Kuuntelin tämän ihan tuon orkesterin nimen herätettyä kiinnostuksen. Nimen valinta on tärkeää. :-) Kylläpä kannatti. Helkkarin hyvin ja uskottavasti vedetty kipale, joka todella pistää jalan ja erän muitakin elimiä nytkymään täällä toimistolla. Mainiota, pistänpä uudelleen soimaan. Ei heikkoja osa-alueita tällaisen sujuvasti musaa kuuntelemaan pystyvän korviin. Edit: Lisääkin biisejä kuulisin mielelläni. Missä päin orkesteri vaikuttaa? I have had recurring nightmares That I was loved for who I am And missed the opportunity to be a better man. |
Kyllä funkki meikäläiseen puree, mutta tuo nimi ei. Mielleyhtymä Charles Bronsonista Don Johnson Big Bandiin on liian ilmeinen, eikä toimi edes vitsinä. Voodoo Fivessä ei kyllä ole vikaa. Sitäpaitsi noiden julkimonimien kanssa voi joutua pahimmassa tapauksessa ongelmiin siinä vaiheessa, kun pitäisi julkaista levy. Soitannossa on hieman eräänlaista jäykkyytta vielä, mutta paketti toimii jo niin kivasti, ettei tarvitse epäillä, etteikö tuosta notkistuttaisi. Virkistävältä kuulosti erityisesti se, että hommaa ei ole sovitettu tukkoon. Tämän perusteella en vielä uskalla varmasti sanoa, mutta sellainen perstuntuma jäi, että laulajan kannattaa hioa "suhuäänteitä", b´tä ja th-äännettä. |