Laskeminen soittaessaan kyllä kehittää soittajana. Sitä tulee harrastettua aivan liian vähän. Yksi harjoitus, jossa aluksi meni itselläni pää solmuun, oli seuraavanlainen. Soita 16-osina viiden sekvenssi, esimerkiksi: HH x - x - - SD - x - x x BD x - x - - Laske 16-osia viiteen ja aksentoi neljäsosille tulevat luvut. Eli seuraavasti YY kaa koo nee VII yy kaa koo NEE vii yy kaa KOO nee vii yy KAA koo nee vii. "Tuo fraasi-sana on kyllä vähän pikkurilliosastoa rumpujen soiton yhteydessä, myönnän. Komppi, filli, kalja." |
Olen huomannut, että kovaa ääneen laskemisen ja nuottien laulamisen tärkeyttä (harjoitellessa) korostetaan eri rumpukirjoissa mm. Syncopationissa ja New Breedissä. Kiinnostaisi kuulla miten tärkeinä näitä tämän palstan rumpalit pitävät. Voiko esimerkiksi tulla hyväksi soittajaksi, vaikka olisi mykkä? Miten on? No kyllä selkeästi ajattelemalla sitä mitä soittaa pääsee hyvään lopputulokseen. En oikein ymmärrä tuota kovaan ääneen laskemista. Siitä tulee pian tapa ja voipi sitten olla keikat vähissä. Rumpujensoitto on yksinkertaisten rytmikuvioiden toistoa, erilaisilla nopeuksilla. |