Kitarat: soittaminen ›

Mitenkäs muuten absoluuttinen sävelkorva oikein määritellään? Niitäkin lienee monenasteisia. Itse esim. tunnistan pianolta soitetun sävelen ja kuulen kappaleesta missä vireessä kitarat siinä ovat. Näin siis omalla pianolla jota on pienestä asti pimputtanut. Kitaransoiton aloittamisen myötä on oppinut tunnistamaan nuo vireet kitarapuolella.
 
Määritelmiä on aika monia, mutta eiköhän nuo tunnusmerkit liene ne yleisimmät.

Mä saan päähäni heti A-äänen, sen avulla pystyy virittämään, kun löytää valmiiksi A:n.
Kellään muulla samaa ilmiötä?

Mä saan päähäni heti A-äänen, sen avulla pystyy virittämään, kun löytää valmiiksi A:n.
Kellään muulla samaa ilmiötä?
 
Tämän pitäisi olla hyvinkin yleistä. Oppii muistamaan tiettyjä säveliä etenkin omasta soittimesta.

Juu, olen itelläki huomannu tuon saman ilmiön. Ala-E:n saan hyvin vireeseen kun soitan Nighwishin Over The Hills And Far Away kitara sooloa. Selittämätön juttu mutta mittarinkin mukaan menes lähes täydelliseen vireeseen. Siitä onkin sitten helppo virittää muut kielet.
 
Mitäs biisejä tai sointuja te muut käytette virittämiseen?

Mitenkäs muuten absoluuttinen sävelkorva oikein määritellään? Niitäkin lienee monenasteisia. Itse esim. tunnistan pianolta soitetun sävelen ja kuulen kappaleesta missä vireessä kitarat siinä ovat.
 
Sama juttu. Tunnistan heti, jos kitara ei ole "normaalissa" vireasteessa. Pianosta kuulee melko helposti sävelet.
 
Mutta mulla tuo juttu ei ole täysin vedenpitävä, tulee tilanteita että en välttämättä tunnista biisin virettä. Useimmiten kuitenkin kyllä.
 
Tätä voisi kutsua absoluuttisen korvan ensimmäiseksi asteeksi. Homma vaatii vähän keskittymistä, ja se ei toimi kaikilla instrumenteilla yhtä luotettavasti. "Täysabsoluuttinen" korva on kuitenkin universaali.
 
EDIT: sitähän ei määritellä mitenkään, kun tutkijat eivät ole yksimielisiä asioista. Kyseessähän on vain subjektiivinen kokemus. Mutta kannattaa tutustua David L. Burgen materiaaleihin, äijähän mainostaa aina kaikissa kitaralehdissä.

Juu, olen itelläki huomannu tuon saman ilmiön. Ala-E:n saan hyvin vireeseen kun soitan Nighwishin Over The Hills And Far Away kitara sooloa. Selittämätön juttu mutta mittarinkin mukaan menes lähes täydelliseen vireeseen. Siitä onkin sitten helppo virittää muut kielet.
 
Mitäs biisejä tai sointuja te muut käytette virittämiseen?
 

Mitäs biisejä tai sointuja te muut käytette virittämiseen?
 

 
Metallica - Sanitarium
Slayer - seasons in the abyss
children of bodom - every time i die
Yngwie - Dreaming (tell me )
paranoid

Itse olen rämpytellyt kitaraa jotain nelisen vuotta eikä ole kertakaikkiaan mitään hajua millon se on vireessä tai ei, kerran kuussa tulee viritettyä jos jaksaa, kun en sitä eroa kuule kuitenkaan. Eli ei toivoakaan viritellä muulla kuin mittarilla.

Ostin juuri uuden virittimen.

Mä saan päähäni heti A-äänen, sen avulla pystyy virittämään, kun löytää valmiiksi A:n.
Kellään muulla samaa ilmiötä?
 
En tiedä,onko mulla absoluuttinen sävelkorva,mut mul sama juttu.A soi päässä ja kun viritän kitarani,se on "millin" tarkkuudella konserttiviressä.On myös mittari,mut tarkistan(tavakseni on tullu),laittaa Purplen Highway Star(lähtee kylläkin G:stä)...99% osuu nappiin!Ihan hyvän viritttimen saa 10e.

Mitähän magiaa te oikein käytätte. Vituttaa kun tyttöystävä osaa sanoa millon joku laulaa päin vittua tai (lisää tähän soitin) on epävireessä. Ei voi ymmärtää.

Mä saan ala-E:n kun mietin Sandmanin introa.

Jos muistaa A:n, niin kannattaisi opetella myös neljä muuta eli E, D, G ja H. Mutta tämähän ei toimi, jos pitäisikin virittää 442 tai 444 Hz:iin 440:n sijasta. Parasta ostaa korvaa tarkempi ja nopeampikin mittari. Miksikähän sitä ei rakenneta oletusarvoisesti kitaran sisään??? Samalla voisi virityksestäkin tehdä täysautomaattisen.

Mitähän magiaa te oikein käytätte. Vituttaa kun tyttöystävä osaa sanoa millon joku laulaa päin vittua tai (lisää tähän soitin) on epävireessä. Ei voi ymmärtää.
 
Se on sitä harmonian ymmärtämistä nääs..
Jos soittaa alusta alkaen oikeassa vireessä olevalla kitaralla ja pyrkii aina pitämään vireen perfektona niin kyllä sen huomaa jos alkaa soittamaan epävireisellä kitaralla..

Mä saan päähäni heti A-äänen, sen avulla pystyy virittämään, kun löytää valmiiksi A:n.
Kellään muulla samaa ilmiötä?
 
"Löysin" tässä yks päivä jännän treenaus menetelmän.,
Mulla on tässä koneella viritysmittäri jossa saa valittua "virityssisääntulon" (tms) mikrofoonista. No minähän kokeilin piruuttani ja hymisin mikkiin A:an. Ja sehän meni kohdalleen! No tällähän siis pystyy harjoittamaan juuri jonkun tietyn sävelen laulamista jota voi käyttää hyödyksi vaikka virittämisessä ja mulla siitä on hyötyä muissakin jutuissa. Jee.

Sä varmaan meinaat ylä-E:tä.
 
Mä saan aika hyvin vireeseen kun vetelen Nothing Else Mattersia. Siis oikealle korkeudelle myös, ei ainoastaan vireeseen.
 
Juu. Hyvä että korjasit. Tyhmä juttu sinänsä koska kieli on kitaraa katsottuna alimpana mutta silti ylin ääni. Aloittelijan logiikkaa :D

Mitenkäs muuten absoluuttinen sävelkorva oikein määritellään? Niitäkin lienee monenasteisia. Itse esim. tunnistan pianolta soitetun sävelen ja kuulen kappaleesta missä vireessä kitarat siinä ovat. Näin siis omalla pianolla jota on pienestä asti pimputtanut. Kitaransoiton aloittamisen myötä on oppinut tunnistamaan nuo vireet kitarapuolella.
 
Absoluuttinen sävelkorva osaa tunnistaa sävelkorkeudet ilman mitään referenssiääniä, relatiivinen ei. Jos tosiaan kykenet tunnistamaan satunnaisesti soitettuja säveliä katsomatta esim. koskettimistoon pianon tapauksessa, voit melkeinpä kehuskella absoluuttisella sävelkorvallasi. Toisaalta hermosi saattavat olla kovilla, jos joku soittaa coverin "väärästä" sävellajista tai vaikka 442:ssa. ;) Relatiivinen kun ei vastaavaa välttämättä huomaa, kunhan keskinäinen vire on kunnossa.
 
Sävelmuistia ei sitten kannata sekoittaa absoluuttiseen sävelkorvaan. Itselläni on relatiivinen sävelkorva, mutta kykenen sävelmuistini avulla palauttamaan mieleeni opittujen kappaleiden säveliä. Näitä säveliä sitten hyödynnän virityksessä, kun soittelen yksin tai en muuten vain jaksa kaivaa apuvälineitä hollille.

Sävelmuistia ei sitten kannata sekoittaa absoluuttiseen sävelkorvaan.
 
Tuo mainitsemasi sävelmuisti on kylläkin eräänlainen orastava absoluuttinen korva. Se on ehkä ehdollistettu tietyille tutuille biiseille, mutta prosessi on joka tapauksessa sama. Kaikilla on kokemuksia siitä, että sitä vain "tietää" muistista että mistä joku biisi lähtee. Sävelet ja sävellajit kuulostavat eri sävyisiltä. Tässä "sävelmuisti" -tapauksessa se prosessi on tiedostamaton, kun taas "absoluuttinen" -tapauksessa se on tiedostettu.

Se on sitä harmonian ymmärtämistä nääs..
Jos soittaa alusta alkaen oikeassa vireessä olevalla kitaralla ja pyrkii aina pitämään vireen perfektona niin kyllä sen huomaa jos alkaa soittamaan epävireisellä kitaralla..
 
Siksi mä sen aina välillä viritänkin, ihan muodon vuoksi tosin.

Ainahan sen on jotenkin osannut, aina vaan osaa entistä paremmin.