Laulaminen ›

Ja sitten jotain treenivinkkejä?
 
Laulu on ollut varsinainen instrumentti minulle vasta vuoden ajan, eli vastaukseeni kannattaa suhtautua tietyllä varauksella, mutta minä olen havainnut hyödylliseksi nauhoittaa mahdollisimman paljon lauluani ja kuunnella sitä. Eli treenata nauhalle mahdollisimman usein.

No sillon kaverikin oli laulamassa samaan aikaan, joten meidän molempien jännitykset kumos toisensa, ja oli hemmetin hyvä tunne, kun biisi loppu. Samalla rämpytin kitaraa ja kaveri soitti bassoo

Itellä on nyt taas edessä sama tilanne, kun menen uuteen porukkaan huutamaan. Ja kyseessä on siis neljä jantteria, jotka ei ole meikäläisen vokaaleja kuulleet aiemmin. Ei mitään hajua, kuinka kova tasovaatimus pojilla sitten loppujen lopuksi on, mutta eihän se auta ku mennä vetämään omalla tyylillä täysillä ja toivoa, että kelpaa.

Mulla on kanssa paha jännitys, vaikka ilman mikkiä olen laulanut lie missä ja kaikki ovat ääneni kuulleet.
Pelottaa vaan että jos joskus pääsee/joutuu vieraiden ihmisten eteen, mikä tässä on juuri hakusessa, laulamaan laulan päin kuusenneulasia.
Kotona laulelen mikkiin vahvarin kautta, mutta aina yksin.
Jos olenkin aivan paska ja sävelkorvani on huijannut monta vuotta.

Helpotti ehkä tilannetta aikanaan, kun pääsi laulamaan asenteella: laulan näitä nyt vaikka siihen asti, kun löydetään se varsinainen solisti jne.

Kyllä, ekä kerta oli jännittävä. Itseäni pelotti eniten mikrofoni. Sen kautta on ihan toisenlaista laulaa kuin ilman ja vielä säestyksettä.
 
Oma neuvoni on, että opettele laulut toooodella hyvin. Silloin voit keskittyä pelkästään soundiin ja fiilistelyyn. Itselläni hermostuneisuus unohtui ekan kappaleen jälkeen ja aloin nauttimaan laulamisesta.
 
Ja vielä... jos tiedät pysyväsi nuotissa, olet voiton puolella. Lauluäänesi voi olla millainen tahansa - tosi "kummallisillakin" äänillä on menestytty. Ei siis kannata harmitella, jos kaikki eivät soundistasi tykkää.

Meinasin itse aloittaa tästä ketjun, mutta olipa näemmä valmiina.
 
Itselläni on sellainen tilanne, että pitäisi lähiaikoina mennä bändin kanssa soittamaan varsinaisesti ensimmäistä kertaa. Tuntuu ettei riitä kyky eikä uskallus. Keikka tämän orkesterin kanssa olisi lokakuulla ja sitä ennen pitäisi biisit hallita...Covereista on siis kyse.
 
Ei ole suoranaisesti ensimmäinen kerta kun muiden kuullen laulan, mutta silti jännittää jotenkin ihan perkeleesti. Kuitenkin halu päästä mukaan touhuun on kova. Miten tässä vielä käy?

lauloin ensimmäisen kerran yleisön edessä neljävuotiaana muskarin joulujuhlassa
:-------D sen jälkeen oon ollu kuus kertaa laulukilpailuissa,kertaakaan en oo palkinnoitta jäänyt,mut siin se sit oliki.pariin vuoteen en oo esiintyny ku jossain pianomatineoissa ja nyt hirvittää ajatuskin.en kyllä välttämättä pystyis vieraille ihmisille laulamaan,ainakaan pienessä porukassa.ehkä sit jos olis joku hirvee meno päällä ja kukaan ei kuuntelis kuitenkaa :-D bändi hakuses nyt.se vaan että kuinka pystyis esiintyy...
 
edit:laulutunneillaki tekee tiukkaa!menee hituC vaikeeks

Kotona laulelen mikkiin vahvarin kautta, mutta aina yksin.
Jos olenkin aivan paska ja sävelkorvani on huijannut monta vuotta.
 
juur näi.pelottavaa

Ja sehän on tosiasia että oma ääni kuulosta omasta mielestä aina huonolle.. Esimerkiksi olisi vaikka jokin kotivideo missä olet päässyt nauhalle ja puhut sinne jotain, sitten katsot sen Tv:stä... Huhh huhh:P
 
Jep, ja se ääni kuulostaa ensimmäisillä kerroilla luultavasti niin huonolle, että tekee mieli saman tien pistää ns. pillut pussiin. Vaan niin ei kannata tehdä. Mä en pystynyt kuuntelemaan ensimmäisellä kerralla omaa ääntäni siitä paskalta neliraiturilta ollenkaan. Häpesin ku koira.
 
Mutta kaikkeen tottuu, ja ehkä sitä on hiukan kehittynytkin.

Eilen oli itselläni juurikin tuollainen tilanne. Eikä kyseessä ollut mitkään treenit, vaan studiosessiot. Mutta hyvinhän ne meni ja positiivistki palautetta tuli.

Eilen oli itselläni juurikin tuollainen tilanne. Eikä kyseessä ollut mitkään treenit, vaan studiosessiot. Mutta hyvinhän ne meni ja positiivistki palautetta tuli.
 
Mun mielestäni, varsinkin noiden räkäisten neliraiturinauhotusten jälkeen, studiolla on varsin miellyttävää kuunnella omaa ääntään. ;) Se sentään alkaa jo kuulostaa vähän siltä mitä on haettukin.

Kokemusta vaan niin kyllä se siitä. Mä kävin joissain koelauluissa eikä ainakaan tietoisesti jännittänyt liiemmin. Mä jännitän esim karaokea paljon enemmän, kuin bändin säestyksellä laulamista.

Ja vielä... jos tiedät pysyväsi nuotissa, olet voiton puolella. Lauluäänesi voi olla millainen tahansa - tosi "kummallisillakin" äänillä on menestytty. Ei siis kannata harmitella, jos kaikki eivät soundistasi tykkää.
 
Itsellä oli eka treeni bändin kanssa vajaa kaksi viikkoa sitten.. En ollut laulanut käytännössä ala-asteen jälkeen mitään mutta kun pyydettiin mukaan niin aattelin että miksei? Snadisti jännitti mutta silleen hyvällä tavalla että sai hyvän fiiliksen kun biisi loppui. Kaveri lupasi aluksi että voidaan laulaa samaan aikaan niin ei sitten käy niin että ääntä ei lähdekkään kun pitäisi. Tähän toiminta malliin ei kuitenkaan tarvinnut turvautua.
 
Parit ekat treenit vedettiin ilman mikkiä kun kukaan ei semmosta omistanut (eli käytännössä huusin). Nyt ostin Shuren ja oli ihan uusi juttu taas kun piti tota mikki laulua ruveta treenaamaan. Kyllä se kuitenkin harjan varteen huutamisen aina voittaa..
 
Antoisaa on ollut ja kokoajan olen innostunut lisää. Hyvä nyrkkisääntö on että jokaisen ääni sopii tietynlaiseen musiikkiin.