Media ja viihde ›

Hana-bi on melkoisen riipaiseva, mutta Kikujiron kesä on onneksi täysin toista maata. Melko äärimmäinen hyvän mielen elokuva ja aurinkoinen road movie, jossa on myös omat alakuloiset ja haikeatkin hetkensä. Musta ehkä Kitanon toisiksi paras heti Hana-bin jälkeen. Joku siinä kolahtaa, tykkään paljon. Joe Hisaishin musiikki pääsee jälleen kerran oikeuksiinsa.
 
Minä melkein porasin kun kävin Kikujiron katsomassa, oli niin koskettava. Jaetulla ykkössijalla muutaman muun kanssa. Hisaishin musiikki on todellakin suressa osassa, kuten yleensä. Harmillista muuten että äijän levyjä on niin pirun vaikea saada, itse omistan ainoastaan Spirited Away soundtrackin ja sekin maksoi maltaita. Kikujiron soundtrack olisi hieno omata.
 
Haneke, Takeshi Kitano... Meikä aloitti tämän ketjun enkä ole moisista kuullukkaan. Nyt hävettää.
 
Minä olen kuullut heistä paljonkin, mutta lukemattomista muista mestareista en. Ei siinä mitään hävettävää ole, eihän kaikkea voi eikä tarvitsekaan tietää. Ei muuta kuin tutkimaan mitä nuo ovat ja sitten vuokraamoon jos kiinnostus herää.

Jan Guilloun romaaniin perustuva elokuva Pahuus on aika rankka ja ahdistava tässä sunnuntaipäivän ratoksi. Ei paljon hymyilty elokuvan aikana... Elokuvahan on suureksi osaksi ihan Janin elämään pohjautuva, mikä ei uskottavuutta ainakaan niele elokuvalta. Ja ihan hienoja elokuvasuorituksia.

Jan Guilloun romaaniin perustuva elokuva Pahuus...
 
Loistopätkä! Joku kyseli norjalaisen elokuvan perään. Niin minäkin. Siinä joku norjalainen duuniporukka lähti erämaahan mökkeilemään, pari naista ynnä miestä. Siellä oli tapahtunut vuosia sitten jotain kaameuksia telttaretkellä järven rannalla ja hukkunut nainen löytyi järvestä tms. Kohtalaisen painostava oli filmi, mutta mikä se oli?

Elokuvahan on suureksi osaksi ihan Janin elämään pohjautuva...
 
Ai kun kuulostaa hyvältä.

Conan Barbaarin "seksi"kohtaus.
 
Hohhoh, semmosta luolamiesjyystöä että alta pois..

Villmark?
http://www.imdb.com/title/tt0356176/
 
Just toi! Olet guru. *kumartaa*

Tämä ei nyt ehkä ole ihan sitä mitä tässä ketjussa alunperin kysyttiin, ei niinkään vaivaannuttava, mutta tuossa Komisario Palmun erehdyksessä on kyllä yksi aivan järjettömän pelottava tai ahdistava kohtaus. Tämä on varmaan jäänyt jostain lapsuusajoilta mieleen kummittelemaan, kun olen leffan ensikertaa nähnyt.
 
Kyseinen kohtaus on leffan loppupuolella, ehkä noin puolentoista tunnin paikkeilla, kun Palmu kuulustelee neiti Irma Vannetta murha-aamun tapahtumista ties monettako kertaa.
Neiti Vanne: "Kuvittelin, että porras narahti. Katsoin ympärilleni, mutta mitään ei näkynyt..."
Sitten leikkaus tuohon tilanteeseen; neiti Vanne poistuu kuvasta ja kamera zoomaa kohti kellarin portaikkoa.
Musiikki toimii tässä aivan käsittämättömän hyvin; vain voimistuvaa patarummun paukutusta ja joku yksi kasvava sointu.
Ja juuri kun nurkan takaa on vilahtamassa esiin joku tumma varjo tai vaatekappale (sen ehtii vain juuri ja juuri nähdä kuvassa), niin nopea leikkaus takaisin kuulustelutilanteeseen.
Palmu: "Ette havainnut mitään muuta?"
 
Ei varmaankaan tunnu näin luettuna juuri miltään, mutta ainakin mulle tuo toimii tuossa elokuvassa paremmin kuin monet "oikeiden" kauhufilmien säikyttelykohtaukset.

Ei varmaankaan tunnu näin luettuna juuri miltään, mutta ainakin mulle tuo toimii tuossa elokuvassa paremmin kuin monet "oikeiden" kauhufilmien säikyttelykohtaukset.
 
Tuo on muutenkin tunnelmaltaan voimakas elokuva. Aivan ensiluokkaista suomalaista elokuvaa.

Tuo on muutenkin tunnelmaltaan voimakas elokuva.
 
On siinä semmonen aika raskas ja painostava tunnelma melkein läpi koko leffan, mikä oikeastaan myöhemmistä Palmuista puuttuu. Kaasua ja Tähdetkin ovat kyllä tosi hyviä leffoja, mutta ne perustuvat ehkä hiukan enemmän huumoriin kuin jännitykseen. Vodkaa taas ei oikein toimi mulle juur millään tasolla, liian "moderni" näihin mustavalkosiin verrattuna.
 
Ehkä just siks esim. nimim. tigrushka niin kivenkovaan tässä taannoin väitti Erehdystä parhaaks Palmuks... ;)

Ehkä just siks esim. nimim. tigrushka niin kivenkovaan tässä taannoin väitti Erehdystä parhaaks Palmuks... ;)
 
Olen ihan samaa mieltä. Jatko-osat tosiaan keskittyvät enemmän huumoriin.

Tuli mieleen ahdistava kohtaus Saving Private Ryanista, siinä loppupuolen taistelussa. Ensin pari jenkkiä luulevat ampuneensa toverinsa rappusiin, kun seinän läpi tulee luotisuihku ja osuu toista jenkkiä kaulaan. Tämä jää kitumaan avuttomana lattialle kun nurkan takaa saksalainen hyökkää toisen jenkin kimppuun, alkaa eläimellinen käsikähmä.
 
Tuo kohtaus on iljettävä realistisuutensa takia. Pätkä huipentuu kohtaan jossa saksalainen saa yliotteen jenkistä ja lävistää tämän puukolla hitaasti, samalla rauhoitellen kauhusta sekaisin olevaa ihmisparkaa.
 
Hyi. Sodat on pahoja.

On siinä semmonen aika raskas ja painostava tunnelma melkein läpi koko leffan, mikä oikeastaan myöhemmistä Palmuista puuttuu. Kaasua ja Tähdetkin ovat kyllä tosi hyviä leffoja, mutta ne perustuvat ehkä hiukan enemmän huumoriin kuin jännitykseen. Vodkaa taas ei oikein toimi mulle juur millään tasolla, liian "moderni" näihin mustavalkosiin verrattuna.
 
Ehkä just siks esim. nimim. tigrushka niin kivenkovaan tässä taannoin väitti Erehdystä parhaaks Palmuks... ;)
 
Kylmaar! :)
 
Toinen toudella paha (tuon jo mainitun käytäväkohtauksen lisäksi) on se rouva Rygseckin kuolema: "Tämähän maistuu aivan manteliltaAAARGH!" Se vino, hidastettu kuva kun rouva kohottautuu nojatuolistaan naama irvistyksessä ja sitten lähikuva kädestä ja kaatuneesta lasista lattialla. Hrrrr.