Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Emmä tiedä niiden eroa. Hyvä musiikki on hyvää musiikkia, niputettiin se sitten mihin karsinaan tahansa.
 
Toisaalta, ketä giinnos'taa...
 
Niinpä. Edelleenki who gare's... Olen myös samaa mieltä muutenkin sun kanssas.
Musiikista kinaaminen on tyhmää, mutta jos ei kinata niin sit se on asiallista asiasn määrittelyä.

Maardi: Jos mahdollista, niin laita vielä määritelmä death metallista.
 
http://allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&sql=77:384
 
Jos joku löytää paremman, pistäkää tänne ja lähdeviittaus mukaan.
 
Pelsi: Emmä tiedä niiden eroa. Hyvä musiikki on hyvää musiikkia, niputettiin se sitten mihin karsinaan tahansa.
 
Kysymyshän ei tässä oo onko musa hyvää vai ei, vaan siitä miten raskas osasto on luokiteltu kirjallisuudessa.

Pelsi: Toisaalta, ketä giinnos'taa...
 
Ei kai tätäkään topikkia olis pistetty pydeen, ellei asia jotakuta giinnostaisi. Mutta nyt ei kysytäkään pelkkää jengin mielipidettä, vaan haetaan viittauksia alan kirjallisuuteen.

http://allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&sql=77:384
 
Jos joku löytää paremman, pistäkää tänne ja lähdeviittaus mukaan.
 
Siinä oli minun silmiini ainakin aika hyvä määritelmä. Ymmärtääkseni death metal lähti nimenomaan thrashin vaikutuksesta.
Black metal on taasen varsin usein tremololla (kika kika, molo) varustettua lähinnä tunnelmaa hakevaa musiikkia, jossa on myös aate taustalla. Pain and suffering jne.
 
Mitä hard rockin ja heavy metallin eroon tulee, on mielipiteeni about sama mikä monella niin muullakin: Deep Purplet, Led Zeppelinit ja ihan ensimmäiset Judas Priestit kategorisoituu hard rockiin ja sitten Maiden ja -80-luvun Priest menee heavy metallin alle. Kaipa ne jo mainitut blues-vaikutteet ovat se syy.

Kysymyshän ei tässä oo onko musa hyvää vai ei, vaan siitä miten raskas osasto on luokiteltu kirjallisuudessa.
 
Ongelma on vain siinä, että määritelmiä on melkeinpä yhtä monta kuin määrittelijääkin. Jonkun mielestä esim. Bathory on pelkästään black metallia, mutta toisen mielestä se onkin jotain Viking Folklore Black Metallia ja kolmannen mielestä Vuohentappo Kiliju Heviä. Onko vaikkapa Deep Purple sitten hard rockia, heavy metallia vai peräti classic rockia, on ihan kuulijan omasta korvasta kiinni. Hyvin harvoin jonkun tietyn bändin koko tuotantoa voi niputtaa ihan yksiselitteisesti johonkin genreen.

Ongelma on vain siinä, että määritelmiä on melkeinpä yhtä monta kuin määrittelijääkin.
 
Just tota tässä ketjussa on yritetty toitottaa. Siksi haetaankin tueksi jotain mustaa valkoisella, eli jotain huttua joka ei perustu pelkästään yksittäisen m.net-heebon mielipiteeseen vaan tekstiin joka on julkaistu laajemmin, vaikkapa kirjassa.
 
Jonkun mielestä esim. Bathory on pelkästään black metallia, mutta toisen mielestä se onkin jotain Viking Folklore Black Metallia ja kolmannen mielestä Vuohentappo Kiliju Heviä.
 
Kun ei mitään parempaakaan oo tuotu framille: Allmusic listaa Bathoryn tyyleiksi Thrash, Heavy Metal, Scandinavian Metal, ja Death Metal / Black Metal. Pistäkääkän lähdeviittauksia tänne, jos joku löytää paremmat speksit.
 
Onko vaikkapa Deep Purple sitten hard rockia, heavy metallia vai peräti classic rockia, on ihan kuulijan omasta korvasta kiinni.
 
Purple edustaa allmusicin mukaan tyylejä Hard Rock, Heavy Metal, Arena Rock ja British Metal. En oo ihan samaa mieltä ainakaan tosta Heavy Metalista, mutta pakkohan allmusicin luokittelu on perkele hyväksyä, kun kukaan ei oo toistaiseksi esittäny mitään muutakaan.

mutta pakkohan allmusicin luokittelu on perkele hyväksyä, kun kukaan ei oo toistaiseksi esittäny mitään muutakaan.
 
Miksi ihmeessä? Minusta on vain hyvä, että jokaisella on omat mielipiteensä noista eikä nosteta jonkun random sivuston sanomaa raamatulliseksi ja sen ylläpitäjiä musiikkijumaliksi, jotka sanelevat, mihin kategoriaan mikin yhtye TULEE lukea.
 
Täysin päätöntä mielestäni onkin etsiä jotain oikeaa vastausta asiaan, missä tosiaan on sen 6 miljardia mielipidettä. Sama kun kysyisit, mikä on elämän tarkoitus tai veikatkaa Linnunradan tähtien lukumäärä kymmenen tarkkuudella.

Miksi ihmeessä? Minusta on vain hyvä, että jokaisella on omat mielipiteensä noista eikä nosteta jonkun random sivuston sanomaa raamatulliseksi ja sen ylläpitäjiä musiikkijumaliksi, jotka sanelevat, mihin kategoriaan mikin yhtye TULEE lukea.
 
Äääh... no tottakai olen samaa mieltä. Allmusicin esittämä on vain yksi "teoria". Eli muita kaivataan edelleen tänne...
 
Täysin päätöntä mielestäni onkin etsiä jotain oikeaa vastausta asiaan, missä tosiaan on sen 6 miljardia mielipidettä. Sama kun kysyisit, mikä on elämän tarkoitus tai veikatkaa Linnunradan tähtien lukumäärä kymmenen tarkkuudella.
 
Etsitään kilpailevia teorioita, ei absoluuttisia totuuksia. Mutta ei siis yksittäisiä mielipiteitä.

Etsitään kilpailevia teorioita, ei absoluuttisia totuuksia. Mutta ei siis yksittäisiä mielipiteitä.
 
Eikö yksittäinen mielipidekin voi olla kilpaileva teoria? Mihin tällä keskustelulla loppujen lopuksi nyt oikein pyritään? Kanonisoidaanko jotain? Se olis kivaa!

mutta olisko jotain kirjallisuutta tän homman tueksi?
 
Robert Walserin Running With the Devil: Power, Gender, and Madness in Heavy Metal Music - kirja ainakin sivuaa aihetta ja on muutenkin kattava teos. Tästä vois olla jotain apua.

Who gare´s...?
 
offtopiccia joo, mutta selvennetään nyt sit lopullisesti tämäkin, eli
 
Dis's Gare
http://www.dancingrabbit.org/people/GareBio.php
 
Eli ei Hevimedallia eigä Hårdrockkista...

Hard rock
 
Hard rock on rock-musiikin tyyli, jota luonnehtivat energiset riffit, tanakka soundi ja suurieleinen esiintymistapa, jota puhekielisesti kutsutaan joskus "rokkikukkoiluksi". Termiä käytetään usein melodisen heavy metalin synonyyminä. Käsitteet on kuitenkin yritetty erottaa toisistaan siten, että varsinainen heavy metal on raskaampaa sekä yleensä tyyliltään ja sanoituksiltaan synkempää kuin hard rock. Hard rock myöskin jatkaa selkeämmin 1960-luvun rhythm and blues -pohjaisen rock-musiikin tyyliä. On kuitenkin paljolti makuasia, halutaanko jotakin tiettyä yhtyettä kutsua hard rockiksi vai heavy metaliksi.
 
Hard rockin juurien katsotaan olevan muun muassa 1960-luvun garage rockissa. Tunnettuja hard rock -yhtyeitä ovat esimerkiksi 1970-luvun alussa perustetut AC/DC, Aerosmith, Kiss, Scorpions ja Thin Lizzy. Varsinkin Aerosmith omaksui imagoonsa voimakkaita vaikutteita myös glam rockista. Hieman myöhemmin musiikkityyliä kehitti Van Halen -yhtyeen kitaristi Eddie Van Halen.
 
1980-luvulla sellaiset glam-henkiset yhtyeet kuten Guns N' Roses, Def Leppard, Skid Row ja Europe saavuttivat suuren suosion. 1990-luvun alussa hard rockin suosio hiipui, mutta 2000-luvun alkuvuosina tyyli on tullut taas muotiin 1980-luvun musiikkiin kohdistuvan nostalgian myötä. Uuden sukupolven hard rock -yhtyeistä tunnetuimpia ovat Velvet Revolver ja The Darkness.
 
Heavy metalin piirteet ja syntyhistoria:
The Beatlesin noustua maailmanmaineeseen vuosina 1963-1964 alkoi rock-musiikin historian voimakkaimman ja nopeimman kehityksen kausi. Yksi monista 1970-luvun alkuun mennessä syntyneistä rock-tyyleistä oli heavy metal. Heavy metalin kehittäjinä pidetään niitä rock-yhtyeitä, joiden musiikissa korostuivat muun muassa seuraavat piirteet:
 
korkea äänenvoimakkuus
särökitara ja "voimasoinnut"
huomiota herättävät kitarasoolot
rumpusoolot
bassokitaran ja rumpujen korostamisella toteutettu "raskas" soundi
maskuliininen ja vahvasti eläytyvä laulu
nopea tempo tai vaihtoehtoisesti hidas tempo ja alakuloinen tunnelma
hyökkäävä tai melankolinen yleisvaikutelma
muokkaa
Heavy metalin varhaisimmat juuret
Heavy metalin varhaisimpana ituna voidaan ehkä pitää Muddy Watersin kaltaisia 1940- ja 1950-lukujen rhythm and blues -kitaristeja, jotka olivat mieltyneet kovaan ääneen ja säröiseen kitarasoundiin. Varsinaisesti heavy metalin kehityksen katsotaan alkaneen vuonna 1964 The Kinksin hittikappaleen "You Really Got Me" raskaasta ja säröisestä kitarasoundista. Parin seuraavan vuoden aikana muun muassa The Who, The Small Faces ja The Yardbirds veivät brittiläistä rockmusiikkia yhä kovaäänisempään, raskassointisempaan ja hyökkäävämpään suuntaan.
 
Näin tiesi kertoa wikipedia.

1964 The Kinksin hittikappaleen "You Really Got Me" raskaasta ja säröisestä kitarasoundista.
 
Tämä tosissaan on aikaansa nähden raskas kappale. Ray Daviesin laulukin on aika raakaa meininkiä alusta loppuun. All Day and All Of The Night toinen samantapainen rankka biisi ainaskii.

Itse ehdotan asennetta...

Hard Rockissa vedetää "yeah let's rock tonight" ja Heavy Metallissa sitte lauletaa "The vikings are coming we must fight!".

offtopiccia joo, mutta selvennetään nyt sit lopullisesti tämäkin, eli
 
Antaa mennä. Ei mulla oo mitää tätä vastaan.

Eikö yksittäinen mielipidekin voi olla kilpaileva teoria?
 
Toki, mutta kun niitä tulis tänne miljoona.
 
Mihin tällä keskustelulla loppujen lopuksi nyt oikein pyritään? Kanonisoidaanko jotain? Se olis kivaa!
 
Olishan se kiva löytää jokin raamattu tai raamattuja, johon viitata aina kun genrepoliisit innostuvat vääntämään.
 
Mutta on mulla tässä toinenkin lehmä ojassa. Kun mnetin jossain topikissa kysyttiin Mikä levy sai syttymään sinussa hevarin tms, meikäläiselle tuli välittömästi sellanen fiilis, että "Vitut mä mikään hevari oo, jos kuuntelen AC/DC:tä, Deep Purplea, Black Sabbathia ja Thin Lizzyä. Eihän mulla ees roiku ketju housuntaskusta". Aika monessa lähteessä kuitenkin todetaan hard rock ja heavy rock synonyymeiksi, joten identtiteettikriisiin rupeaa pikkuhiljaa löytymään ratkaisu.

Mutta on mulla tässä toinenkin lehmä ojassa. Kun mnetin jossain topikissa kysyttiin tms, meikäläiselle tuli välittömästi sellanen fiilis, että "Vitut mä mikään hevari oo, jos kuuntelen AC/DC:tä, Deep Purplea, Black Sabbathia ja Thin Lizzyä. Eihän mulla ees roiku ketju housuntaskusta". Aika monessa lähteessä kuitenkin todetaan hard rock ja heavy rock synonyymeiksi, joten identtiteettikriisiin rupeaa pikkuhiljaa löytymään ratkaisu.
 
Kuka vain voi olla hevari. Kaikki on kiinni asenteesta. Ei se raudan roikuttaminen tee sinusta yhtään sen kovempaa jätkää, en edes ymmärrä miksi kaikki sitä tekee. Se on vain pukeutumistyyli. :) Niin eli, älä huoli, jos koet olevasi hevari kuuntelemalla Purplea jne niin sitten olet - jos asennetta löytyy.
 
Tässäkin asiassa aina kategorisoidaan ulkonäön takia. Itselläni on tällainen puoleen selkään ulottuva letti, melkein aina mustat vaatteet, ja kyllä yksi ketju, jossa tosin säilytän avaimiani. Mutta musiikin kuunteluni ei ole pelkästään mitään armotonta äijäheviä tai metallia. Kaikki menee. =) Enkä edes pidä kaljasta. Tunnen olevani enemmän hippi kuin hevari, vaikka ulkonäön takia aina hevariksi haukutaan.
 
Nyt kun riittävän sekavassa mielentilassa alkoi tilittämään, niin mitä helvetin väliä sillä loppupeleissä on, "mikä" joku on? Onko kaikilla aina pakonomainen tarve kuulua siihen isompaan ryhmään tullakseen hyväksytyiksi? Onhan tuo tosin ihmisluonnon mukaista. Äh. Screw you guys, I'm goin' home. Ajatelkoot muut mitä ajattelee, minä olen mitä olen. =) Olkaa tekin, jee!
 
Edit: Siis olkaa mitä haluatte.

Ite ainakin lasken Hard Rockiin lähinnä Deep Purplen, Guns N' Rosesin, AC/DC:n, Def Leppardin, Mötley Crüen ja muut samanhenkiset kumppanit, vaikkei AC/DC ja Def Leppard edustakaan lähellekään samanlaista tyylisuuntaa niin miellän ne silti samaan genreen, tiedä sitten miksi.
 
Heavy Metallina pidän Judas Priestiä, Iron Maidenia, Black Sabbathia ja taitaapa Manowarkin tähän genreen kuulua. Iron Maiden taisi olla alkuaikoina ennemminkin rockia kuin Heavy Metalia, kuitenkin nykyään on puhdasta Heavya. Judas Priest on ollut Heavya alusta lähtien, niin soittonsa kuin sanoituksien puolesta. Black Sabbath oli aluksi hieman bluesvivahteista, mutta ajan mukaan sekin muuttui rankempaan suuntaan. Elikkä itse ainakin lasken Heavyksi nämä vanhemman luokan bändit.

Tässäkin asiassa aina kategorisoidaan ulkonäön takia. Itselläni on tällainen puoleen selkään ulottuva letti, melkein aina mustat vaatteet, ja kyllä yksi ketju, jossa tosin säilytän avaimiani. Mutta musiikin kuunteluni ei ole pelkästään mitään armotonta äijäheviä tai metallia. Kaikki menee. =) Enkä edes pidä kaljasta. Tunnen olevani enemmän hippi kuin hevari, vaikka ulkonäön takia aina hevariksi haukutaan.
 
Edit: Siis olkaa mitä haluatte.
 
Samaa mieltä ja muutenkin itselläni on hieman sama juttu. Pukeudun kuin hevari, mutta en silti pidä itseäni sellaisena. Pikemminkin se on haukkuma sana ja otan sen syvän henkisenä loukkauksena :) Kyllähän mä heviä kuuntelen, mutta paljon muutakin.