Laulaminen ›

Aiheesta tuhanteen, Matthew Bellamyllä on aika fitun siisti vibra. Eiköhän se ainakin aika luonnostaan tule, siltä ainakin kuulostaisi.

Voiskos joku tietävä yrittää selittää, että miten vibratoa pystyy säätelemään, jos se kerran tapahtuu automaattisesti?
 
Miten lauletaan ensin ilman vibraa ja sitten vibran kanssa, eli siis: oooooooooooooo-o-o-o-o-o-o-o-o?
 
Pitääkö tässä ensin 'pidätellä' vibraa ja sitten 'päästää se irti' vai häh? 'Pidätellä' kuulostaa todella väärältä sanalta, mutta tajusitte varmaan mitä tarkoitan :)
Siis tietoisesti on mielestäni pakko jotain tehdä.
 
Tämä kiinnostaisi minuakin. Olisiko jollain jotain ohjetta/vinkkiä?

Mulla ittelläni on tosi "suora" laulutyyli, et ei tuu hirveemmin vibraattoja. Paitsi harvoin, ja nekin ihan loppuun, ihan lyhyenä.
En oikein osaa sitä tekniikkaa, ja kun yritän tehdä vibraaton, se ei oikein kuulosta hyvältä..

Se ettei vibraa voi "reenata" on paskapuhetta. Kyllä sen hallintaa voi reenata ja hyvä olisikin. Vibra voidaan tuottaa joko palleaosaston lihaksilla, tai sitten hyvin kevyesti siinä kurkunpäässä ennenkuin ääni ulostuu kehosta.
 
Kannattaa aloittaa ihan vaan liioittelemalla sitä vibraa "mannetyyliin" ja siitä vaan yrittää muuttaa sen tempoa, syvyyttä jne. Kyllä sen haltuun saa. Sen jälkeen sillä voikin tehdä ihan mitä vaan.

Se ettei vibraa voi "reenata" on paskapuhetta. Kyllä sen voi reenata ja hyvä olisikin. Vibra voidaan tuottaa joko palleaosaston lihaksilla, tai sitten hyvin kevyesti siinä kurkunpäässä ennenkuin ääni ulostuu kehosta.
 
Kannattaa aloittaa ihan vaan liioittelemalla sitä vibraa "mannetyyliin" ja siitä vaan yrittää muuttaa sen tempoa, syvyyttä jne. Kyllä sen haltuun saa. Sen jälkeen sillä voikin tehdä ihan mitä vaan.
 
Mutta kannattaa varoa ettei vibralla laulaminen tule niin tavaksi että ei osaa oikein laulaa enää suoralla äänellä. Itsellä ainakin kun ensin treenasi vibraa, sai pian huomata että se pitää treenata pois.

Se ettei vibraa voi "reenata" on paskapuhetta. Kyllä sen voi reenata ja hyvä olisikin. Vibra voidaan tuottaa joko palleaosaston lihaksilla, tai sitten hyvin kevyesti siinä kurkunpäässä ennenkuin ääni ulostuu kehosta.
 
Kannattaa aloittaa ihan vaan liioittelemalla sitä vibraa "mannetyyliin" ja siitä vaan yrittää muuttaa sen tempoa, syvyyttä jne. Kyllä sen haltuun saa. Sen jälkeen sillä voikin tehdä ihan mitä vaan.
 
oikea vibrato ei ole "tuotettu" millään lihaksilla eikä sen syvyyttä tai tempoa ole käytännössä mahdollista hallita.
on olemassa ns tremolovibralla varustettuja laulajia jotka useimmiten kuulostavat suht huvittavalta tai jopa kamalalta, poikkeuksia toki löytyy.
vibrato on paineenvaihtelua joka tulee luonnostaan silloin kun laulaminen/äänenmuodostaminen on rentoa ja luonnollista ja tämä vibra ei muuta lauluäänen sävelkorkeutta.
vibran nopeuteen vaikuttaa myös juuri samainen rentous ja se on mielestäni ainoa poikkeus miten vibran nopeus voi muuttua, mutta se muutos on pysyvää eikä siis ole hallittavissa esim. yhden biisin aikana.
eri asia on sitten heavymiehet jotka miltei poikkeuksetta eivät käytä luonnolista vibraa vaan tekevät sen äänen virettä huojuttamalla. (terssivibrato XO)
esim. bruce dickinson on hyvä esimerkki loistavasta laulajasta joka käyttää viimeksi mainittua vibraa mutta omistaa myös sen luonnollisen vibran jota voi hyödyntää taas jossain muussa kuin "aces high" tyyppisessä musassa.
paras neuvo vibra-asioissa löytyy ammatikseen laulua opettavilta ihmisiltä.
ennen laulutunnille lähtöä on kuitenkin hyvä miettiä että mitä musaa aikoo oikeesti vetää ettei käy niin että menee klassista laulua opettelemaan ja kuitenkin keikalla vedetään rasmusta.
perse edellä puuhun metodi ei ole paras mahdollinen.

vibrato on paineenvaihtelua joka tulee luonnostaan silloin kun laulaminen/äänenmuodostaminen on rentoa ja luonnollista ja tämä vibra ei muuta lauluäänen sävelkorkeutta.
vibran nopeuteen vaikuttaa myös juuri samainen rentous ja se on mielestäni ainoa poikkeus miten vibran nopeus voi muuttua, mutta se muutos on pysyvää eikä siis ole hallittavissa esim. yhden biisin aikana.
 
suora ääni johtuu siitä, että kurkun lihaksissa on pientä jännitettä. kun oppii pitämään rentona kaiken sieraimista kylkiluiden alaosaan asti, vibrato syntyy. siksi suurin osa laulajista, jotka saavat äänentuottoelimistönsä rennoksi, laulaa vibratolla eikä ilman - ei jaksa liikaa kiristellä :)
 
faktaahan on, että suurin osa äänentuottoon tarvittavista lihaksista (esim. pallea) EI ole tahdonalaisia. jos kuvittelee, että vibrato tulee kun heiluttaa kurkunpäätä tms, lähettää viestin aivoistaan kurkunpäähän ("heilu!") jolloin aktivoi kurkunpäätä liikuttavia lihaksia, joiden pitäisi olla rentona ns. luonnollisen vibraton syntymiseksi.
 
rentous ja löysyys eivät ole sama asia.

:D ainaski simo silmulla näkyy kun aatamin omena heiluu vibran tahdissa. :o

Joo Simo Silmu sitä ja tätä. Onko vanha trolli herännyt haudastaan?

Mielestäni tota vibraa ei kannata alkaa miettiä ennenkun se tulee siihen ääneen itestään. Sitten ku se siinä äänessä on ja ääni on vahvistunu tarpeeks & pysyy resonanssissa ni sen vibran nopeutta, syvyyttä jne oppii aika nopeesti hallitsemaan.. sivuseikka oli ainaki mulla. Ja sillä pystyy tosiaan saamaan vaikka mitä soundeja.. esim heijaus enemmän volalla verrattuna äänenkorkeuteen tms. Itse en siis vibraa treenais ennenkun se on jo äänessä. Sen jälkeen toki voi kevyessä treenaa eri kuulosia vibroja musiikkityylistä riippuen ^^

Itse sanoisin että vibraatto ei ole luonnollista, vaan se tulee harjoittelulla ja rutiinilla.
 
Omakohtaisesti vibrato löytyi vaan jossain vaiheessa ääneen, sen kummemmin sitä treenaamatta ja miettimättä. Eli oli kai siinä mielessä luonnollista, ikään kuin muun laulutekniikan sivutuote. Sen jälkeen olen sitä vibratoa kyllä treenannut, ja oppinut säätelemään nopeutta + syvyyttä tyylinmukaisesti, yhteydessä siihen soundiin millä milloinkin laulan: kantrivibrato, sankarihevivibrato, R&B-/gospel-vibrato, tangovibrato ja sitä rataa...

Kun jännittää niin että ääni väpättää, niin se on luonnollinen vibra =D :p
 
bä hä hää... vähän kuin lammas (tai neumann alias nipa)

suora ääni johtuu siitä, että kurkun lihaksissa on pientä jännitettä. kun oppii pitämään rentona kaiken sieraimista kylkiluiden alaosaan asti, vibrato syntyy. siksi suurin osa laulajista, jotka saavat äänentuottoelimistönsä rennoksi, laulaa vibratolla eikä ilman - ei jaksa liikaa kiristellä :)
 
Vähän täytyy tähän kommentoida kyllä.. Oon huomannu, että vaikka kurkunlihakset jännittyy ni luonnollinen vibra kyllä mulla ainaki tulee, mutta siitä nuotista kuulee että on puristeinen tms. Kyllä esim johonki puristeiseen korkeeseen ääneen jossa kurkunpää nousee ja jännittyy tulee iha luonnollinen vibra.. heiluttamatta. Eli eipä kyllä toi vibran salaisuus vielä mulle ainakaa selvinny.. vaikka sellanen onki.

Meikällä ainakin jostain palleasta väpättää, kun teen vibraa. en oo kyllöä hirveesti reenaillu enkä käyttänykkään.

En tiijä onko mussa mustalaisverta, kun toi vibrato irtoaa niin hyvin ja pakottamatta. En kyllä osaa sanoa, tuleeko se kurkusta, palleasta vai palleista mutta ainakin jostain ja hyvä niin.

Joissakin oppaissa sanotaan, että vibraatosta ei pidä olla huolissaan, vaan että se tulee luonnostaan muutaman vuoden päästä, kun vaan jaksaa harjoitella. Pitää varmaan olla oikeanlainen harjoittelu, eli jollain tapaa klassinen. Mutta aika harvalla tulee heti sellainen oikealainen vibraatto.
 
Itse olen huomannut, että säröllä on luonnollinen vibraatto hyvin vaikea, "pumppaus" vibraatto kyllä onnistuu. Toisaalta homma riippuu paljon äänteestä ja biisistä, balladeissa ym. voisi säröllä luonnollinen vibraatto tulla keskikokorkeilla sävelillä hyvinkin, mutta ei liian korkeilla sävelillä.

Joissakin oppaissa sanotaan, että vibraatosta ei pidä olla huolissaan, vaan että se tulee luonnostaan muutaman vuoden päästä, kun vaan jaksaa harjoitella. Pitää varmaan olla oikeanlainen harjoittelu, eli jollain tapaa klassinen.
 
Täh..? Ei oo ainakaan minun opiskelut ja harjoittelumetodit ollu klassisia. Hyvin irtoo vibratot ihan kevyeltäkin pohjalta ;) Ja vibraton voi siis tehdä itse asiassa kolmella eri tavalla. Normaalisti teen sen itse äänihuulilla, silloin saan säädeltyä sitä parhaiten. Tää on myös se tapa, miten se itselläni tulee ajattelematta, automaattisesti. Vibraton tekemisessä voi käyttää hyödykseen myös samoja lihaksia millä tukee ääntä (oiskohan tää nyt sit se ns. pallea-vibrato). Uutena asiana oon oivaltanu, että sellasta "lammasvibratoakin" voi käyttää, jos sitä yhdistelee esim. nopeisiin korukuvioihin, muutenhan se kuulostaa aika kamalalta. Viimemainittu ei kyllä ole vielä täysin hallinnassa...

No mä ainakin olen joutunut harjottelemaan aivan sairaasti. tai no suhteellista kaikki.
Harjoittelin muutaman kuukauden, useita tunteja päivässä, Teräsbetonin, sitä "falsettia" ja sitten sitä vibratoa. kyllä se ihan siedettävästi, ja suht puhtaasti nyt menee, mutta harjoittelemalla onnistuu o/
Ja pitää vielä ajatella, että jos sattuu kurkkuun, tekee väärin.
ja tsemppiä kaikille, aloittakaa aloittelijat pienellä vibratolla o/

Etsi ehdottomasti hyvä laulunopettaja. Itse oon täysi poppari, mutta klassisesta laulusta löytyy kyllä hyvä perus pohja hengitykseen --->rentouteen. Suomessa on kyllä loistavia kevyenmusiikin opettajiakin. Mutta ole valpas, älä anna kenenkään pilata ääntäsi. Tärkeintä tässä vibrato-asiassakin on se, että sen on tunnuttava kurkussa hyvältä. Asiaa ei voi yksinkertaistaa niin, että terveessä äänessä on vibra ja ei-terveessä ei sitä olisi. Vibratokin voi olla hyvin jänniteinen, ja viitata puutteelliseen laulutekniikkaan. Tunnen sen itsessäni, että joskus saadessani pitkän suoran äänen on vibra kaunis ja heleä. Joskus vähemmän. Aina äänessäni se kuitenkin on.
 
Tuossa oli puhetta vibran hallinnasta. Itse pyrin pitkiä ääniä laukaisemaan viiveellä. Pidän äänen ensin kireänä ja avaan sen sitten helisemään=vibratoon. Totuushan on kuitenkin se, että oikean (=ääntä rasittamattoman) laulutavan oppimisesta ei ikinä ole haittaa.
 
Kuitenkaan kevyttä musaa ei voi aina laulaa oikein, valitettavasti. Itse ainakin pop/rock-bändissä laulavana immeisenä joudun jatkuvasti painimaan tämän asian kanssa. Keikalla meno kova, eikä aina kuulokuva ole paras mahdollinen. Pidän mukanani tärkeitä oppeja laulutunneilta joita sitten sovellan käytännössä niin hyvin kun kulloinkin koen pystyväni.