 JulGubbe
21.10.2003 12:33:29 (muokattu 21.10.2003 12:34:21) | |
|---|
Muistan vieläkin sen hetken.
Möllötin n. 5 vuotta sitten 17,5 neliön yksiössäni näköradiota, josta tuli sittemmin kuollut ja kuopattu Jyrki.
Yht'äkkiä ruutuu lävähti soimaan Nine Inch Nails: We're in this together -video.
Leukani loksahti. Tuojotin suu auki televisiota, josta trent reznor tuijoitti minua angstisena takaisin.
Jumalauta, tällaiselta musiikin pitää kuulostaa!
Seuraavana päivänä juoksin levykauppaan. Elämäni oli muuttunut. Hallelujah!
Mainittakoon, että ennen kyseistä hetkeä olin ollut aika pitkälti ollut kitararock-miehiä. Kaitsoin hieman nenä pystyssä elektronisen musiikin harrastajia. Elin musiikin myöhäisheräinnäisenä musiikinkuuntelijana vielä jonkinasteista Nirvana-Soundgarden-korn grunge-elämänvaihetta. Mutta NIN näytti, että 'oikeat' ja elektroniset instrumentit voi kuin voikin sulattaa saumattomaksi kokonaisuudeksi, joka kuulostaa aivan uudelta ja tuoreelta - itseltään. Siis yksi ainoa bändi/aristi onnistui kertaheitolla muuttamaan musiikkimakuani. Nykyään en pahemmin enää jaksa kuunnella ns. kitaravetoista perinteistä rok-musiikkia. Se on mielestäni tylsää (paitsi Tool)
Siis, onko jollain samantyylisiä kokemuksia. Nyt alkaa siis Sinä-minä lehden "se hetki muutti elämäni"-kirjoitusskabanderi, elikkäs visanderihärdelli.
Sviddu. Kuulostan ihan teiniltä. Noh, olen 24-vuotias teini. "On olemassa kaksi asiaa, jotka ovat äärettömiä: universumi ja ihmisten typeryys - Ja universumin äärettömyydestä en ole täysin varma' -A.Einstein |
Helposti sen muistaa, olin kolmannella tai neljännellä luokalla, kun kaveri soitti Metallican black albumia. Enter Sandman oli jotain, mistä ei ollut ikinä ollut tietoa. Rankkaa, tarttuvaa, mukaansa tempaavaa. Ja sitten musta tulikin ilkeä hevimörkö. |
 Larry
21.10.2003 13:10:54 | |
|---|
Toton Fahrenheit kolahti aikalailla, mutta se ei tehnyt meikämannesta maailman parasta studiomuusikkoa (thank god!) -You Can Tune a piano but can't Tuna Fish- |
 Jani The Rock
21.10.2003 13:13:19 | |
|---|
Joskus 13-vuotiaana kuulin radiosta Sex Pistolsin Anarchy in the UK:n. Ja mikään ei ollut enää entisellään... 8-) Butcher baby - they`re gonna put you away! |
 Super-Jari
21.10.2003 13:15:04 | |
|---|
Impaled Nazarene ja King Diamond tekivät sen jossain saatanan määrämässä yhteistyössä. Jumalan Kirjanpitäjä |
Heepo
21.10.2003 13:20:17 | |
|---|
Jamma jamma, Pave Maijanen.
Olin juuri paskalla, kun kuulin sen ekaa kertaa radiosta. Suoleni käänsi varoittamatta supistelusuuntaa ja plörät alkoivat tulla suuhuni. |
Super-Jari
21.10.2003 13:27:00 | |
|---|
Jamma jamma, Pave Maijanen.
Olin juuri paskalla, kun kuulin sen ekaa kertaa radiosta. Suoleni käänsi varoittamatta supistelusuuntaa ja plörät alkoivat tulla suuhuni.
elämme vaarallisia aikoja Jumalan Kirjanpitäjä |
JulGubbe
21.10.2003 13:34:29 | |
|---|
Jamma jamma, Pave Maijanen.
Olin juuri paskalla, kun kuulin sen ekaa kertaa radiosta. Suoleni käänsi varoittamatta supistelusuuntaa ja plörät alkoivat tulla suuhuni.
For the record: HoHO! "On olemassa kaksi asiaa, jotka ovat äärettömiä: universumi ja ihmisten typeryys - Ja universumin äärettömyydestä en ole täysin varma' -A.Einstein |
 HaloOfFlies
21.10.2003 13:37:22 (muokattu 13.11.2003 23:02:03) | |
|---|
Ensimmäinen varsinainen mullistus tuli 6 vuoden iässä. Sain naapurista lainaan Kissin ensimmäisen levyn, kasettimuodossa. Kun Strutter pärähti ilmoille. se oli siinä. Ikuisesti koukussa. Kissiä seurasikin sitten iso tukku 80-luvun glam-bändejä. Sitten huomasin isäni kasettipussin, ja aloin tonkia sitä mielenkiinnolla. Yhdeltä kasetilta tuli sitten Sex Pistolsin Anarchy In The UK, ja olin aivan myyty. Tämän jälkeen meni vuosi pari, kunnes silloinen paras kaverini testasi minulla Bon Jovin Slippery When Wetin, ja kun You Give Love A Bad Name alkoi soida, olin aivan haavi auki. Sitten joskus vuonna 1991 tapasin nykyisen parhaan kaverini ja hänellä oli Nirvanan Nevermind. Kun Smells Like Teen Spirit lähti soimaan, mulla tipahti leuka. Ja vain viisi minuuttia siitä hän esitteli Metallican mustan levyn ja siltä avausbiisin Enter Sandman. Ja taas meikäläistä vietiin. "It may be cheesy, but it's the best cheese around" - Paul Stanley |
 Blenderhead
21.10.2003 13:43:31 (muokattu 23.10.2003 17:20:33) | |
|---|
Eiköhän kaikki alkanut Bad Religionista joskus vuonna -94 tai -95. Semmosta. Punk is the personal expression of uniqueness that comes from the experiences
of growing up in touch with our human ability to reason and ask questions."
-Greg Graffin |
 Numbie
21.10.2003 13:46:24 | |
|---|
Pink Floyd muutti kyllä fanaattisen hevimörön käsityksen musiikista joskus kasilla, vieläkin "se" bändi minulle. |
 jannu
21.10.2003 13:46:46 (muokattu 21.10.2003 13:47:23) | |
|---|
Kyllähän noita riittää. uusia tulee aina vähän väliä..
Mutta pieni listaus tärkeimmistä:
Queen
Bad Religion
Nirvana
The Smashing Pumpkins
The Prodigy
Tool
Emperor
Frank Zappa
Depeche Mode
EDIT: lisäys Parempi kauna- kuin kaurapuuro... |
 spas
21.10.2003 14:17:51 | |
|---|
en tiedä miten se tapahtui mutta kasvoin kiinni Marilyn Mansoniin noin kaksi vuotta sitten. ensin (luonnollisesti) mechanical animals-levyyn ja myöhemmin muihin. edelleenkin, vaikka kaikki levyt onkin jo melkein puhki kuunneltu, ainoa tapa rauhoittua paniikin iskiessä on kuunnella edellä mainittua levyä. |
 Penasol
21.10.2003 14:25:15 | |
|---|
Jotkut tahot saattavat itse asiassa yllättyä, kun kerron, että tällaisen käänteen minuun teki Apulanta. Ennen sitä en oikeastaan pitänyt mistään musiikista erityisemmin, enkä omistanut yhtään levyä tai katsellut telkkarin musiikkiohjelmia. Onneksi tämä innostus ei ollut hirveän pitkä ja nykyään kuuntelen oikeaa musiikkia enkä mitään paskaa. En ollut tosissani tuon edellisen lauseen kirjoittaessani, tarkoitin lähinnä, etten enää pidä Apulannasta kun sen rinnalla innostuin hevistä jonkin ajan päästä ja sitten lainasin Rushin Moving Picturesin. Pidin jonkun verran ja sitten ostin Rushin 2112- levyn ja noin kuukaudessa loppui Apulannan kuuntelu ja vähän sen jälkeen ei maistunut hevikään, vaan Rush, King Crimson ja Yes. "Puolustusvoimien huumekielto pätee vain rauhan aikana." |
MrQ
21.10.2003 14:26:10 | |
|---|
Viidennellä tai kuudennella Deiciden Sacrificial suicide naapuriluokasta. Sitten tuli aika pian Paradise lostin as i die. Myytyä miestä oltiin tässä vaiheessa; kirjastoon mars ja lainasi about kaikki alan klassikot. Sitten tuli in the nightside eclipse emperorilta ja pure holocaust immortalilta...
Sanotaan että sitten menikin aika helvetin monta vuotta ennekuin mikään uusi upposi. -97 total eclipse tutustutti chilloutin maailmaan, Jarre ambienttiin ja niin ees päin. |
weelie
21.10.2003 14:28:50 (muokattu 21.10.2003 14:36:33) | |
|---|
Kronolgisesti ajatelle ehkä tärkeimmät musiikkimakuni muokkaajat:
Blues Brothers (n. 10 vuotiaana)
Aerosmith (n. 14 vuotiaana)
JJ Cale (n. 17 vuotiaana)
James Brown (n. 23 vuotiaana)
Ja miljoona muuta jotka ei nyt vaan tule mieleen.
EDIT: niin mitään mullistavia hetkiä en tähän hätään muista. Ronnie Earl: 'Music is not a sport, there's no competition' |
 Aerodactev
21.10.2003 14:30:19 | |
|---|
Hmm. Joskus 1997 kuulin Stratovariuksen Black Diamondin. Silloin rikkoutuivat median päähäni kylvämät ennakkolulot metallimusiikista.
Ja 2001 näin televisiosta Jethro Tullin livekeikan. Sen jälkeen musiikissa tärkeintä ei ole ollut hi-gain kitara ja nopea rymistely. |
 Nuuskamuikkunen
21.10.2003 14:44:59 | |
|---|
Kuuntelin joskus kymmenvuotiaana isoveljen kasetteja ja sieltä löytyi semmoinen, kuin Queen - Greatest Hits II. Sitä sitten kuuntelin kaikki automatkat walkman:eillani. Metallica oli myös silloin ihan jeez, mutta en minä sitä silloin viellä tajunnut.
Seuraava mutka oli Stratovariuksen Episode, mikä myöskin löytyi isoveljeni levyhyllyssä. Sen jälkeen minä olinkin semmonen heavyhörhö vähän aikaa.
Lukiossa tutustuin yhteen kaveriin, joka esitteli mulle 70-luvun progea ja spacerockia. Yes, Pink Floyd ja King Crimson on varmaan ne kovimmat.
Nykyään oikeastaan kaikki hyvin tehty musiikki menee. Ei genrellä ole oikeastaan enää väliä. Kaikki vanhat suosikit ovat, myös tallella. Muun muassa Queen:in kaikki LP:t löytyy vinyylinä ja se kasettikin on tallessa. Kahvi on hyvää. |
 Juho L
21.10.2003 15:32:10 | |
|---|
Avaruusromussa kuulin jonkin remixin Set the Controls For the Heart of the Sunista ja sitä kautta sitten tutustuin Pink Floydiin ja siitä sitten progeyön kautta ELP:iin ja M-netin kautta muihin progeviritelmiin. "You got exhilation, an' you got inhilation. But they're two different things, man. You screw up, you got mutilation." - Jackson Jeffrey Jackson, the trumpet player |
 lxi
21.10.2003 15:35:13 | |
|---|
Tuossahan ne tulivat putkeen. Ensin Bad Religion, sitten Pink Floyd.
Toki käsitys muuttuu päivittäin ja jokaisen uuden artistin myötä. Nuo kuitenkin olivat ne kovimmat ponnahdukset. "I do not agree with what you have to say, but I'll defend to the death your right to say it." -- Voltaire |
Vilhelmus