Kitarat: soittaminen ›

Mikäs se sormien järjestys sitten rasguedossa on? Ensin pikkusormi ja viimeseksi etusormi, tuleeko se siis ihan pikkusormi, nimetön, etusormi, vai? Hitto että tuntuu kyllä luonnottomalta tuollanen järjestys... Varmaan pitäis treenata ainakin jotain 40 vuotta. :P

Mikäs se sormien järjestys sitten rasguedossa on? Ensin pikkusormi ja viimeseksi etusormi, tuleeko se siis ihan pikkusormi, nimetön, etusormi, vai? Hitto että tuntuu kyllä luonnottomalta tuollanen järjestys... Varmaan pitäis treenata ainakin jotain 40 vuotta. :P
 
on kahta rasgueoa 4- ja 3-sormista. tee näin:
 
- laita merkonomi naputtamaan jotain tahtia 60 bpm
- aseta peukalo lepäämään A-kielelle
- kolmisormisessa rasgueossa laita sormet i-m-a jännitykseen peukaloa vasten ja nelisormisessa sormet i-m-a-e jännitykseen kämmentä vasten. siis samoin kuin aikoisit nepata hämähäkin mäelle pöydän kulmalta.
- neppaa metronomin tahdissa yksi sormi kerrallaan.
 
-> kiinnitä huomiota soundiin. Etsi kädelle hyvä asento. Yritä saada jokainen sormi erottumaan omana iskunaan ja kuulostamaan samalta. Pikkusormi on todella heikko. voin luvata. Rasgueojen treenaaminen voimistaa hyvin oikean käden ojentajia. Se tuo siis lisää nopeutta myös klasariin. Tosin nopeudestahan on tunnetusti vaan haittaa soittajalle.

Laiskana poikana lainaan Like-kustantamon julkaisemaa teosta nimeltään - yllätys yllätys - Flamenco, joka on muuten loistava teos jos tuo ko. taiteenmuoto kiinnostaa. Runsas lähes 200 sivun kokoinen tietopaketti flamencotaiteen historiasta nykypäivään hienon kuvituksen kera.
 
Kirjassa on selitetty flamencolle tärkeä fryyginen asteikko teoriassa seuraavasti:
 
Fryyginen asteikko on flamencossa ratkaisevan tärkeä laulajalle ja kitaristille sekä värinsä kautta myös tanssijalle. Sen harmoniset piirteet kytkeytyvät suoraan flamencon tunnelman, iaireni, omimpaan luonteeseen ja siinä mielessä koko taiteen ytimeen. Seuraavassa harmoniat pyritään kuvaamaan mahdollisimman selkeässä perusmuodossa edellyttämättä syvällisiä musiikin teorian opintoja. Tässä esitettävistä asteikoista ja tyypillisimmistä soinnutuksista löytyy myös lukuisia muunnelmia, erityisesti viime vuosikymmenten flamencossa. Me pitäydymme kuitenkin vain muutamissa perusasioissa.
 
Flamencon käyttämä fryyginen asteikko eli moodi voidaan kuvata E-sävellajissa (esimerkiksi soleá, serrana ja myös bluearías) seuraavasti:
 
E-fryyginen asteikko
 
e, f, g, a, h, c, d, e
 
Fryygiseksi asteikon tekee se, että kahden ensimmäisen sävelen (e-f) sekä viidennen ja kuudennen sävelen välillä (h-c) on puolisävelaskel. Pianolla nämä sävelet löytyvät valkoisilta koskettimilta, ja samat äänet kuuluvat myös tuttuun C-duuriin. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole C-duuri vaan fryyginen E-moodi, jonka pohjasävel on e. Vastaavasti kitaristin pohjasointu on E, joka soitetaan E-duurina. Nämä poikkeamat klassisesta harmoniasta ovat fryygisessä asteikossa luonnollisia ja antavat flamencolaululle sen orientaalin ja juhlavan, mollisävellajin mieleen tuovan sävyn. Mollista ei kuitenkaan ole kyse, koska puolisävelaskelet sijoittuvat eri paikkaan kuin mollissa.
 
Fryyginen asteikko on flamencossa E-sävellajin lisäksi ahkerassa käytössä myös A-sävellajissa (siguiriyas, tientos, tangos, bulerías, soleá por bulerías ym.). Flamencon fryyginen A-sävellaji kulkee seuraavasti:
 
a, b, c, d, e, f, g, a
 
Fryygisellä asteikolla syntyy harmonisesti mielenkiintoisia kulkuja, jotka antavat flamencolle koko musiikkia leimaavan värityksen. Sama toistuu myös viidessä muussa fryygisessä asteikossa, joita flamenco käyttää. Näitä ovat tarantan (taranton) Fis, mineran Gis, lukuisten laulujen käyttämä A, granaínan H ja rondeñan Cis.
 
Kuluista tyypillisimpiä on laskeva andalusialainen lopuke eli kadenssi, cadencia andaluza. E-asteikolla se putoaa f:stä e:hen tai laajempana sarjana a-g-f-e; vastaavasti soinnuilla siis F-E tai Am-G(7)-F-E. Toisin sanoen kadenssi alkaa asteikon neljänneltä säveleltä mollissa ja etenee kahden laskevan duurisoinnun kautta pohjasointuun. Samalla periaatteella andalusialaisen kadenssin voi muuntaa muille flamencon fryygisille asteikoille. Esimerkiksi A:ssa sointusarja on Dm-C-B-A ja tarantan Fis:ssä Hm-A-G-Fis.
 
Tämä laskeva sointukierto on helppo tunnistaa flamencon ulkopuolellakin "espanjalaiseksi" muun muassa monista rumbahiteistä. Populaarimusiikissa sitä käytetään usein antamaan kappaleille eksoottista väriä.
 
Flamencon fryygisen asteikon keskeiseen harmoniaan kuuluu lisäksi kaksi sointua, jotka ovat E-moodissa C ja G tai yleisemmin G7. Niiden löytämisessä on oma yksinkertainen logiikkansa. Ensimmäinen sointu löytyy, kun asteikon neljäs sävel (a) ja sitä vastaava mollisointu (Am) korvataan samaisen mollisoinnun kolmannen sävelen antamalla duurisoinnulla. A-mollin kolmas väel on c, joten E-moodissa se tarkoittaa C-duuria. Toinen sointu on asteikon kolmannen sävelen antama duurisointu. E-moodissa kolmas sävel on g ja vastaava sointu siis G-duuri, joka soitetaan G7:nä. Näiden sointujen käytössä puhutaan joskus semikadensseista. Samalla logiikalla semikadenssit löytyvät muissakin fryygisissä moodeissa. Esimerkiksi A-moodissa soinnut ovat neljännen sävelen (d) antaman mollisoinnun eli Dm:n kolmsa sävel (f) ja sen tuottama duurisointu F sekä kolmannen sävelen (c) tuottama sointu C tai C7.
 
Nykyflamencossa tosin käytetään paljon lainauksia myös muista sävellajeista.

on kahta rasgueoa 4- ja 3-sormista. tee näin:
 
Itseasiassa rasgueadoa on myös 5-sormista. Tässä tekniikassa pikkurilli aloittaa saattaen sormet vuorotellen etusormea myöten alas, mutta peukalo hoitaa ylösnousun. Flamencokitaransoitossa pitää kuitenkin muistaa se, että toisin kuin klassisen kitaran soittotekniikoissa, flamencossa mitään ei ole lyöty lukkoon absoluuttisena oikeaoppisuutena. Oikea flamencotaidehan ei välitä lainkaan teoriasta eikä tekniikan täydellisyydestä, vaan tärkeintä on sitä kautta kuulijoiden ja katsojien mieleen välittyvä tunnelma jossa tekniikan puhtaus jää toissijaiseksi. Taito periytyy isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle, ja tekniikat vaihtelee melkolailla.
 
Esimerkiksi jotkin flamencokitaristit eivät käytä pikkusormea lainkaan tehdessään rasgueadon, vaan pitävät pikkusormen tuettuna kitaran kanteen ja käyttävät muita sormia. Samanlaiset vaihtelut pätevät kaikkeen flamencokitarassa.

Ok, kiitos teille vastauksista. Nyt tunnen itseni jo vähän viisaammaksi.

Laiskana poikana lainaan Like-kustantamon julkaisemaa teosta nimeltään - yllätys yllätys - Flamenco, joka on muuten loistava teos jos tuo ko. taiteenmuoto kiinnostaa. Runsas lähes 200 sivun kokoinen tietopaketti flamencotaiteen historiasta nykypäivään hienon kuvituksen kera.
 
Joo. Tätä minäkin len ihan alkuun suositellut kaikille. Tämä ei ole soitonopas, vaan kirja kansanmusiikki-ilmiöstä nimeltä flamenco. Paljon asiaa, jota on hyvä tietää, koska flamenco ei todella ole mikään kitaransoittotekniikka vaan tapa elää kuten vaikka blues. Tuo oli joku aika sitten liken myymälässä tarjouksessa.

Oikea flamencotaidehan ei välitä lainkaan teoriasta eikä tekniikan täydellisyydestä, vaan tärkeintä on sitä kautta kuulijoiden ja katsojien mieleen välittyvä tunnelma jossa tekniikan puhtaus jää toissijaiseksi. Taito periytyy isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle, ja tekniikat vaihtelee melkolailla.

 
Joo. Rytmin pitää pysyä. Kaikki muu seuraa perässä. Joskus on jopa hiukan harmillista, että flamenco henkilköityy niin vahvasti näihin virtuoosikitaristeihin ja muutamaan tanssijaan.
 
Teoriahan on vaan kätevä työkalu, kun haluamme keskustella näistä.

Flamencossahan jossa on tanssija ,hän kontrolloi musiikin kulkua . Vaikka olisit Paco de Lucia itse niin sun pitää "totella" tanssijaa..
 
Laulaja samoin. Se on flamencossa tyypillistä, että laulajat ja tanssijat syyttävät aina paskasta keikasta kitaristia, joka ei pysynyt compasissa.

Kannattaa muuten tulla mulkoilemaan keikkoja tällä viikolla Tampereen flamencoviikolle. Siellä näkee ja oppii taas. En kuulu organisaatioon itse, mutta viime vuonna ainakin oli maailmanluokan artistit.

Flamencossahan jossa on tanssija ,hän kontrolloi musiikin kulkua . Vaikka olisit Paco de Lucia itse niin sun pitää "totella" tanssijaa..
 
Laulaja samoin. Se on flamencossa tyypillistä, että laulajat ja tanssijat syyttävät aina paskasta keikasta kitaristia, joka ei pysynyt compasissa.
 
Vanha ketju, mutta inspiroiduin...
Uutena flamencon harrastajana (tanssin alkeiskurssi takana) näkisin pikemminkin niin, että soittajaa on kuunneltava, teki se mitä tahansa (rytminmuutoksia ym.). Koputusten ja liikkeiden kohdalleen saaminen ei onnistu arpapelillä - paitsi jos on niin hyvä ja luonteva, että on jo varaa improvisoida. Diivat ja maailmanluokan taiturit ehkä voivat vaatia eri kohtelua, en tiedä ;). Olen kuitenkin mieltänyt asian siten, että "johtajan" rooli voi olla kenellä vaan, riippuu tilanteesta ja esityksen tarkoituksesta - siis siitä, kenen taitoa ensisijassa halutaan näyttää. Kyläjuhlissa voi kitaravirtuoosi olla pääesiintyjä, jonka luomaan tunnelmaan yleisö vastaa ryhtymällä tanssimaan. Suuren luokan lavashow'hun on hiottu tanssikuviot ja askeleet viimeisen päälle, visuaalisuus eli tanssi on Se Juttu ja soittajien tarkoitus on silloin lähinnä säestyksellinen.

Sekä musiikissa että tanssiliikkeissä on käsittääkseni tiettyjä sekvenssejä, jotka toimivat muille porukan esiintyjille vihjeenä siitä, mihin seuraavaksi ollaan menossa, varsinkin tilanteissa joissa esitys perustuu spontaaniudelle ja improvisaatiolle. Yhden session aikana voidaan myös vaihdella rooleja - jokaisella on vuoronperään mahdollisuus näyttää taitonsa, niin laulajalla, tanssijalla kuin soittajallakin.

Kannattaa muuten tulla mulkoilemaan keikkoja tällä viikolla Tampereen flamencoviikolle. Siellä näkee ja oppii taas. En kuulu organisaatioon itse, mutta viime vuonna ainakin oli maailmanluokan artistit.
 
Ihan syvältä. Miksi Tampereella on kaikki KitaraFestarit ja Flameco viikot ja täällä Porissa on vaan jokku hikiset jazzit !.. :D
 
..muutan Tampereelle.

..muutan Tampereelle.
 
Sama suunnitelmissa vaikkakin itsellä onkin syy että haen sinne opiskelemaan mutta jos siellä tällaisia järjestetään niin sehän on vain loistavaa. Lempikaupunkini suomessa. :)

Hieno aihe! :) Tai mielenkiintoinen ainakin, flamenco olis aina vähän kiinnostanu, mut ei sitä sen kummemmin oo ikänä tullu opeteltua.
 
Mut tähän aiheeseen ainakin jotenkin liittyen, tässä on mun joskus äänittämä pätkä Spanish Gypsy -skaalalla leikkimistä. Eli onko se nyt se harmonisen mollin 5. aste vai mitenkä.
http://www.netsonic.fi/~verkko/vill … ara/zille%20-%20Spanish%20Gypsy.mp3
Ei toi ehkä ihan puhdasta flamencoa oo, mutta ehkä vähän samanlaista fiilistä. :) (Se alkaa rauhallisesti, mutta kyllä se siitä voimistuukin, jolloin äänikin jo alkaa välillä vähän särisemään, ekaa kertaa mikin kanssa soittelua.)
 
Oon viime aikoina reenaillu just noita sormia, että vois vaikka joskus vipeltää yhtä nopeasti kun plektran kanssa. :)
 
EDIT: Äsken kokeilin yhtä näistä sointukierroista mikä täälläkin esiinty, Hm - A - G - F# ja siihen harmonista mollia päälle. Ihan kivaahan tää on, tai ainakin vielä jos osaisi.
http://www.netsonic.fi/~verkko/ville/kitara/zille%20-%20flamenkka.mp3