Yleistä keskustelua musiikista ›

Tod. näk. tuollainen "elektroninen" tai ainakin vähemmän kitaravetoinen musiikki todellakin tulee suurempaan suosioon, koska jopa tämmöiset kaltaiseni vanhat jäärät ovat pikkuhiljaa päässeet irti siitä, että rokissa pitäisi aina olla kitarat päällimmäisenä... Tästä kiitos esim. Aavikolle ja Don Johnson Big Bandille, luulen ma. Toivottavasti tuollainen esim. Cosmo Jones Beat Machinen tyylinen uuden ja vanhan rajuhko innovatiivinen yhdistelmä nousisi suuren yleisön tietoisuuteen, sen kun luulisi miellyttävän niin konemusiikista kuin kitaravetoisesta rokistakin diggaavia.

Tod. näk. tuollainen "elektroninen" tai ainakin vähemmän kitaravetoinen musiikki todellakin tulee suurempaan suosioon, koska jopa tämmöiset kaltaiseni vanhat jäärät ovat pikkuhiljaa päässeet irti siitä, että rokissa pitäisi aina olla kitarat päällimmäisenä... Tästä kiitos esim. Aavikolle ja Don Johnson Big Bandille, luulen ma. Toivottavasti tuollainen esim. Cosmo Jones Beat Machinen tyylinen uuden ja vanhan rajuhko innovatiivinen yhdistelmä nousisi suuren yleisön tietoisuuteen, sen kun luulisi miellyttävän niin konemusiikista kuin kitaravetoisesta rokistakin diggaavia.
 
Kitara on siitä hassu soitin, että sitä tosiaan pitää ymppää vähän liikaa joka paikkaan, vaikka tarve olis vaan jollekin pikku naksuttelulle. Ei sen tarvii möykkää koko ajan päällimmäisenä. Sama kiipparit, lopettaa vaan sen kokoaikaisen vasurilla kauhomisen. Eikä rumpalinkaan tarvii rollaa kokoajan.
 
Onpas nyt kriittinen fiilis taas.
 
DJBB on muuten helkkarin kova livenä.

MIkähän iskee uudestaan muotiin seuraavaksi? Led Zeppelin? Elvis? Beatles? Hendrix?
Vai keksitäänkö taas jotaki uutta paskaa poppia.

MIkähän iskee uudestaan muotiin seuraavaksi? Led Zeppelin? Elvis? Beatles? Hendrix?
Vai keksitäänkö taas jotaki uutta paskaa poppia.
 
Ennemmin uutta paskaa poppia kuin vanhojen - toisaalta kiistatatta legendaarisien - bändien ja niiden edustamien stailien uudelleenlämmittelyä. Keskitien populäärimusiikki saa ja sen kuuluu kehittyä soundillisesti/tuotannollisesti.

Maidenilta puuttuu se bluespohja, joka edellisen sukupolven hevibändeillä oli. Siinä missä Purplet ja kumppanit imivät vaikutteet bluesista, otti Maiden vaikutteensa Purplesta ja kumppaneista ja se ah niin tärkeä bluespohja väljähtyi tai katosi siinä vaiheessa. Siinä varmaan yksi syy miksi Maiden ei välttämättä uppoa vaikka Lizzy tai Zeppelin uppoaisikin.
 
Zeppelinin blues-vivahde on selvä - varsinkin alkuaikoina.Purplessa bluesin vaikutus on ehkä hiukka lievempää - Purple ei minusta ponnista blues-pohjalta ollenkaan siinä määrin kuin Zep.Ja Maiden taasen otti vaikutteensa ehkä enemmän ko.bändien ei-niin-bluesista -materiaalista: Achilles last stand,Burn jne.
 
Se "tuplakitarointi" taasen taisi tulla Maideniin pitkälti Lizzyltä.Myös 70 -luvun brittiproge oli tärkeä vaikuttaja (Genesis,Jethro Tull) joka kuuluu Maidenin biiseistä mm.folk-tyylisinä melodioina vaikkapa riffeissä.
 
Onneksi kaikesta ei tartte tykätä.
 
Ei tietenkään ja hyvä niin.

Ennemmin uutta paskaa poppia kuin vanhojen - toisaalta kiistatatta legendaarisien - bändien ja niiden edustamien stailien uudelleenlämmittelyä. Keskitien populäärimusiikki saa ja sen kuuluu kehittyä soundillisesti/tuotannollisesti.

Jep, samoilla linjoilla!

Onpas ihme keskustelu tämä... ensin hermostutaan jostain huumorilla väännetystä tulevaisuudenvisiosta ja sitten puhutaankin taas heavyn määritelmästä. Tämä taitaa edustaa todellista keskiarvoa mnetin keskusteluista ;)
 
Joo tosiaan, naulan kantaan todettu. Mutta oli kyllä viihdyttävää lukea kundien vääntöä hevi/hardrock/jytä/metalli-määritelmistä taas kerran.
 
Ja Sorjasen teksti on hauska - Totta toinen puoli. Spekulointi on kivaa.

Ok, jätän vastaisuudessa tämän aiheen uudelleenkäsittelemättä ja pidän mielipiteeni (ainoan oikean tässä asiassa) omana tietonani...
 
Don't get me wrong. Mun mielestä on ihan mukavaa jauhaa tosta aiheesta vastaisuudessakin.
 
E: Suunnittelen jo valmistautumista seuraavaan väittelyyn. Kirjastosta pitäis tonkia joku uudempi teos johon viitata. Ainakin siinä korkeakoulussa jonka minä olen käynyt, tuli huutoa jos tutkielmassa viittasi johonkin yli viisi vuotta vanhempaan lähdeteokseen. Joku vuonna '80 julkaistu J.V.Sappinen on sillä mittapuulla melkoista käpylikamaa.