Bassot ›

Pistetään nyt tännekin aihe esille, ettei jää vallan huomiotta:
 
Stanley Clarke & George Duke
Kulttuuritalo, Helsinki
 
Clarke-Duke -projekti
 
Soul- ja Funk -musiikin kuninkaat, fuusiojazzin elävät legendat Stanley Clarke ja George Duke pitävät harvinaisen yhteiskonsertin.
 
Clarke-Duke -projektin kokoonpano Helsingin konsertissa:
-Stanley Clarke, basso
--George Duke, koskettimet
-Ron Brunner, rummut
-Phil Davis, syntetisaattori
 
Konsertin järjestäjä: Eastway Oy
 
Lisätietoja www.menolippu.fi
 
Prepare for future shock! :D

*liekeissä*

Arh... Olisi kyllä vuosikymmenen keikka, armoton vitutus päällä kun tajusin, etten tuonne pääse.

Noh. olitteko paikalla?
 
Itselleni jäi vähän *plääh*-tyyppinen fiilis. Näiltä herroilta olisi odottanut paljonkin enemmän. tuntui siltä että kaikki sähkösoitin-osuudet vedettiin vähän juosten kusemalla läpi.. Akustinen setti oli kyllä todella hienoa, joskin bassosoolo "hieman" ylipitkä...
 
Etenkin aivan liian innokkaalla päällä tällaiseen projektiin saadusta rumpalista jäi huonoimmat fiilikset. Tyyppi myrkytti kaiken, eikä meinannut settikään pysyä kasassa..
etenkin se mauton komppi siinä viimesessä parliament-biisissä.

Piti tulla mut unohdin.Soittiko bassolla pari biisii ja loput kontralla vai mikä oli jako?

Olin paikalla, toivoin etten ois ollu.
 
45 € oli ihan törkeen paljon tuosta. Tosin, en oo Dukea pahemmin kuunnellut, Clarkeakin niukasti, joten en ihan tienny mitä odottaa. Rumpalia oli kyllä hehkutettu, syystäkin. Brunner oli keikassa parasta, vaikka alkupuoli tuntuikin olevan pelkkää rumpusooloa.. mutta kun biisit oli luokkaa kolme sointua ja sooloihin..
 
Duken synasaundit oli pääosin hirveitä, tyyppi hieman tainnu jämähtää 80-luvulle. Yli-imelät lauluballadit oli hirveimipiä, ruotsinlaivoilla kuulee parempaa meininkiä.. Mikä ihme se kymmenen minuutin adlibbailu sen balladin lopussakin oli.. Clarke ei soittanu perusbassottelua juuri yhtään, kontralla vähän (tyypit näytti että kyllä meiltä stankutkin taittuu. Vetivät kahestaan Autumn Leavesista kolmen pennin hotelli-lounge-version. huokaus..). Clarken pikkolobassotilutus oli tyylitöntä, taimikin oli välillä ihan mitä sattuu. Kontrasoolo oli ihan järjettömän pitkä.. Synabassot oli täyttä puuroa, niistä mitään selvää saanu. En jaksanu loppuun asti kuunnella.
 
Toivottavasti joku toinen sai rahoilleen vastinetta..

Hah! Näyttää siltä, että pyhät lehmät teurastetaan täällä. Hyvä vaan, sais ulottaa samaa meininkiä tonne Motown-puolellekin. Ja kaikkiin pyhiin lehmiin, senpuoleen.

Hah! Näyttää siltä, että pyhät lehmät teurastetaan täällä. Hyvä vaan, sais ulottaa samaa meininkiä tonne Motown-puolellekin. Ja kaikkiin pyhiin lehmiin, senpuoleen.
 
Eiks roots-bassottelun yltiöpäinen suitsutus putoo?

Olin paikalla, toivoin etten ois ollu.
 
45 € oli ihan törkeen paljon tuosta. Tosin, en oo Dukea pahemmin kuunnellut, Clarkeakin niukasti, joten en ihan tienny mitä odottaa. Rumpalia oli kyllä hehkutettu, syystäkin. Brunner oli keikassa parasta, vaikka alkupuoli tuntuikin olevan pelkkää rumpusooloa.. mutta kun biisit oli luokkaa kolme sointua ja sooloihin..
 
Duken synasaundit oli pääosin hirveitä, tyyppi hieman tainnu jämähtää 80-luvulle. Yli-imelät lauluballadit oli hirveimipiä, ruotsinlaivoilla kuulee parempaa meininkiä.. Mikä ihme se kymmenen minuutin adlibbailu sen balladin lopussakin oli.. Clarke ei soittanu perusbassottelua juuri yhtään, kontralla vähän (tyypit näytti että kyllä meiltä stankutkin taittuu. Vetivät kahestaan Autumn Leavesista kolmen pennin hotelli-lounge-version. huokaus..). Clarken pikkolobassotilutus oli tyylitöntä, taimikin oli välillä ihan mitä sattuu. Kontrasoolo oli ihan järjettömän pitkä.. Synabassot oli täyttä puuroa, niistä mitään selvää saanu. En jaksanu loppuun asti kuunnella.
 
Toivottavasti joku toinen sai rahoilleen vastinetta..
 
Sanoit sen, mitä en kehdannut sanoa.
Maksoin lipustani 50e.
Per*ele.

Hah! Näyttää siltä, että pyhät lehmät teurastetaan täällä. Hyvä vaan, sais ulottaa samaa meininkiä tonne Motown-puolellekin. Ja kaikkiin pyhiin lehmiin, senpuoleen.
 
Ne on kaikki kuollu, ni hankala mennä lyttää keikkoja.

Eikös toi Bob Babbitt ole vielä voimissaan? Eri homma onkin, missä sitä pääsis kuulemaan...

Eikös toi Bob Babbitt ole vielä voimissaan? Eri homma onkin, missä sitä pääsis kuulemaan...
 
Funk Brothersithan täällä kävi vetämässä ja Babbitt messissä. Tosin käsittääkseni kellään ei ollu pahaa sanottavaa siitä keikasta, ehkä jos oikein yrittäs?

Funk Brothersithan täällä kävi vetämässä ja Babbitt messissä. Tosin käsittääkseni kellään ei ollu pahaa sanottavaa siitä keikasta, ehkä jos oikein yrittäs?
 
Oli siitä kyllä, siis sillee et aika väsynyt yritelmä. Siis mulla ei ollut tommosta sanottavaa, ku en ollu, mut n.s. "luotettavat tahot" oli. Mut mistäs noista tietää.

Oli siitä kyllä, siis sillee et aika väsynyt yritelmä. Siis mulla ei ollut tommosta sanottavaa, ku en ollu, mut n.s. "luotettavat tahot" oli. Mut mistäs noista tietää.
 
Mä kävin siellä ja pikkasen oli väsyä havaittavissa mut hyvin veti.Liian hiljaa vaan ja basso oli sellasta muhjua.

Eihän ne kaverit olekaan ku öbaut 65-v. koko porukka. Kyllä luulisi että lähtee ihan samallatavalla ku parikymppisenä!

Oli siitä kyllä, siis sillee et aika väsynyt yritelmä. Siis mulla ei ollut tommosta sanottavaa, ku en ollu, mut n.s. "luotettavat tahot" oli. Mut mistäs noista tietää.
 
Ainakin se DVD in the shadows of Motown vaimikäsenytoli on aivan törkeen hyvä. Jaksan katsoa niiden vanhojen herrasmiesten tarinointia ja soitantaa vaikka kuinka monta kertaa. Soitto on livetaltiointina todella hyvän kuuloista. Rutiini näkyy positiivisena yhteensoittamisen rentoutena ja tiukkana taimina. Kaikki toimii kuin kello.

Ainakin se DVD in the shadows of Motown vaimikäsenytoli on aivan törkeen hyvä. Jaksan katsoa niiden vanhojen herrasmiesten tarinointia ja soitantaa vaikka kuinka monta kertaa. Soitto on livetaltiointina todella hyvän kuuloista. Rutiini näkyy positiivisena yhteensoittamisen rentoutena ja tiukkana taimina. Kaikki toimii kuin kello.
 
Joo mustki on hyvä se DVD, tai siis ainaki musiikillinen anti siinä.
 
Mut ei ollu tarkotus lähteä ristiretkelle Motown-basisteja vastaan, tai ketään muutakaan, vaan sanoin vaan, että hyvä kun jengille ei me pyhät lehmät läpi, ja saman toivoisi ulottuvan kaikkeen. Myös Motown-ukkoihin, jos aihetta on. Eipä taida kauheesti olla, tosin.

Ainakin se DVD in the shadows of Motown vaimikäsenytoli on aivan törkeen hyvä. Jaksan katsoa niiden vanhojen herrasmiesten tarinointia ja soitantaa vaikka kuinka monta kertaa. Soitto on livetaltiointina todella hyvän kuuloista. Rutiini näkyy positiivisena yhteensoittamisen rentoutena ja tiukkana taimina. Kaikki toimii kuin kello.
 
Se on kyllä loistava dokumentti. Löysin omani divarista ja kiikutin sen nopeasti kotia. Sitä todella jaksaa katsoa ja jopa eläytyä mukaan kavereiden vaiheisiin.

Se on kyllä loistava dokumentti. Löysin omani divarista ja kiikutin sen nopeasti kotia. Sitä todella jaksaa katsoa ja jopa eläytyä mukaan kavereiden vaiheisiin.
 
,,,mutta must siin on hiukan Ameriikan meininki liikaa, dramatiikkaa vähän turhista asioista välillä.