Rorysta ei ole pahemmin ole ollut puhetta täälläkään. Tutustuin artistiin vasta äskettäin, kun tilasin hänen levynsä 'Tattoo' ja 'Calling Card'. Ja aika hyvin kolahti, täytyy myöntää.
En osaa sanoa, kumpi noista kahdeta levystä on parempi. Toimivaa ja laadukasta bluespohjaista rockia molemmat. 'Tattoo'd Lady', 'Million Miles Away' ja 'Livin' Like A Trucker' iskivät koviten ensin mainitulta ja 'Calling Cardilta' suosikkini ovat 'Do You Read Me', 'Moonchild' ja 'Edged In Blue'. Korviini sattuu myös pari aika keskinkertaista tai jopa huonohkoa biisiä, mutta kokonaisuutena oikein oivaa musiikkia.
Onko muilla kokemuksia, suosituksia tai vain jotain sanottavaa ko. artistista? Jossain vaiheessa luultavasti hankin lisää hänen levyjään. Miten lie hänen myöhemmän tuotantonsa laita?
Ensi sunnuntainahan eli 26.10 tulee Ykköseltä Sinun tähtesi -sarjan Gallagher-jakso, joka on pakko katsoa. |
 p130
23.10.2003 18:24:25 | |
|---|
Rory on kohtuullisen uusi tuttavuus minullekin, Live in Europe on ainoa levy mitä minulla on. Ei varmaankaan jää ainoaksi... Olen mieluummin yksin oikeassa kuin lauman kanssa väärässä. -Kari Suomalainen |
 kivi
23.10.2003 18:27:47 | |
|---|
Onhan Gallagherista täällä aina aika ajoin puhuttu, mainio kitaristi ja nippu hyviä levyjä takana.
Against the Grain ja Irish Tour (74? Se kuitenkin, millä on As the crow flies) ovat ehdottomia hankintoja. Alkupään tuotanto muutenkin, ihan Tastesta alkaen. Loppupään levyistä en nyt niin kaikista oo innostunut.
Mutta hauska kitaristi, anyway. Ja kieltäytyi kuulemma aikanaan liittymästä Rolling Stonesiin mistään hinnasta, koska "halusi juoda kaljansa itse valitsemassaan kapakassa". |
 Charger
23.10.2003 21:27:44 | |
|---|
Rory pompahtaa aina silloin tällöin tosiaan täälläkin esiin ja miksikäs ei, loistava kitaristi ja lauluntekijä. Kannattaa tosiaan hankkia tuo Irish Tour '74 joka on LOISTAVA! Löysimpä vielä tuon DVD:nä lontoosta halvalla, which was nice. Rory kuoli valitettavasti liian aikaisin, hyvää tavaraa tuli loppuun asti. |
 Nuuskamuikkunen
23.10.2003 22:23:06 (muokattu 23.10.2003 22:23:24) | |
|---|
Mulla on just toi TATTOO ja siinä pari bonus biisiäkin. Hyvä äänikin sillä on. Just semmonen mukavan rosoinen. Tykkään.
Tuota Irish Tour '74:sta vois etsiä divarista, josko sekin kolahtaisi. Kahvi on hyvää. |
 Minstrel
28.10.2003 20:27:10 | |
|---|
Sunnuntain Sinun tähtesi -pätkä alkoi vakuuttavasti kolmikolla 'Do You Read Me', 'Secret Agent' ja 'Calling Card', mutta sitten homma vähän lässähti mielestäni. Akustista kikkailua oli liikaa vain tunnin pituisessa ohjelmassa, ja silloin mm. tuoreet ja loistavat 'Moonchild' ja 'Edged On Blue' jäivät kuulematta. Olihan tuo ihan katsottava, mutta potentiaalia olisi ollut parempaankin.
Rory on kyllä kovan luokan kitaristi ja livemiehenä erinomainen. 'Irish Tour '74' näyttäisi olevan pakkohankinta, sillä miehen livetaidot ihastuttivat suuresti. |
 Keke Urlaub
28.10.2003 21:42:50 (muokattu 02.05.2004 16:19:55) | |
|---|
Oli pikaisesti tv:stä vilkaistuna sen luokan kepittäjä, notta pakkohan miehen tuotantoon on tutustua.
MUOK: Lähdekritiikki petti. "And if Warhol's a genius, what am I, a speck of lint on the penis of an alien buried in gelatin beneath the sands of Venus" -kC |
Dr. Muff
28.10.2003 21:47:43 | |
|---|
Miinuksena sanottakoon, että Oasis-veljesten maailmaanpano oli virhe.
Täh?!
Onko sulla jotain sisäpiirin tietoa vai miten tää liittyy Roryyn? |
 Ossi
29.10.2003 00:48:11 | |
|---|
Gallagher oli mielestäni muusikkona jollain lailla, hmm.... ns. luonnonlapsi. Teki sitä mitä halusi, täysillä, ja niillä eväillä mitä oli annettu. Ilman hittihakuisuutta, trendien perässä juoksua tms.
En kehtaisi mainostaa, mutta ao. hemmosta tietämättömät juurimusan ystävät löytänevät äijän ilman muuta ennemmin tai myöhemmin. Gallagherin laulussa ja soitossa oli alkukantaista ja originaalia intensiteettiä. Niin hieno taiteilija kuin olikin, jää SRV tässä suhteessa kakkoseksi. Eh.. tuli vain mieleen, kun hääräsivät aika lailla samalla alueella.
- Ja tämähän oli vain mielipide- "..ttu tästä mitää tuu. Saako muuten kaupunkialueella pitää siipikarjaa?" |
 Mage
29.10.2003 07:42:54 | |
|---|
Akustista kikkailua oli liikaa vain tunnin pituisessa ohjelmassa,
Tiedä sitten olenko tulossa vanhaksi vai mitä mutta tuo akustinen osuus kuulosti todella hyvältä. Tietääköhän "alan miehet" onko Roryltä julkaistu mitään täysin akustista levyä? Give me a little time to think, while I mix me another motherfucking drink.
- RL Burnside |
 Lonesome
29.10.2003 12:34:52 | |
|---|
Tiedä sitten olenko tulossa vanhaksi vai mitä mutta tuo akustinen osuus kuulosti todella hyvältä. Tietääköhän "alan miehet" onko Roryltä julkaistu mitään täysin akustista levyä?
Tuo aiemmin tänä vuonna julkaistu "Wheels Within Wheels" on koostettu akustisesta matskusta, jota ei aiemmin ole julkaistu. Itse en sitä vielä ole kuullut, joten eipä ole kommentoitavaa. Sen sijaan hommasin viimeksi "BBC Sessions" tupla-cd:n, jota voi todella suositella. Ainakin itse olen mieltynyt kovasti levyn yleiseen meininkiin ja eläviin soundeihin. Strato saa todella kyytiä. Rory rules! "Cities on flame, with rock and roll; Marshall will buoy, but Fender control" (BÖC) |
 voltasparta
29.10.2003 17:40:10 | |
|---|
irish tour 74 on kova. ajattelin ostaa myös sen dvd;n samalta keikalta. yea! now the body of one soul I adore
wants to die
you have always told me you'd
not live past 25 |
Dr. Muff
29.10.2003 18:37:59 | |
|---|
irish tour 74 on kova. ajattelin ostaa myös sen dvd;n samalta keikalta. yea!
Se ei muuten ole mikään yksi keikka, ei cd eikä DVD. Jos nyt siis kyse on siitä virallisesta DVD-julkaisusta. Itse keikan kuvaus on aika keskinkertaista. Huonoja kuvakulmia ja välillä näyttää että kuva on eri biisistä kuin ääni. Kuvanlaatu ei häikäise ja ääni on huonompi kuin cd:llä.
Mutta lyhyet klipit missä kuvataan muuta kuin itse lavameinkiä on jautaa mitä suurimmissä määrin. Rory mm. esittelee slide-putken käyttöä, erillaisia pikkaustekniikoita ja menee kauppaa soittelemaan eri kitaroilla. Lisäksi kuvaa bäkkäriltä ja yms. Oikein mukavaa katseltavaa.
Eli itse keikan osalta telkustakin tullut keikka on mielestäni ehkä parempi.
Olis varmaan ollut mukava ryyppykaveri, ja mahtavat pulisongit. |
 isojussi
30.10.2003 12:01:19 | |
|---|
...Niin hieno taiteilija kuin olikin, jää SRV tässä suhteessa kakkoseksi...
Aika erikoinen vertaus niinkin erilaisista muusikoista.
Kummankin syntyperä paistaa laulusta läpi niin paljon, että heitä on vaikea verrata. Tosin ei RG:n laulu muhun kauheesti puraissut. Enämpi rock, kuin blues.
Samoin on soiton ja saundimaailman suhteen. RG käytti erittäin perus rock/blues skaaloja hienolla bluesfraseerauksella ryyditettynä. Välistä hän oli fraseerauksellaan lähes BB Kingin tasolla. Saundipolitiikkakin oli niin brittiläistä, niin brittiläistä - tämä toki hyvässä mielessä sanottuna.
SRV:n superkyrväkäs saundi ja moninverroin hienostuneemmat, jazzvivahteiset skaalat ovat taas aivan eri maailmasta ja jos minun mielipidettäni kysytään, niin paljon kiinnostavampaa kuunneltavaakin. Osta mut - ma olen kaupan! |
Ossi
30.10.2003 12:15:57 | |
|---|
Aika erikoinen vertaus niinkin erilaisista muusikoista.
Eh.. no, taidan olla sitten itsekin hieman erikoinen (:{ "..ttu tästä mitää tuu. Saako muuten kaupunkialueella pitää siipikarjaa?" |
 Lilli
30.10.2003 12:56:24 | |
|---|
Aika erikoinen vertaus niinkin erilaisista muusikoista.
Kummankin syntyperä paistaa laulusta läpi niin paljon, että heitä on vaikea verrata. Tosin ei RG:n laulu muhun kauheesti puraissut. Enämpi rock, kuin blues.
Samoin on soiton ja saundimaailman suhteen. RG käytti erittäin perus rock/blues skaaloja hienolla bluesfraseerauksella ryyditettynä. Välistä hän oli fraseerauksellaan lähes BB Kingin tasolla. Saundipolitiikkakin oli niin brittiläistä, niin brittiläistä - tämä toki hyvässä mielessä sanottuna.
SRV:n superkyrväkäs saundi ja moninverroin hienostuneemmat, jazzvivahteiset skaalat ovat taas aivan eri maailmasta ja jos minun mielipidettäni kysytään, niin paljon kiinnostavampaa kuunneltavaakin.
- Esilletuomasi näkökulmat ovat eittämättä täysin oikeita ja perusteltuja. Kuitenkin noista soundimaailmoista puhuttaessa olen sitä mieltä - kumpaakaan sen kummemmin yläpuolelle nostamatta - että kummatkin ovat virtuooseja perussoundin käytössä. RG ei paljoa pedaaleja käyttänyt, vaan soundi oli straton aidointa sointia, jonka saa esille vain tietyllä tatsilla. Parasta SRVtä perussoundipuolelta löytyy El Mocombo-taltioinnilta, muilta liveiltä löytyy kyllä myös rankempaa TS-ruuditetua soittoa. - Sekä Gallagher että Vaughan ovat sellaisia stratosoittajia joiden esityksiin kaikkien pikku-kitaristien tulisi tutustua, ihan vaan esikuvia etsittäessä. - Painukaa v***uun lauloi Preeriasusi ja poistui itse paikalta. |
Lonesome
30.10.2003 13:17:04 | |
|---|
SRV:n superkyrväkäs saundi ja moninverroin hienostuneemmat, jazzvivahteiset skaalat ovat taas aivan eri maailmasta ja jos minun mielipidettäni kysytään, niin paljon kiinnostavampaa kuunneltavaakin.
Aika hankala juttu sinänsä tämä SRV/Rory vertailu. Molempi parempi. Kyllähän Rorylläkin oli selviä jazz-vaikutteita esim. "Tattoon" They Don't Make Them Like You Anymore-biisillä. Ja soittihan mies jopa saksofoniakin ekalla soolo-levyllä sekä muutenkin tavoitteli tällaista free jazz-tyylistä kelluntaa...
Kun en tunne juurikaan musiikin teoriaa, niin skaalojen analysointiin en ryhdy, mutta ehkäpä Roryn käyttämät blues-skaalat ovat tosiaankin "yksinkertaisempia", koska korvakuulolta meikä tavoittaa ne paremmin kuin SRV:n jutut. Toisaalta Roryn vivahteikkuus ilmenee myös akustisen soitossa, jota SRV ei juurikaan ainakaan julkisesti esitellyt. Sen yhden MTV-Unplugged biisin olen muistaakseni kuullut/nähnyt. Saattaapa matskua olla enemmäkin esim. sillä boxilla.
Nämähän on ihan henkilökohtaisia mutu- ja fiilisjuttuja, mutta minullekin on ruvennut Roryn soitto maistumaan sitä paremmin, mitä enemmän sitä olen myöhemmin ja laajemmin kuullut. Nuorene poikana se ei ollut kai tarpeeksi rajua ja heviä. Toisaalta SRV:n suorasukainen lähestymistapa oli aikamoinen herättäjä yleensäkin takaisin bluesin soittamiseen keskellä 80-luvun hevibuumia. Rory vaan tuntuu tällä hetkellä olevan enemmän lähellä varsinkin omia fiiliksiä ja soittotyyliä.
Ai niin. Yksi huomattava vahvuus Roryllä oli omien biisien tekeminen. Mies kirjoitti (IMO) paljon kestäviä ja myös teksteiltään koskettavia juttuja. SRV:n osalta tuo cover-osasto korostui aika paljon, mutta kyllähän ne versiot sitten toimivatkin... "Cities on flame, with rock and roll; Marshall will buoy, but Fender control" (BÖC) |
 Broken Arrow
01.11.2003 23:38:52 | |
|---|
Lainasin kaverilta Photo-Finishin ja Calling Cardin pari viikkoa sitten. Pienen tutustumisen jälkeen Photo-Finish aukesi minulle hieman paremmin, yhtään Calling Cardin hyvyyttä vähättelemättä. Seuraavaksi on vuorossa sitten Irish Tour '74, jolta odotan vielä hieman enemmän. |
 Prian
04.11.2003 10:01:31 (muokattu 04.11.2003 10:07:44) | |
|---|
Alkupään tuotanto muutenkin, ihan Tastesta alkaen.
Saako noita Tasten levyjä jostain, ainakin täällä itä-suomessa sanoivat ettei saa tilaamallakaan. Ja minkälaista kamaa taste on. Olettaisin sen olevan yksi alempi kehitysaskel ennen Roryn soolouraa, mut oon kuullu vertailuja Creamiin, vai olivatko vain saman ajan bändejä. Kova live bändi kuulemma, niin kuin Rorykin.
Sunnuntain Sinun tähtesi -pätkä alkoi vakuuttavasti kolmikolla 'Do You Read Me', 'Secret Agent' ja 'Calling Card', mutta sitten homma vähän lässähti mielestäni. Akustista kikkailua oli liikaa
Niin ne maut heittelee. Mielestäni kohokohtia olivat 'Out on the Western Plain' ja 'Barley and Grape Rag' (joka ainakin aiemmassa esityksessä nimettiin 'Pistol Slapper Bluesiksi'??) |
 Mika Antero
04.11.2003 10:08:15 (muokattu 04.11.2003 10:09:58) | |
|---|
Minulla ei ole Gallagherilta kuin Irish Tour ja BBC-sessions tupla-cd (jota tuolla edellä jo kehuttiinkin), ja mielipiteenäni sanon, että BBC-levy on tiukempaa tavaraa kuin Irish Tour. Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe. |
