Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Mikä on vikana kun ei sitten millään keksi kertosäettä kappaleeseen? Onko kellään mitään sellaista niksiä tai jotain jolla saisi vähän ajatuksen virtaamaan tai jotain tekniikka jne.

Kuuntele välillä jotain aivan erilaista musiikkia, tai kokeile toista soitinta. Varmasti lähtee ideat rullaamaan.

Mikä on vikana kun ei sitten millään keksi kertosäettä kappaleeseen?
 
Ehkä juuri se kappale ei tarvitse kertosäettä?

Mikä on vikana kun ei sitten millään keksi kertosäettä kappaleeseen? Onko kellään mitään sellaista niksiä tai jotain jolla saisi vähän ajatuksen virtaamaan tai jotain tekniikka jne.
 
Minä olen huomannnut, että väkisin ei saa mitään kunnollista musiikkia aikaan.
 
Mutta kappaleet alkaa soimaan itsestään päässä, kun tekee jotain ihan muuta, esim. autoa ajaessa, tai illalla, kun menee nukkumaan.
 
Silloin pitäisi vaan saada jotenkin ne pysymään muistissa, ja se onkin hankalaa.

Minä olen huomannnut, että väkisin ei saa mitään kunnollista musiikkia aikaan.
 
Mutta kappaleet alkaa soimaan itsestään päässä, kun tekee jotain ihan muuta, esim. autoa ajaessa, tai illalla, kun menee nukkumaan.
 
Silloin pitäisi vaan saada jotenkin ne pysymään muistissa, ja se onkin hankalaa.
 
Minä olen huomannut sen, että on vain työstettävä biisiään aikansa, niin onnistuu.
Inspiraatiota on usein turha odotella, se antaa usein turhaan odottaa vain itseään. Etenkin, jos on valmis teksti edessä, niin ei muuta kuin töihin, näin tekevät ainakin tosi ammattilaiset. Minäkin, vaikka ns. tosi ammattilainen olekaan.

Inspiraatiota on usein turha odotella, se antaa usein turhaan odottaa vain itseään. Etenkin, jos on valmis teksti edessä, niin ei muuta kuin töihin, näin tekevät ainakin tosi ammattilaiset.
 
Juu, tämän kyllä kuulee valitettavan usein radiossa soivista iskelmistä. Ei ole inspiraatiota odoteltu.

Juu, tämän kyllä kuulee valitettavan usein radiossa soivista iskelmistä. Ei ole inspiraatiota odoteltu.
 
No eikai ne biisit kovin usein taivaanlahjanakaan tule. Tekemällä oppii tekemään, ja silloin ei auta kun tunkea itsensä sorvin ääreen kokeilemaan. Kyllä mä uskoisin enemmän muusikkoudessa ammattitaitoon ja käsityöläisyyteen kuin johonkin taikavoimiin.

No eikai ne biisit kovin usein taivaanlahjanakaan tule. Tekemällä oppii tekemään, ja silloin ei auta kun tunkea itsensä sorvin ääreen kokeilemaan. Kyllä mä uskoisin enemmän muusikkoudessa ammattitaitoon ja käsityöläisyyteen kuin johonkin taikavoimiin.
 
Minäkin uskon enemmän ammattitaitoon kuin "johonkin taikavoimiin".
 
Inspiraatio on muuten suomeksi "innoitus" (ihan siltä varalta, että täällä on muitakin, joille se on vieras käsite.)

sun täytyy vaan hirnahtaa

No eikai ne biisit kovin usein taivaanlahjanakaan tule. Tekemällä oppii tekemään, ja silloin ei auta kun tunkea itsensä sorvin ääreen kokeilemaan. Kyllä mä uskoisin enemmän muusikkoudessa ammattitaitoon ja käsityöläisyyteen kuin johonkin taikavoimiin.
 
Näin! Nykyisin, kun on esim. valmis teksti nenän edessä voi tietoteknikkaa soveltaen kokeilla sekvenseriohjelmilla eri melodia ja sovitusratkaisuja biisistä, eikä vain odotella sitä inspiraatiota. Kyllä se biisi siitä löytää aikanaan lopullisen muotonsa, joka tyydyttää tekijäänsä. Näin minä ainakin toimin usein iskelmiä tehdessäni. Joskus kyllä inspiraatiokin on saanut aikaan kohtuullisen nopeasti toimivan lopputuloksen.

Joskus kyllä inspiraatiokin on saanut aikaan kohtuullisen nopeasti toimivan lopputuloksen.
 
No en ole siis onneksi ainoa, joka on kokenut inspiraation :)
 
Painotan sitä siksi, että omalla kohdallani on erittäin helppo saada musiikkia "soimaan päässä", mutta kun istuu tietokoneen ääressä ja alkaa käyttämään sekvensseriohjelmaa, niin musiikin aikaansaaminen on hieman vaikeampaa.
 
Tulkitsen asian niin, että musiikin luominen tapahtuu oikeassa aivopuoliskossa, mutta sekvensseriohjelman tekninen käyttö tapahtuu enemmän vasemmassa aivopuoliskossa. Näiden kahden asian yhdistäminen on enemmän tai vähemmän hankalaa.
 
Siis mistään taikavoimista ei ole kyse, vaan aivojen eri ominaisuuksien käytöstä.

Siis mistään taikavoimista ei ole kyse, vaan aivojen eri ominaisuuksien käytöstä.
 
Jostain ne biisit sinne päähänkin tulevat soimaan. Voit vähän yllättyä sitten kun tajuat, että päässäsi pyöriikin jotain kuulemiesi radiohittien melodioita, etkä vaan tunnistanut.
 
Mä uskoisin enemmän siihen, että ex nihilo nihil fit ja niin edespäin. Jotta niitä melodioita pyörisi kovinkaan aktiivisesti päässä on myös väkerrettävä melodioiden kanssa, oli se sitten yksinlaulelua tai soittelua tai vastaavaa. Mulle inspiraatio ei tarkoita mitään tyhjästä pulppuavaa melodiaa, vaan mitä tahansa virittynyttä/innoittunutta mielentilaa tehdä asioita.
 
Inspiraatiossakin voi joutua tarttumaan siihen soittimeen, varsinkaan jos ei ole kovinkaan pitkälinjaisesti hommia tehnyt, että päässä osaisi solffailla ihan sujuvasti - ja se on ihan ok. Siinä mielessä mustakin inspiraatio on tärkeää, että pitää olla se virittynyt mielentila että hommaan tulee pontta, ei sitä voi vaan löysän mekaanisesti tehdä juttuja.
 
Ja on toki totta, että joskus tulee hyräiltyä jotain puolikasta melodianpätkää jossain autossa ja siitäkin syntyy jotain, mutta että siitä syntyisi juuri biisin puuttuva kertsi, niin menee kyllä jo aika mystyisyyden puolelle
 
Btw. Inspiraatio tulee latinan inspirationemista - joka tarkoittaa kirjaimellisesti "puhaltaa sisään" (in + spirare), ja tällä viitattiin alun alkujaan Jumalan vaikutukseen. (Jumala puhaltaa henkensä sisääsi ja sen sellaista).

No kiitoksia, näistä jutuista. Tottakai lisää saa pistää jos mieleen juolahtaa.

Mikä on vikana kun ei sitten millään keksi kertosäettä kappaleeseen? Onko kellään mitään sellaista niksiä tai jotain jolla saisi vähän ajatuksen virtaamaan tai jotain tekniikka jne.
 
Usein kuulee esim. mollikappaleissa, että kertosäkeeseen mentäessä sävellaji vaihtuu rinnakkaissävellajiin eli esim. am->C duuri ja se yleensä toimiikin ihan hyvin. Tai sitten voi sävellajin muuttaa johonkin perussoinnun viidennen asteen viidennelle asteelle (esim Cduurissa se on D duurisointu) ja tulla sitten taas viidennen asteen (C duurissa G) kautta takaisin perussoinnulle. Tuota kuulee kyllä enemmän joissain vanhojen iskelmäkappaleiden C-osissa..
 
Yritän selventää, jos on tarvis..
 
Mulle inspiraatio ei tarkoita mitään tyhjästä pulppuavaa melodiaa, vaan mitä tahansa virittynyttä/innoittunutta mielentilaa tehdä asioita.
 
Sori, pakko sanoa, ottaa vaikka yhen kossupullon siihen pöydänviereen..

Itse harvoin pyrin siihen, että "nyt tehdään verse ja kohta sitten tehdään chorus". Jos en pääse sellaiseen soljuvaan tunnelmaan, missä biisi tavallaan jo puoliksi kertoo mihin se haluaa seuraavaksi mennä, on parempi pitää pieni tauko. Ehkä vähän romantisoitu tuo tapa millä asian sanoin, mutta olkoon.
 
Pyrin säilyttämään sen jonkunlaisen tunnelman siinä, ja olen oppinut ymmärtämään ettei aina tarvitse edes olla varsinaista kertosäettä. Tietenkin on monta kertaa käynyt niinkin, että kertosäe on tullut enemmän tekemällä kuin maagisia vaistojaan seuraten, mutta silloinkin yleensä niin että tunnelma ei katkea. Monta kertaa kertosäettä hakee liian kaukaa, ja olenkin huomannut että silloin on ollut hyvä idea tehdä esimerkiksi niin, että kertosäe menisi juuri kuin verse, mutta pienillä muutoksilla intensiteetin suhteen. Joskus riittää pelkkä laulumelodian muuttaminen, soinnutuksen ja rytmin pysyessä miltei samana. Joskus sitten saattaa pienellä vaivalla syntyä ihan kelvollinen bridge, ja aikansa sitä hakattuaan voikin oivaltaa kertosäkeeseen jotain muuta mitä ei verse paljastanut.
 
Taisi taas ajatus karata. Tapoja lienee yhtä monta kuin ihmisiä. Tulee vastaan seiniä, jotka voi kärsivällisyydellä ja yrityksellä murtaa, sekä myös sellaisia seiniä jotka yrittävät kertoa että nyt kannattaisi mennä vähän taaksepäin. Jos tekee laulua, jonka myötä itse tuntee jotain ja saa erilaisia olotiloja, niin sitä tunnetta kannattaa mahdollisimman paljon seurata.

En keksi kertosäettä ?
 
..ja profiilissa lukee "Tykkään soittaa: ....Bluesia..."
 
Hmmm... ...ainahan ny maailmaan vielä yksi blues(pohjainen) biisi mahtuu.

Itse harvoin pyrin siihen, että "nyt tehdään verse ja kohta sitten tehdään chorus". Jos en pääse sellaiseen soljuvaan tunnelmaan, missä biisi tavallaan jo puoliksi kertoo mihin se haluaa seuraavaksi mennä, on parempi pitää pieni tauko. Ehkä vähän romantisoitu tuo tapa millä asian sanoin, mutta olkoon....
 
Samoilla linjoilla mennään. Ja olen huomannut sen että aina ei kannata omaa rimaa pitää niin älyttömän korkealla vaan ennemmin soittaa ja laulaa fiiliksen mukana. Joskus tulee varsin toimivia sävellyksiä ja niitä kertosäkeitäkin, joskus pelkkää kuraa mutta jotain tulee kuitenkin. Tärkeintä on että pitää konetta käynnissä eikä jäädä odottelemaan että "keksisi nyt tähän biisiin sen maailman kovinmman kertsin". Voi olla että siihen ei koskaan saa sitä mutta se seuraava biisi odottaa alitajunnassa vuoroaan.
 
Tosiasia on kuitenkin se että kovia kertsejä ei ihan joka biisistä löydy, ei edes joka toisesta...

Eiköhän se tässäkin asiassa päde, että nerous on 70% kovaa työtä ja 30% lahjakkuutta.. tai jotain. Siinä ne nerot sitten erottuvat, kun katsotaan kuka on oikeasti siitä asiastaan niin kiinnostunut että jaksaa sitä työtä tarpeeksi painaa.
 
Sekin on kovin subjektiivinen käsite jos joku tunnettu hittinikkari sanoo että biisit syntyvät tosi helposti. Voi olla että "vaivaa" menee todellisuudessa paljonkin tähän hommaan, mutta koska tyyppi nauttii koko luomisprosessista, niin se ei tunnu raskaalta.
 
Tämä siis minun mielipiteeni. Korjatkaa jos olen väärässä.. :D

Jostain ne biisit sinne päähänkin tulevat soimaan. Voit vähän yllättyä sitten kun tajuat, että päässäsi pyöriikin jotain kuulemiesi radiohittien melodioita, etkä vaan tunnistanut.
 
Tuo on se maailman paskamaisin omituisuus joka varmasti jokaista säveltäjää välillä riepoo. Hetfield hienosti totesi Year And The Half In The Live of Metallica-pätkällä että oli jotain biisiä tapaillut hartaasti huomatakseen keksineensä The Unforgivenin uudelleen.
 
Inspiraatiossakin voi joutua tarttumaan siihen soittimeen, varsinkaan jos ei ole kovinkaan pitkälinjaisesti hommia tehnyt, että päässä osaisi solffailla ihan sujuvasti - ja se on ihan ok. Siinä mielessä mustakin inspiraatio on tärkeää, että pitää olla se virittynyt mielentila että hommaan tulee pontta, ei sitä voi vaan löysän mekaanisesti tehdä juttuja.
 
Ja on toki totta, että joskus tulee hyräiltyä jotain puolikasta melodianpätkää jossain autossa ja siitäkin syntyy jotain, mutta että siitä syntyisi juuri biisin puuttuva kertsi, niin menee kyllä jo aika mystyisyyden puolelle
 
Tässä joutuu heittämään vastalauseen. Itselläni on ollut eräs biisi jo n. 3 vuotta työn alla, loistava aihio kun on eikä sitä uskaltanut pilata. Sen 3 vuotta se sai pelkkänä alkuna sitten ollakin, kunnes siihen tosiaan vaan yhtäkkiä tuli loputkin biisistä. Toki siinä on se juttu, että paskamaistahan se on venailla biisiin sitä goddamn kertosäettä kolmea vuotta. :) Kyllähän se epätodennäköisyyden puolelle menee, että se päähän tuleva melodia olisi juuri tietyn biisin tietty osa, muttei se toki tavatonta ole.