Bassot ›

Johannes T:n toisessa ketjussa heittämästä kommentista inspiroituneena hieman gallupin tynkää taas.
 
Oletko yhden soundin mies vai tilanteen mukaan muuttuva kameleontti? Usein hehkutetaan sen ja sen basson laajaa soundivalikoimaa, mutta tarvitseeko oikeasti soittimesta saada irti montaa erilaista? Kun soittimesta löytyy yksi hyvä, niin riittääkö se?
 
Ja jos tarvitset useampaa soundia, niin vaihdatko mieluummin soitinta tarpeen mukaan vai ruuvaat mieluummin samasta? Onko monimutkainen sähköpuoli bassossa mielestäsi kirous vai hyve?
 
Jätetään sitten tästä spekuloinnista efektilaitteet pois, mikäli mahdollista.

Vaikka mulla on noita aktiivibassoja nurkkaan kertynyt, niin ei sitä elektroniikkaa tule loppuenlopuksi hirveästi säädeltyä. Lähinnä vaan hyvä saundi ja menoksi. Biisien välillä saatan ruuvata saundia tai vaihdan bassoa, mutta en koskaan kesken biisin.
 
Jos haluaa täysin erilaista saundia, niin helpompi musta on vaihtaa vaan bassoa sen sijaan että rupeaa häsläämään sitä potikkaviidakkoa.

No yleensä olen yhden saundin mies, eli sen jazzarin takamikki voittoisen rapsakan purevan, ihanan saundin vannoutunut kannattaja. Joskus kuitenkin biisin vaatiessa muutan saundia.

Vastaanpa itsekkin. Tykkään passiivibassoista ja mikäli soittimessa on kaksi mikkiä, niin kummatkin täydellä volalla tone kokonaan auki. Ja en ruuvaa yhtään, sen sijaan yritän tatsin muutoksilla saada tarpeen mukaan eroa, jos semmoista tarvitaan.
 
Tosin poikkeuksena, joka vahvistaa säännön, mainitsen reggaen, jota soittaessa takamikki kiinni ja tone nolliin.

Tykkään passiivibassoista ja mikäli soittimessa on kaksi mikkiä, niin kummatkin täydellä volalla tone kokonaan auki.
 
Näin. Joskus haetaan tummempaa soundia vain kaulamikillä.

Tykkään yksimikkisistä sbassoista ilman mitään etusia, ja kontraakin soittaessa mieluiten vain mikitän sen jollain hyvällä konkkamikillä tms. Toisaalta taas olen aina pyrkinyt siihen, että soundi on musiikin mukaan. Tähän pääsee sitten soitinta, soittotekniikkaa(sormet, pleku, paukutus eri asemista jne.) ja vahvistinta vaihtamalla. Mieléstäni ei ole edes olemassa mitään sellaista soundia, mikä sopisi ihan kaikkeen. Sellainen voi olla löydettävissä, millä jotenkin pärjää ihan kaikessa jos se jotenkin pärjääminen riittää.
 
Yllättävän paljon on sävyjä kyllä löydettävissä yksimikkisestä sbasosta missä ei ole edes volumepotikoita.

Ei bassoa eikä nuppia tule paljon ruuvattua ja basso on keikalla aina yksi ja sama. Jazz Bass. Vaihtelu on siinä että soittaa joko suurinpiirtein otelaudalta, tallalta, siitä väliltä tai plekulla.

miulla on nupit kaakossa ;)

Kun on hyvä soundi löydetty, niin sillä mennään koko setti. Tosin bassosta riippuen sitä hyvää soundia pitää kaivaa potikoita vääntelemällä. Aktiivibassojen omia ekuja en käytä, vaan ruuvaan vahvaria.

Kun on hyvä soundi löydetty, niin sillä mennään koko setti. Tosin bassosta riippuen sitä hyvää soundia pitää kaivaa potikoita vääntelemällä. Aktiivibassojen omia ekuja en käytä, vaan ruuvaan vahvaria.
 
Voidaankin tehdä jatkokysymykseksi tämä: Jos ruuvaat, niin ruuvaatko bassosta vai vahvarista?
 
Itse en ruuvaa kyllä strykastakaan. Ampegin kiuas on mennyt samoilla säädöillä (toki volaa pitää ruuvata sopivaksi) niin treenikämpällä kuin keikoillakin.

Moon yhden juuri ja juuri välttävän soundin mies.

Vahvistimesta eq flättinä ja bassosta tarpeen tullen väännellään potikoita. Rokkihommissa lähinnä etumikkiä tulee käytettyä. Joskus molemmat päällä. Tone auki.
 
En ole vielä sitä yhtä ainoaa oikeaa saundia löytänyt, enkä näillä kamoilla tulekaan. Tyydyn siis toistaiseksi ruuvailemaan saundia kun siihen mahollisuus on.

Yleensä soitan yksillä asetuksilla (esim. Thunderbirdissä molemmat mikit auki) vaihtaen soundia soittotyylillä. Poikkeuksena on tuo uusi humbucker -Jazz, jossa tulee kaulamikkiä säädettyä mukaan tarvittaessa tai soitettua pelkästään sillä. Aktiivisäädöt eivät saa kannatusta täältäpäin. Vahvistintakaan ei tule juurikaan säädeltyä, mitä nyt joskus vaivihkaa kovemmalle.

Passiivibassoja omistan vain. Jazz Bassiä käytän melkeinpä aina. Jassossa säädöt on kuta kuinkin niin, että tallamikki & tone kokonaan auki ja kaulamikkiä about viidennes kierrettynä kiinni. Saa hyvän purevan ja erottuvan soundin niin. Presarista tone & vola täysillä samoin Gibsonista.
 
Perussoundin väännän bässosta ja vahvarista korosta snadisti keskialuetta. Joissain rauhallisemmissa biiseissä sitten säädän bassosta (kun jasso kyseessä) kaikki volat auki niin saa tummemman soundin.

Lähestulkoon olen yhden soundin mies. Punkmetallia saatan hyvinkin paiskoa sillä yhdellä ja samalla soundilla koko ajan ja tänäänkin kun nauhoitimme autotallissa HC:tä niin en nuppeja pyöritellyt eri biiseissä mihinkään suuntaan. Thunderbirdin kanssa soitellessa mulla on vain kaksi soundia: Ibanezin PD-7:sta boosti päällä/pois.

Yhellä mennään. Tumma mutta napakka passosaundi. Vola auki ja tonea auki kaksi milliä. Oon haaveillu jassosta, mutta aina kun sellaisella soitan kaivelen siitä samankaltaisen "tumpun". Vahvistimen säädöt on aina flättinä niin omassa ampegin "sähkösaunassa" kuin lainavehkeissäkin.

Aika vähän tulee bassoa ruuvattua. Hakkaan sitten kovempaa reteemmissä biiseissä hiljemmin himmailuissa.

Joo.. Yhden saundin mies. Tässä iässä (50v) on tullut jo ihan tapeeksi ruuvattua potikoita, perusssaundi miellyttää eniten ja toimii vallan mainiosti joka tilanteessa.
 
Boxeja en ole käyttänyt sitten teinivuosien jälkeen. Voi jessus mitä kaikkia härpäkkeitä sitä tulikin bassossa käytettyä high-fly olotiloissa....

Periaatteessa yhden soundin mies olen (tykkään myös yksimikkisistä bassoista), mutta säröspedut vaikuttaa asiaan kovinkin ahkerasti. Ja onhan mulla toi phaserikin.