä eteenpäin ja pitää alkaa taas miettimään seuraavaa liikettä äänentoiston parissa. tätä kutsutaan kai GAS-nimityksellä m-netissä? :)
 
EDIT: ja HIFI-lehden lukeminen palauttaa viimeistään maanpinnalle, kun tsiigailee laitteiden hintoja. vaikka onhan siellä toki hyvin paljon asiaa edullisemman hintaluokan kamoista. melkein siis laidasta laitaan. ei sentään ihan paketti stereoita, mutta monet mielenkiintoiset laitteet olen tuosta kyllä bongannut.

Eipä ole liikaa merkitystä minulle. Välillä tuntuu joitakin kavereita kuunnellessani, että siihen äänentoistoon yritetään tosissaan panostetaa, ollaan olevinaan niin "hifi", ja kuitenkin niistä autopoppivehkeistä irtoaa lähinnä sitä subbaria. :D Musiikkia kuuntelen enemmänkin kuin sitä ääntä. Tiettyjen rajojen puitteissa toki :) Kunnolliset kuulokkeet pitäisi kyllä ostaa, stereoina kelpaa varsin mainiosti jotkut Philipsin halpissetit.

Omistan ihan tavalliset parin sadan euron stereot, ja ne riittävät ihan mainiosti tämänkaltaiselle puukorvalle, joka ei hifistelystä ymmärrä yhtään mitään. Levyt kuulostavat tarpeeksi hyvältä näilläkin laitteilla, enkä koe paremmasta äänentoistosta saatua hyötyä niin suureksi, että malttaisin satsata tuhansia euroja parempiin laitteisiin. Jos pätäkkää sattuisi olemaan käytössä enemmän, niin sitten ostaisin nykyistä hifimmät vehkeet, mutta tällä tulotasolla hankin mieluummin uusia levyjä.
 
Hardcore-hifistelijät ovat kyllä oma taiteenlajinsa. Joskus tuntuu siltä, että näillä pääasiaksi nousee laitteisto, ei niinkään musiikki, jota sieltä on tarkoituksena kuunnella.

Edellä mainittu ei ole mitään saarnaksi takoitettua hifievankeliumia, vaan oma mieltymykseni. Jos joku haluaa kuunnella ääntä huonompilaatuisena kuin mitä se on levylle tallennettu, niin siitä vaan, kukin tulkoon onnelliseksi tavallaan...
 
Niinkö mie, esim.
 
Syynä tosiaan tuo jo aiemmin mainitsemani liika musiikin analysointi jos laitteet ovat "liian" hyvät. Sopivasti tuhnua niin voi vaan kuunnella ja nauttia musiikista ilman päänsisäisen miksaajan häiriköintiä.

Edellä mainittu ei ole mitään saarnaksi takoitettua hifievankeliumia, vaan oma mieltymykseni. Jos joku haluaa kuunnella ääntä huonompilaatuisena kuin mitä se on levylle tallennettu, niin siitä vaan, kukin tulkoon onnelliseksi tavallaan...
 
Ja sekin on vielä, että ei kaikki levyt ole tehty ihan hi-fi studiossa. Ikävä kuunnella esim. vanhaa Monster Magnettia todella hyvistä laitteista.

Kyllä äänentoistolaitteisto vaikuttaa ja sillä on mulle merkitystä, vaikka pidänkin sävellyksen luomaa fiilistä musiikillisesti merkityksellisimpänä. Hyvä huono esimerkki oli Stevie Wonderin uusin levy, joka on Motown tuotantoa, mutta ainakin mulle se aiheuttaa liian puskevalla bassollaan kuunteluväsymystä, kun taas kestosuosikkini soundillisesti ja muutenkin on Chicane - Behind the Sun. Tää Chicanen levy kuulostaa hyvältä tavallisilla laitteilla ja mitä paremmat laitteet, sen paremmalta kuulostaa. Näinhän sen pitää ollakin.
 
motown ja pah!
 
P.S. Massive Attackillä oli myös turhan jyräävä basso.
 
Lisätään nyt vielä, että kuuntelen musiikissa bassoa enemmän niitä ääniä, jotka tuovat sitä headroomia eli tilantuntua. Yläkeskiäänet tuovat sitä.

Lisätään nyt vielä, että kuuntelen musiikissa bassoa enemmän niitä ääniä, jotka tuovat sitä headroomia eli tilantuntua. Yläkeskiäänet tuovat sitä.
 
Headroom ja tilantuntu on kyllä eri asioita. Headroom viittaa puhtaaseen ääneen, mitä suurempi headroom, sitä suuremmalla volumella ääntä pystyy toistamaan säröytymättä.

Jos subbarissa on hyvät säädöt, niin bassoa voi säätää sopivaksi. Hyvä bassontoisto on sitä, että sitä ei kuunnellessa "huomaa", eli se ei korostu liikaa. Usein virheelliset säädöt voivat pilata kuuntelukokemuksen. Jumputtava ja kumiseva basso on juuri tällainen vika.
 
On sitäkin koulukuntaa, joka ei halua mitään subbaria musiikinkuunteluun. Tässäkin pätee se, että tarpeeksi laadukas laite, jossa on hyvät säätövarat, antaa elämystä kuunteluun.

Headroom ja tilantuntu on kyllä eri asioita. Headroom viittaa puhtaaseen ääneen, mitä suurempi headroom, sitä suuremmalla volumella ääntä pystyy toistamaan säröytymättä.
 
Ai sori mokasin. Dynamiikalla kuitenkin saa tuota tilantuntua panoroinnin ja kaiun ohella.

Vaikuttaa paljon. Parilla kaverilla on niin huonot stereot tai equt niin päin vittua että itkettää. Ne on niin tottuneita niihin vehkeisiin ettei ne enää tajua miten huonolta kaikki kuulostaa niistä.
Ja töissä en enää voi kuunnella omia levyjä ku ne biisitkin rupes kuulostamaan paskoilta semmosen cd-kelloradion kaiuttimesta.

Vaikuttaako stereot kuuntelukokemukseesi?
 
Vain hiukan enemmän kuin monot, eli eipä juurikaan. Fiilis tulee musasta, ei hifistä.

Ja töissä en enää voi kuunnella omia levyjä ku ne biisitkin rupes kuulostamaan paskoilta semmosen cd-kelloradion kaiuttimesta.
 
Se tarkottaa vaan kato sitä, että ne on oikeesti ihan paskoja biisejä. ;)