Yleistä keskustelua musiikista ›

Ehdottomasti sävelet. Suomenkielisessä musassa saattaa huonot lyriikat tökkiä, mutta muunkielisessä musiikissa pystyn tarvittaessa olla kuuntelematta niitä ollenkaan. On paljon biisejä joiden sanoituksista en saa mitään tolkkua, mutta pystyn silti nauttimaan täysin itse kappaleesta.
 
Usein katsastelen sanoituksia vasta jälkikäteen, ne tuo monesti toisen ulottuvuuden biiseihin. Eli hyvät sanoitukset on siinä tapauksessa hyvää plussaa, muttei mitenkään erityisen tärkeät.

Ei kai kukaan kenenkään älykkyyttä ole halventanut? Mutta jos Maynard tosiaan sanoi noin, hän ei mitä ilmeisimmin ole totta tosiaan kuullut runokiertueista tms.

No hei. Maynard on aivan saatanan älykäs ja monilahjakas ihminen, joka on kiertänyt maapallon lukuisia kertoja ja nähnyt elämää. Tottakai hän tietää runokiertueista, mutta kun haastattelu koski juuri _musiikkia_ tässä asiayhteydessä. Tottakai tuota Maynardin kommenttia voidaan vääntää mihin muotoon tahansa ja jeesustella mutta kun mielestäni pointti tuli kuitenkin esille tuosta kommentista musiikin ja sanojen yhteydestä. Ei siitä onko maailmassa tapahtumia, jossa vain puhutaan sanoja peräkkäin.

Musiikki ja sanataiteet ovat kaksi eri taidemuotoa, joka voi mahdollisesti myös yhdistyä. Nyt lähdetään sitten miettimään kumpi niistä on arvokkaampaa ja "parempaa". Musiikki vs. kirjallisuus? Musiikki vs. runous? Kumpi myy enemmän, kirjat vai levyt? Tekeekö sekään toista arvokkaammaksi kuin toista?

Tässä ei ole mikään kilpailu kyseessä. Myynnillä (eli rahalla) ei ole mitään merkitystä. Eikä muidenkaan taidemuotojen kilpailuttavasta vertailusta. Jokatapauksessa kaikki taiteen muodot ovat toisiinsa yhteydessä, taiteilijoiden sisäisen kokemusmaailman kautta. Kirjailijat inspiroivat elokuvaohjaajia, muusikoita, runoilijoita jne. Ja päinvastoin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen joka hetkenä jona taiteilija ehtii elämänsä aikaina hengittää. Tämä on parhaimmillaan yksi suuri orgia tai myrsky sisällä, joka tulee ulos eri muodoissa. Oli se muoto sitten sana, kynä tai kitara. Kaikki tulee sisältä.

Mie en näe kumpaakaan toistaan arvokkaampana, vaan tasavertaisina taidemuotoina joiden yhteisvaikutus on parhaimmillaan huikea.

Samaa mieltä.

Tässä asiassa oli vaan pointtina, että ne sävelet ovat musiikissa lähtökohta ja sanat mahdollinen lisä, joiden yhteisvaikutus on parhaimmillaan huikea.

Jos on biisi, jonka musiikki on loistavaa, mutta sanat jotain epämääräistä (jota ei itse oikein ymmärrä, vaikka aina kyseessä onkin loppupeleissä subjektiivinen tulkinta) se on ok. Mutta jos musiikki on täyttä paskaa ja sanat kauneinta runoutta, se ei auta. Ja tää oli vaan mun mielipide.

Jos Bodomin Laiho huutaa, jossain biisissä "I love you!" se on täysin eri kuin Ville Valo joka laulaa sähkökitarien raskaiden liekkien lämmössä HIM:issä "I love you". Tällaisen tökerön esimerkin keksin loppuun.. ;) Tosin Laiho taitaa huutaa vaan jotain ihan käsittämätöntä, mutta koliseehan se ku musa on niin tiukkaa.

Öö.. tietysti molempia.

tietysti sävelet. Ei kukaan voi tosissaan väittää että jotkin laulun sanat vetäisivät missään määrin vertoja esim kunnon kirjalle tms. Ja kyllä, näitä saa verrata

tietysti sävelet. Ei kukaan voi tosissaan väittää että jotkin laulun sanat vetäisivät missään määrin vertoja esim kunnon kirjalle tms. Ja kyllä, näitä saa verrata
 
Minä voin tosissani väittää, että hyvin kirjoitetun teemalevyn lyriikat vetävät vertoja "kunnon" runokirjalle. Esimerkkinä vaikkapa Ian Andersonin tekstit.

Yleensä sävelet. Joskus ei tule kuunneltua sanoja lainkaan, vaan ennemmin vain laulumelodiaa niin, että useamman kerran biisiä kuunneltua vasta alkaa tajuamaan mitä lyriikoissa sanotaankaan. Tosin poikkeuksia on. Suomenkielisissä kappaleissa sanoihin kiinnittää enemmänkin huomiota, kuten myös muissa "lyriikkapainotteisimmissa" kappaleissa (vaikka esimerkiksi vaikka useat Dylanin biisit ja vastaavat). Mutta yleensä sävelet.

Joskus ei tule kuunneltua sanoja lainkaan, vaan ennemmin vain laulumelodiaa niin, että useamman kerran biisiä kuunneltua vasta alkaa tajuamaan mitä lyriikoissa sanotaankaan.
 
Sama juttu, en aina keskity yhtään sanoihin tai niiden selvästä saamiseen. Laulajan äänensävy/paino on tosi iso osa juttua. Se onkin vaikeampi juttu laulajalla kun pitää saada se musiikkia vastaava fiilis. Ihminen tunnistaa niin herkästi kaikki puheeseen viittavat (tunne) asiat.

Minä voin tosissani väittää, että hyvin kirjoitetun teemalevyn lyriikat vetävät vertoja "kunnon" runokirjalle. Esimerkkinä vaikkapa Ian Andersonin tekstit.
 
Tuli kuunneltua just Tom Waitsia ja kyllä "What's He Building?" on todella otteessaan pitävä, vaikka siinä ei oikein varsinaisesti säveliä olekaan.

Sävelet tekevät kappaleen, hyvät lyriikat antavat lisäpotkua.

Sävelet tekevät kappaleen, hyvät lyriikat antavat lisäpotkua.
 
Tässä hyvät lisäpotkua antavat lyriikat!
 
http://www.youtube.com/watch?v=gg5_mlQOsUQ

Ehdottomasti kokonaisuutta.
 
välillä viehättää sanat ja kappale aukeaa sitä kautta, välillä se on sitten taas sävellys, joskus jopa tuotanto tai jotkut häröt ratkaisut ihastuttavat biisiin. Mutta jos kokonaisuus sisältäen kaiken lähtien sanoista loppuen soundiin ei toimi, tai pikemminkin jos jostain kohtaa prakaa, niin en sitten pidä kyllä biisistäkään.
 
Sanat ja sävelet minulla erottamattomat, paitsi instrumentaaleissa.

Muinaisessa Kreikassa runoja lausuttiin lyyran säestyksellä.. Toisaalta klassisen musiikin sävellykset ovat kait pääosin instrumentaaleja? Joko laulu on yksi intrumentti muiden joukossa tai sitten biisit ovat modernia runonlausuntaa (kuten suuri osa esim. suomirokista tuntuu olevan.)
Hyvän biisin voi silti pilata nolostuttavilla sanoituksilla, itse lakkasin kuuntelemasta Depeche Modea, kun huomasin millaista huttua heidän sanoitukset ovat, mutta huonosti soitettuihin, mutta hyvin sanoitettuihin biiseihin suhtautuu aivan eri tavalla, eikä ollenkaan niin kriittisesti, kuin musiikillisesti ansiokkaihin kappaleisiin. Eipä muuten tulisi esim. Kontraa kuunneltua. Ismo Alankoa en kaikesta huolimatta pysty kuuntelemaan, herran lauluääni on mun korvaani melko kuvottava.
 
Itse kiinnitä juuri lainkaan huomiota sanoituksiin. Tästä hyvänä esimerkkinä se, että kuunneltuani muutaman vuoden Nick Caven where the wild roses crow - biisiä tippa silmäkulmassa sen kauneutta ihastellen järkytyin suunnattomasti, kun tajusin, mitä siinä lopussa todella tapahtuu.

Sävelet tekevät kappaleen, hyvät lyriikat antavat lisäpotkua.
 
Musiikki musiikkina. Jos lyriikat on hyvät niin se tekee bändistä vasta jotain. Jos ei osata soittaa, mutta sanoittaja bändistä löytyy, jää bändi kyllä kuuntelematta. Hienointa tietysti jos hieno musiikki ja hienot sanat ovat samassa paketissa ja ne vielä kulkevat käsi kädessä. Esim. Stam1nan Likainen parketti on aika loistava esimerkki tästä.
 
Sävelet siis.

Molempi parempi. Kuuntelen kyllä mielelläni myös instrumentaaleja, mutta lempibiisit ovat poikkeuksetta laulettuja.

Yritän kuunnella kokonaisuutta...
 
Aina kun ostan uuden levyn, niin ensimmäisen keran kuuntelen sen sanoituksia ajatellen tekstit kädessäni. Mutta muulloin keskityn näin soittoihmisinä enemmän sävelin...
 
50-60 mullakin.

En perustele, mutta sävelet ennen sanoja meikäläisen kohdalla. Tosin ei ne instrumentaalitkaan aina kolahda. Usein en edes vaivaudu kuuntelemaan tai etsimään jonkun biisin lyriikoita mistään. Olen kitaristi ja keskittymiseni vie kitarariffit, basso- ja rumputyöskentely sekä musiikin kokonaisuus ja toimivuus. :)

Tätä on tullut jostain syystä pohdittua viimeaikoina, ehkä miulla on liian löllöä töissä, ja tuli mieleen että enhän mie koskaan ajattele kuuntelevani musiikkia. Kuuntelen vain ja koen taide-elämyksen. Sama jos luen kirjoja, en ajattele että nyt luen kirjaa ja tämä pitää prosessoida nimenomaan kirjallisena juttuna. Kaikki taide on ikäänkuin samaa taide-elämyksien kokemista. Elokuvat, kirjat, musiikki, runous jne. Siksi en ehkä osaa ajatella laululyriikkaa jotenkin runoudesta kauhean irrallisena asiana. Sanat on sanoja tuli ne musiikin säestyksellä tai ilman tai jotain. Eli se kysymyksenasettelu on jo miun näkökulmasta vino. Lyriikka musiikissa? En vain ole osannut ajatella sitä noin, lyriikka on lyriikkaa. Lyriikka on runoutta. Taidetta.
 
Kokeeko kukaan muu sitä tälleen vai olenko ainoa?