Kitarat: kitarakamat ›

Eli oisko hyviä kokemuksia tai vinkkejä AC/DC -tyyppiseen "marsusäröön"? Hevimetallipedaali jo onkin, mutta olisi kiva että olisi erillinen hardrock särö/overdrive, jotta voipi välillä vähän "rauhoitella" :-)
 
Mielessä oli tuota Marshallin sarjaa (toisessa säikeessä), mutta ilmeisesti niissä on säätäminen saada toimimaan. BOSSin OS-2 "OverDrive/Distortion" vaikuttaisi lupaavalta ja ehkä DOD:n FX55 "Supra Distortion".

Kaikkein aidoin Angus Young -rouhe mitä mistään pedaalista oon kuullut, oli Ibanezin vanhassa vihreässä Overdrive II -pedaalissa. Taitaa kyllä olla museovintagea nuo, mutta Maxonin valmistamaa uudelleenjulkaisua voi kysellä Musamaailma retailista.

AC/DC:n soundi on loppujen lopuksi yllättävän puhdas, jos sitä tarkemmin kuuntelee. Tämä on hyvä esimerkki pääteastesäröstä ja sitä on aika vaikea jäljitellä millään pedaalilla. Erilaisia low-gain tyylisiä säröpurkkeja kannattaa kuitenkin kokeilla. Esimerkiksi ensimmäisen evoluution Marshall bluesbreakerista irtoaa tämän tyylisiä soundeja.

Kaikkein aidoin Angus Young -rouhe mitä mistään pedaalista oon kuullut, oli Ibanezin vanhassa vihreässä Overdrive II -pedaalissa. Taitaa kyllä olla museovintagea nuo, mutta Maxonin valmistamaa uudelleenjulkaisua voi kysellä Musamaailma retailista.
 
Multa löytyy tuo kyseinen vintagekalu. Kyllä siitä AC/DC:t lähtee, mutta täytyy olla kunnon vehkeet muutenkin. Todella vaikea säätää tuo OD II, oon joskus tuntikausia ruuvaillut niitä kolmea potikkaa, ennenkuin on irronnut kunnon saundit.

Bossin Super Overdrive elikkä SD-1 on aika hyvä tuollainen kevytsärö - kovin jämäkkää säröä siitä ei irtoa mutta AC/DC-luokan pienemmät kuitenkin.
 
Joskus tyyppasin vastakkain Bossin Bluesdriverin kanssa niin vaikka gainia tuntui olevan vähemmän niin saundi oli kuitenkin mehukkaampi.

AC/DC:n soundi on loppujen lopuksi yllättävän puhdas, jos sitä tarkemmin kuuntelee. Tämä on hyvä esimerkki pääteastesäröstä ja sitä on aika vaikea jäljitellä millään pedaalilla. Erilaisia low-gain tyylisiä säröpurkkeja kannattaa kuitenkin kokeilla. Esimerkiksi ensimmäisen evoluution Marshall bluesbreakerista irtoaa tämän tyylisiä soundeja.
 
Ihan niin originaalia ei tartte olla, itte tykkään että on aavistus enempi rosoa kuin esikuvalla, mutta kuitenkin niin, ettei tartte metallisäröllä rockia soittaa ;-)
 
Joo, joku BOSSin overdrive-pedaali voisi olla fiksu. Siitä OS-2:sta BOSSin samplejen mukaan lähtisi mukavat kevyet kun laittaa distortion/overdrive-kytkimen keskiasentoon. Siinä ois ainakin säätövaraa (tosin joskus monipuolisuuskin on huono homma, kun sitä sitten pitää säätää vaikka kuinka kauan, että löytyy just parhaat yhdistelmät :-) Nimim. PODiin kyllästynyt.

No tuo DOD FX55 on kyllä aika paska, omistin sen B-version ennen ja onneksi pääsin siitä eroon.
 
Ehdotus: Voxin Valve-Tone

Tässäpäs Agnus Young haastattelun osa Guitaportin artikkelista:
 
Your stage volume is shattering. Are you loud in the studio too?
 
Not really; no. Most people hear distortion and they think it's loud. We keep it as clean as possible. The cleaner you do it, the louder it will sound when they do the cutting of it.
 
What's your favorite guitar?
 
An SG from about '67 or '68. It used to have the tremolo, but I replaced that with another tailpiece. But I've got a couple of them that have the vibrato arm still. I've got about 16 or 17 SGs. Mostly, I like a thin neck. My guitars aren't modified, unless there's a grounding problem or something, and they have the original pickups, too.
 
How do you route your signal?
 
I don't have any effects. I just have a Schaffer-Vega wireless system. And then I've got this big, giant custom amp that Marshall built us at their factory. I think it rates about 350 watts. Then I've got about eight 100-watt Marshalls up there, but I think they only use four at once. We mike the amps - there's nothing direct except the bass. I work the SG's volume knob when I play, and usually stick to the one sort of tone, and that's more or less flat-out.
 
How do you create such a distinctive vibrato?
 
Fingers more than anything. Sometimes I'll shake the neck a bit, because those necks get wobbly sometimes. I've got a small hand, so I use all my fingers to bend. I really push the string hard with all my fingers backing it up.
 
What's the source of your speed?
 
That comes from my left hand. There's a lot I can do without picking.
 
What is your strategy for soloing?
 
I just want to add to the song. I don't want to take away from it. You don't want to suddenly give a raging solo in a song where really it should be sitting in there. Sometimes it can go over the top. Guys will try to get in every lick they can, cover every bit of space. We just like to go with what the track requires. It's mainly the songs that we worry about. I won't sit there and spend 12 hours on a guitar solo. I couldn't. That's pointless. I like to go in and just go, bang away at it.
 
EDIT: Piti siis mainita että moista efektiä ei taida olla olemassa, vaan sopiva kitara, vahvistin ja soittotekniikka yhdessä luovat tuon soundin.
 
EDIT 2: Tosin eihän tässä haettukaan kuin AC/DC-tyyppistä soundia... mutta kuitenkin tuossa on speksit sille... :-)

EDIT: Piti siis mainita että moista efektiä ei taida olla olemassa, vaan sopiva kitara, vahvistin ja soittotekniikka yhdessä luovat tuon soundin.
 
EDIT 2: Tosin eihän tässä haettukaan kuin AC/DC-tyyppistä soundia... mutta kuitenkin tuossa on speksit sille... :-)
 
Juu, siinähän se tarkka tieto oli :-) Mutta tosiaan tarkoitus oli (ja on edelleenkin, vaikka väliaikainen ratkaisu löytyikin itselleni palautuneesta vanhasta Ibanezin säröstä drive 50%:lla) pedaali, jolla pääsee lähelle AC/DC:tä ja muuta "keveämpää" hardrockia. Ja samalla kamppeella pitäisi vetää Gunnareiden "Izzyt" (Slashin komppihan on paljon ruttuisempi särö) ja suomirock.
 
Tokihan soundiasiat on aina yksilöllisiä ja ittekkin haluan, että on "pari omaa soundia", jolla voipi vetäistä biisin kuin biisin. Eli ei ole tarkoitus artistikohtaisesti olla aina 100% kopio vaan yleensä aavistuksen "raskaampi" :-)

pedaali, jolla pääsee lähelle AC/DC:tä ja muuta "keveämpää" hardrockia. Ja samalla kamppeella pitäisi vetää Gunnareiden "Izzyt" ja suomirock.
 
Juuh, kun luki uudelleen ekan viestisi, niin valkeni paremmin, että haet yleisempää ratkaisua, kuin vain AC/DC soundia... :-)
 
Silti ei haittaisi vaikka joskus pääsi kokeilemaan tuota 350 W marsua ja sitä 8 marsun kokoelmaa kunnon luukutuksella....

Mistä tuo lainaus muuten on, sihvoh? EDIT: Tai siis mikä tuo guitarport on?
Mä olin jostakin lukevinani että studiossa Angus (ja varmaan myös Malcolm) käyttää viiskymppisiä Marshalleja ja lavalla satasia. Saatan olla tietty väärässäkin.

Mistä tuo lainaus muuten on, sihvoh? EDIT: Tai siis mikä tuo guitarport on?
 
Katso http://www.guitarport.com

...Then I've got about eight 100-watt Marshalls up there, but I think they only use four at once.
 
Hieman huvittava tämä komentti. Kieliiköhän tuo täydellisestä luottamuksesta kitarateknikkoja/roudareita kohtaan vaiko maailmantähden ylimielisyydestä ja hälläväliiä -asenteesta soundiaan kohtaan? :)
 
..Ehkä ennemmin ensimmäinen vaihtoehto. Ainakin toivottavasti. :)

Mä olin jostakin lukevinani että studiossa Angus (ja varmaan myös Malcolm) käyttää viiskymppisiä Marshalleja ja lavalla satasia. Saatan olla tietty väärässäkin.
 
Taidat olla oikeassa:
 
http://www.mikesguitarsite.co.uk/gear/acdc
 
Tuon mukaan Agnus käyttäisi studiossa JTM45-vahvaria.

Tuon mukaan Agnus käyttäisi studiossa JTM45-vahvaria.
 
No, perinne-Marshalli ilman härpäkkeitä yhtäkaikki.

AC/DC meteli lähtee näin:
 
Säröä ja stratosta persemikki päälle.
 
Helppoa.

Ok, tämäkin siis selvisi ja FYI:ksi muille ketä voisi kiinnostaa. Ratkaisu oli siis Marshall JH-1 Jackhammer overdrive-moodissa, eikä gain-nappulaakaan tarvi kuin vähän aukaista (oisko klo 10 paikkeilla) ja homma pelaa :-) Itte ainakin tyytyväinen hyvin JCM800-tyyppiseen soundiin, vaikka se AC/DC:tä särömpi on, mutta toimii jopa "eisiidiisii-avosoinnuilla" ilman että menee liian puuroksi.