Kitarat: soittaminen ›

Mikä tekee kitarasoolosta hyvän?
Ikuisuuskysymys, josta jokaisella on subjektiivinen käsitys. Mielestäni sen tekee siitä välittyvä tunne, ja bonuksena kitaristin sävellystaju, mihin sointuihin sitä tilua pitäisi vetää ja tietenkin tekniikka..
Rainbow'n Gates Of Babylon on esimerkki hyvästä soolosta, soinnutuksesta ja tyylitajusta. Piste.

Mikä nyt kenenkin mielestä on hyvä ja mikä ei.

Jaaha.
 
Mitä on tunne?
Mitä on sävellystaju?
Mitä on tekniikka?
Mitä on tyylitaju?
 
Eiköhän tähän kohta kuitenkin ilmesty ne samat kaikkien omat lempparikitaristit, jotka on kaikissa muissakin ketjuissa. Piste.
 
Tunne: Sointuva likki biisin rakenteeseen sopiva.
Sävellystaju: Soolon alla muutakin kuin pedaali.
Tekniikka: Soljuva soitanta
Tyylitaju: Em. nivoutuneena saumattomasti toisiinsa.
 
Mikäli annoin vääräänjohtavia mielipiteitä, pahoittelen ja kehoitan kääntymistä Ritchie Blackmoren puoleen parempien ohjeiden toivossa. Lisää reeniä, mään! :-)

Kitarasoolosta hyvän tekee se, että se jää mieleen, eli sitä pystyy hyräilemään.
Omasta mielestäni maailman parhaat kitarasoolot ovat Comfortably Numbissa ja
Sweet Child O´ Minessa. Ne kuulostavat "massiivisilta" stadionluokan sooloilta. Niissä myös on tietynlainen kasvukaari.

Mikä tekee kitarasoolosta hyvän?
Ikuisuuskysymys, josta jokaisella on subjektiivinen käsitys. Mielestäni sen tekee siitä välittyvä tunne, ja bonuksena kitaristin sävellystaju, mihin sointuihin sitä tilua pitäisi vetää ja tietenkin tekniikka..
Rainbow'n Gates Of Babylon on esimerkki hyvästä soolosta, soinnutuksesta ja tyylitajusta. Piste.
 
Ei nuo nyt niin henkimaailman juttuja ole. Kuulostaa vähintäänkin kaavamaiselta tavalta kuunnella jotain: löytyykö tunnetta? Kyllä. Entä tekniikkaa? Kyllä. Entä tyylitajua? Kyllä. Entä "sävellystajua"? Kyllä.
 
Jos edellämainitut löytyy niin onko soolo silloin hyvä? Ajatelkaa aivoillanne hyvät ihmiset. Ja kuunnelkaa korvillanne. Ei se niin hankalaa ole sanoa mikä kuulostaa hyvälle ja mikä ei.

Kitarasoolosta hyvän tekee se, että se jää mieleen, eli sitä pystyy hyräilemään.
Omasta mielestäni maailman parhaat kitarasoolot ovat Comfortably Numbissa ja
Sweet Child O´ Minessa. Ne kuulostavat "massiivisilta" stadionluokan sooloilta. Niissä myös on tietynlainen kasvukaari.
 
Näin on, vaikken Slässistä pidäkkään! Gilmourella tyylitaju hallussa!

Ei nuo nyt niin henkimaailman juttuja ole. Kuulostaa vähintäänkin kaavamaiselta tavalta kuunnella jotain: löytyykö tunnetta? Kyllä. Entä tekniikkaa? Kyllä. Entä tyylitajua? Kyllä. Entä "sävellystajua"? Kyllä.
 
Jos edellämainitut löytyy niin onko soolo silloin hyvä? Ajatelkaa aivoillanne hyvät ihmiset. Ja kuunnelkaa korvillanne. Ei se niin hankalaa ole sanoa mikä kuulostaa hyvälle ja mikä ei.
 
Aivot ei kehity tiettyyn pisteeseen saakka. Soitto ja soittotaju sitä vastoin kehittyy huomattavasti pitempään pisteeseen saakka..toivottavasti... ;-)
Aloittaessani kitaransoiton, moni soolo kuullosti hyvältä, vaan ei enää...
Näkemys on subjektiivinen, kuten jo aikaisemmin mainitsin.

Aloittaessani kitaransoiton, moni soolo kuullosti hyvältä, vaan ei enää...
 
Mitä enemmän oppii, sitä enemmän pitää varautua ahaa-elämyksiin sekä pettymyksiin.

Yllätin itseni toteamalla itselleni, että sama kai tuo on, onko soolo kelvollinen, kunhan biisi itsessään on hyvä..??

mutta huono soolo voi pilata muutoin hyvän biisin. Mainittakoot nyt vaikka impellitterin tekeleet. Sinänsä tarttuvia ja kuunneltavia ralleja mutta aina se vetää soolois överiksi.
Täysin turhia tilukuvioita ja pyörityksiä jotka ei sovi biisiin.

Aivot ei kehity tiettyyn pisteeseen saakka. Soitto ja soittotaju sitä vastoin kehittyy huomattavasti pitempään pisteeseen saakka..toivottavasti... ;-)
 
Tämä meni jo liian filosofiseksi mulle, en tajua.
 
Toisaalta, usein nerot olivat omana aikanaan väärinymmärrettyjä.

Hyvässä kitarasoolossa on alku, loppu ja tarina sillä välillä. Hyvässä kitarasoolossa kaikilla sävelillä on laajempi merkitys kokonaisuuden kannalta. Hyvä kitarasoolo herättää jonkinlaisen ajatuksen joko siitä, että soittajalla on jotain "sanottavaa", tai siitä, että soololla on tunnelman kannalta jonkinlainen merkitys; joko se ylläpitää sitä, tai sitten muuttaa sen toiseksi.
 
Esimerkeiksi laitettakoon tänään
 
Pink Floyd - High Hopes (Gilmourin steel-kitara on melkein kauneinta mitä on)
Frank Zappa - Inca Roads (soolo on kokonainen tarina jo itsessään)
Meshuggah - New Millennium Cyanide Christ (ei ehkä sitä mitä odotit, ja juuri siksi tämä satunnaisgeneraattorisoolo puolustaa paikkaansa)

Hyvässä kitarasoolossa on alku, loppu ja tarina sillä välillä. Hyvässä kitarasoolossa kaikilla sävelillä on laajempi merkitys kokonaisuuden kannalta. Hyvä kitarasoolo herättää jonkinlaisen ajatuksen joko siitä, että soittajalla on jotain "sanottavaa", tai siitä, että soololla on tunnelman kannalta jonkinlainen merkitys; joko se ylläpitää sitä, tai sitten muuttaa sen toiseksi.
 
Esimerkeiksi laitettakoon tänään
 
Pink Floyd - High Hopes (Gilmourin steel-kitara on melkein kauneinta mitä on)
Frank Zappa - Inca Roads (soolo on kokonainen tarina jo itsessään)
Meshuggah - New Millennium Cyanide Christ (ei ehkä sitä mitä odotit, ja juuri siksi tämä satunnaisgeneraattorisoolo puolustaa paikkaansa)
 
Mitä mieltä olet Orange County Lumbertruckin melodiasta?
Eikö olekkin kaunista?

Vaikka NEMin soolo olisi kuinka helppo tahansa, niin minusta se ainakin on todella hyvä. Varsinkin live-esityksissä siinä vaan on sellanen tunne mukana että huhhuh. Toinen mahtava soolo löytyy Panteran Cemetery Gatesista.

Mitä mieltä olet Orange County Lumbertruckin melodiasta?
Eikö olekkin kaunista?
 
Onhan se melko hienoa menoa. Harva mun ikäinen nykyään enää edes arvostaa Zappaa.
 
Nuo hienot soolot ovat täysin mielipideasioita ja niistä ei voi (pitäisi) kiistellä.

Onhan se melko hienoa menoa. Harva mun ikäinen nykyään enää edes arvostaa Zappaa.
 
Nuo hienot soolot ovat täysin mielipideasioita ja niistä ei voi (pitäisi) kiistellä.
 
Muista myös Hot Rats-albumi! Asiaa! :-)

Pink Floyd - High Hopes (Gilmourin steel-kitara on melkein kauneinta mitä on)
 

 
Yksi lempparibiiseistä ja sooloista. Hieno kappale.
 
Tosin sanottakoon vielä, että pelkästään tämän keskustelun otsikosta tuli sellanen "ei näin" -olo. Miksi taas ruveta kinastelemaan mielipiteistä? Jonkun mielestä se Sweet Child Of Mine on universumin paras biisi, toisen mielestä ihan paska. Muiden mielipiteisiin on niin vaikea vaikuttaa ja varsinaisesti tästäkään ei kukaan revi mitään hyötyä. Joten ei mua ainakaan haittaisi jos vaikka menisi lukkoon.

Kaikki kitara soolot ovat hienoja, mutta vihaan Stairway To Heavenin kitara sooloa. Ainakin se on aivan liian yliarvostettu.

Kitarasoolosta hyvän tekee se, että se jää mieleen, eli sitä pystyy hyräilemään.
 
Mä oon samaa mieltä. Esimerkkejä tällasista hyräiltävistä sooloista:
 
Pink Floyd - Time
Eagles - Hotel California
Dire Straits - Sultans of Swing
Stray Cats - Stray Cat Strut