Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Studiossa Turisas kyllä vakuuttaa mutta livenä taas ei niin hyvin. Ensinnäkin se turha yleisön huudattaminen joka ikisessä biisissä osasi kyllä ärsyttää mutta pakko oli kestää että pääsi kuuntelemaan Battle Metal:n.

tuo on nyt muutaman päivän ollut omistuksessani tuo levy ja varsin oivaa materiaalia on tarjolla. Kannattaa ostaa

Turisaksen keikan näin Tuskassa, ja täytyypi myöntää että hyvältä vaikutti. Sitä ennen en ollut biisejä kuullut, mutta varsinkin muistaakseni viimeiseksi soitettu Battle Metal jäi mieleen. Kaverilla on kyseinen levy ja kovasti on kehunut että josko sitä tulisi itsekin lisätty levyn osto listalle kyseinen Battle Metal.
 
Te jotka olitte Tuskan keikalla; miten ihmeessä se "puukotus/verijuttu" oikein tapahtui. Oli aikas taitavasti toteutettu... hui.

Olin ihan myyty, kun kuulin ensimmäisen biisin joka oli Sahti-Waari. Levy löytyy, ei yhtään heikkoa lenkkiä. On noita tullut soiteltuakin viululla jonkin verran, aika helppoa tavaraa tosin.

Sanon tähän vain lyhyesti, että yllätyin kovasti kun kuulin ensimmäisen kerran. Luulin, että tämä on taas sitä tusina-folkmetallia, mutta sehän osoittautuikin yhdeksi kypsimmistä debyyttilevyistä ikinä. Levyllä ei varmasti ole yhtään "väärää" nuottia, vaan jokaisen olemassa olo on täysin perusteltua. Pitäisi varmaan ostaa se levykin joskus. Jos jaksaa.

Kaveri luukutti mökillä tätä lättyä ja vähän muutakin kuin kansalaisluottamusta nauttineena karjui täysillä BATTLE - METAL!!! :D
Itseeni ei nyt välttämättä niin kummemmin iskenyt, mutta kyllähän tuota taustamusana ainakin kuunteli jossei muuten....

Minäpä opiskelenkin samassa koulussa kuin bändin toinen kitaristi. Laulajan isä on opettajani ja levyllä soittanee viulistinkin tunnen.

Minäpä opiskelenkin samassa koulussa kuin bändin toinen kitaristi. Laulajan isä on opettajani ja levyllä soittanee viulistinkin tunnen.
 
Soiteltiin samalla kämpällä Turisaksen kanssa...
Ja muistaakseni Nygårdin faija ei ole opettaja vaan jotain ihan muuta.
Jorin faija sen sijaan taitaapi olla opettaja. Hanneksen kanssa just höpistiin Jorista ja siitä kuinka mies kuntoutuu nyt täällä HML:n päässä. Onneksi selvisi hengissä onnettomuudesta. Voi perkule että oli taas lähellä sen miehen kohdalla.
 
PS. oletko Jorgen kanssa samalla luokalla? Sano sille partakeisarille terveisiä Terolta :)

Soiteltiin samalla kämpällä Turisaksen kanssa...
 
Sama juttu :)
 
Ja muistaakseni Nygårdin faija ei ole opettaja vaan jotain ihan muuta.
 
Käsittääkseni joku pamppu Finnkorkilla.

Sama juttu :)
 
Kummasta "pikkupoikien" bändistä? =)
Olitteko sillon reenaamassa kun Tuden kanssa kasattiin sen Pearleja?
Vai onko kyseessä samainen pumppu missä Anssi (just se Tommin pikkuveli) soitteli?
 
Käsittääkseni joku pamppu Finnkorkilla.
 
Ei kaikkea pidä kertoa... annetaan Nygårdin perheelle joulurauha! :)

Kummasta "pikkupoikien" bändistä? =)
Olitteko sillon reenaamassa kun Tuden kanssa kasattiin sen Pearleja?
Vai onko kyseessä samainen pumppu missä Anssi (just se Tommin pikkuveli) soitteli?
 
En ollut kummassakaan pikkupoikien bändissä. Me oltiin aikuisten ja pikkupoikien välimuoto. Toissa vuonna se tais olla kun siellä kämpällä soiteltiin. En kyllä muista sieltä muita bändejä kuin Turisaksen ja just ne kaks pikkupoikabändiä. Just kun oltiin lähdössä hemmettiin sieltä kämpältä niin sinne tuli joku Georgin veljen bändi. Ettet siinä sattumoisin soitellut?
 
Ei kaikkea pidä kertoa... annetaan Nygårdin perheelle joulurauha! :)
 
Tuskinpa ketään kiinnostaa missä Warlordin isä on töissä =)

En ollut kummassakaan pikkupoikien bändissä. Me oltiin aikuisten ja pikkupoikien välimuoto. Toissa vuonna se tais olla kun siellä kämpällä soiteltiin. En kyllä muista sieltä muita bändejä kuin Turisaksen ja just ne kaks pikkupoikabändiä. Just kun oltiin lähdössä hemmettiin sieltä kämpältä niin sinne tuli joku Georgin veljen bändi. Ettet siinä sattumoisin soitellut?
 
En, Oskun ja Vinskin bändi oli ihan erikseen. Meillä tais olla tuolloin jo rumpali kateissa kun hän lähti kouluun ja meillä bänditouhut hieman lopahti. Kuitenkin Cadacrossin levyn nauhoitusten aikaan tuli hilluttua siellä ja Jorin kanssa hehkutettiin kikkeliheviä samalla kun Salon Jukka (Helionin vokalisti) veti laulut narulle siihen Cadacross-lätyn bonus-raitaan :)
Niin ja Sami oli käärmeissään kun joku raiskas sen lyriikat, haha...
 
Olihan se hauskaa aikaa joo, harmi ettei sitä kämppäkommuunia enää ole :(
 
Tuskinpa ketään kiinnostaa missä Warlordin isä on töissä =)
 
Ei sitä tiedä millasia Turisas-kaheleita täältäkin löytyy. Kohta ovat sen duunipaikalla piirittämässä ja kyselemässä Mathiaksen lapsuudenkuvia :)
 
Mutta joo, Turisaksen musiikki on mielestäni livenä ihan omiaan, tyypit ovat mukavia ja vaikka takana on Wackenia ja ties mitä muuta niin silti edelleen "jalat maassa" olevia hämäläisiä. Ei muuta kuin odottelemaan uutta lättyä!

No nyt on Turisaksen riveissä yksi soittaja vähemmän.
http://www.mesta.net/musa/uutiset/?aid=12154
 
Old news... tuosta kun on kohta vuosi.
Jori on tällä hetkellä suhteellisen hyvässä kunnossa. Harmi vain että jalka on pois ja sormet eivät toimi, pääkoppa onneksi pelaa hienosti. Toivottavasti Jori saa sormia kuntoutettua niin että pääsisi jatkamaan studiohommia, sillä niistä hän oli innostunut vuoden pari ennen tuota onnettomuutta oikein todenteolla.
 
Harmi vain että Turisas pystyy jatkamaan vaikka Jori ei olekaan mukana, Cadacross vain on finito! Se oli Jorin ykkösbändi kaikesta huolimatta.

Turisas esiintyy tänään Saksassa ja huomenna Englannissa (yhdessä Bal-Sagothin, Stratovariuksen yms. kanssa kenties yhdellä britannian suurimmalla metallifestarilla).
 
Jussin (kitaristi) kanssa monesti jutellaan ja hän eilen kertoili että ovat lentämässä tänään aamulla Germaniaan. Hanneskin (basisti) vapautui juuri viikko sitten sopivasti intistä, kerennyt jo viikon kuulemma "rentoutuun" :)

Battle metal oli äänestetty metal hammerissa kaikkien aikojen battle metal levyksi. Huono juttu tuo soittajien pysyvä vammautuminen. Toivottavasti mies jatkaa elämäänsä edes hieman onnellisena.

Toivottavasti mies jatkaa elämäänsä edes hieman onnellisena.
 
Jori on selviytyjä. Vuosi ennen tuota auto-onnettomuutta hän sai puukosta selkään ja oli lähellä mennä jo tuolloin. Sitkeä sissi... soitti muuten muutama puukonreikä selässään silloin 2004 Tuskassa teltassa ehkä yhden parhaista Turisas-keikoista koskaan. Siellä kun oli puoli HeManLinnaa lavalla :)
 
Jorin veljeä Oskua tuossa näin vajaa viikko sitten ja hän sanoi että Jori on jo kovaa vauhtia muuttamassa omilleen ja intoa kuntoutua ainakin piisaa (vielä). Tuo matka tosiaan vain on niin kovin pitkä. Voi mennä kymmenenkin vuotta että pääsee liikkumaan proteesin kanssa tms. Toivotaan parasta!
 
Jorilla kuitenkin riittää ystäviä ja perhettä tukemaan.

Old news... tuosta kun on kohta vuosi.
 
No nyt tästä vasta uutisoitiin tällä tavalla. Silloin joskus puhuttiin vaan kolarista ja vammoista, muttei bändin tulevaisuudesta.

No nyt tästä vasta uutisoitiin tällä tavalla. Silloin joskus puhuttiin vaan kolarista ja vammoista, muttei bändin tulevaisuudesta.
 
Turisas jatkoi touhuaan lähes normaalisti (no niin hyvin kun siinä tilassa kykeni) onnettomuuden tapahduttua. Uutta levyä ovat työstäneet, käyneet festareilla soittelemassa keikkoja jne.
 
Olihan siellä pitkään että heidän kitarateknikkonsa olisi soitellut toiset kitarat, tai että Hannes olisi bassosta siirtynyt kitaraan ja olisivat etsineet uuden basistin, mutta menevät yhden kitaran voimin nykyään. Studiossahan tuo ei ole millään tavalla ongelma yhden kitaristin kanssa, mutta livessä ovat korvanneet showlla ja meiningillä pieniä toisen kitaran puutteita :) Hyvin se toimii!
 
Cadacrossin taru vain taitaa olla loppu =(
Muistaakseni Jori oli työstämässä Cadan uusia biisejä juuri tuolloin alkutalvesta/loppusyksystä jolloin onnettomuus tapahtui. En tiedä onko siellä mitään nauhoitettua matskua, varmasti jotain... mutta muuten vähän huonolta näyttää.
 
Minähän nappasin Aarnion heti omaan bändiin murisemaan kun tuo Cadacross "kuoli" Jorin onnettomuuden seurauksena.

Kumma ettei tätä ketjua ole vielä kukaan nostanut esille, vaikka uusi levy on ollut tiedossa jo pidemmän aikaa ja ehtinyt ilmestyäkin. Minä voisin aloittaa keskustelun siitä lainaamalla omaa, jokin aika sitten toiselle boardille kirjoittamaani mielipidekirjoitustani. Koska olen laiska ja uskon että suurimmalla osalla on toinen kotimainen riittävästi hallussa, en ryhdy sitä kääntämään.
 
I got the new album over a week ago but with all the Ali Project and Hiromi Uehara listening I had the time to give it a spin only now. Although it doesn't surpass those artists, I now feel a slight sting of regret about not getting to it sooner.
 
To my ear Varangian Way doesn't sound that much different from Battle Metal (and certainly not like either Rhapsody or Týr) but why then did it manage to blow me away, unlike the only sometimes tolerable debut? The answer is the whole.
 
First of all the concept of writing the album as a historical fiction story is brilliant. Furthermore it's a personal story that's fleshed out through both the music and lyrics, on a level that's almost unique in the world of music. Instead of anonymous, uninteresting soldiers battling against the totally super-evil orcs inside a thinly veiled adolescent power fantasy, the über-bombastic brass parts on the album signify eg. the reverence of a man who's come a long, hard way from admidst small wooden houses seeing a city that is nothing short of miraculous in comparison. This time Turisas really achieves what they "advertised" in Prologue for R.R.R on the first album.
 
The difference in the tastefulness is thankfully not made by context alone. The composition and especially arrangement have progressed in leaps from Battle Metal. Now the more massive themes are kept from choking the songs with frequent dynamic changes and different thematic arrangements. Especially the unpretentious, melodic clean vocals that echo parts of the cathedral sized orchestral themes help this immensly. This time the songs also have a coherent progression and reasonable amount of different ideas, unlike the cramped, multistyled messes on Battle Metal. The orchestral arrangements are also much more believable (read: less ridiculous -> better) than on just about any other synthphony metal album thanks to sensible tempo, soundtrack-like harmonic (and sometimes even melodic) progression and rich instrumentation.
 
If most of the songs have brilliant dynamic variance and cohesion, the same can't unfortunately be said for the album as whole. Between some songs there is a nice continuity in the style of the leading melodies without them being straight thematic repetions (which wouldn't be good on an album this short). On the other hand the songs that attempt to break away from this line end up sounding out of place. This really harms the sense of journey in the albums "story" at the middle, which in turn makes the whole album sound a bit rushed, like they just didn't have the time or energy to recount the whole adventure. But even if the story is short and fragmented into individual moments, at least many of those moments are hair-raisingly impressive and genuinely emotional.