Yleistä keskustelua musiikista ›

Eihän kaikki toki voi tykätä. Mä ainakin odotan (yllätys) innolla tätä uutta levyä jo näiden jo kuultujen biisien takia. Bändihän meinas hajota tätä levyä tehdessä, mutta sai asiansa kuntoon. Negative oli myös Ruisrockissa lavalla energisempi kun varmaan koskaan ennen. Oli kiva kattella, kun Jonne hymyili koko ajan ja muutenkin. Tuli ittellekki hyvä mieli.
 
Vähän aiheen vierestä:
 
Olet ilmeisen kova fani, mutta oletko miettinyt, miten hauskaa on elellä joskus 15 vuoden kuluttua kolmekymppisenä Negative-tatska käsivarressa, kun koko bändiä ei kukaan muista ja Mr Christukset sun muut on neljävitosia vanhoja patuja?
 
Itseäni kyllä nykyään ketuttaisi, jos olkapäässäni lukisi Kiss tai Mötley Crüe, vaikka nuo bänditkin ovat edelleen olemassa. Olisi se kiva asiakkaiden edustajien kanssa käydä saunassa.
 
Tosin enpä minä kovin näkyviä tatuointeja muutenkaan ymmärrä...

Niin, edustussaunaan me kaikki lopulta päädytään, joten nuoriso on hyvä ja lopettaa haihattelunsa.

Vähän aiheen vierestä:
 
Olet ilmeisen kova fani, mutta oletko miettinyt, miten hauskaa on elellä joskus 15 vuoden kuluttua kolmekymppisenä Negative-tatska käsivarressa, kun koko bändiä ei kukaan muista ja Mr Christukset sun muut on neljävitosia vanhoja patuja?
 
No kerrotaampa nyt taas. Mä en oo ikinä ollu minkään bändin erityinen fani. Ikinä ennen en oo tykänny mistään Negativen tyylisestä bändistä. Ensimmäinen bändi, josta oikeesti tykkäsin, oli Rasmus. Kyllähän meillä kotona kaikkee Scorpionssia ym. kuunneltiin sillon kun olin pieni. Mulla on vieläkin sama paras kaveri, johon tutustuin sillon, kun olin 5. Me oltiin jollain Rasmuksen keikalla muutama vuosi sitten ja ja ja...No, mulla nyt oli vähän kaikenlaisia ongelmia, mitä niitä nyt tähän enää listaan. Kaveri sitten sano, että mitä jos yrittäisit viä kerran. Mentiin Rasmuksen keikalle. Negative soitti niiden lämppärinä. Se oli sellanen isku päähän-tyylinen juttu. En mä tajunnu siitä sillon mitään. Kateltiin, että ompas homonnäkösiä ja kaikkee. Molemmat kuitenkin tykkäs salaa siitä. Se oli niin rehellistä meininkiä. Sen jälkeen kyllä tunnustettiin toisillemme. Sit niistä alko tuleen kaikkia juttuja lehtiin, että "Unelmista tuli totta". Sillon mä ajattelin, että jos noikin niin miksen mäkin. Aloin soittaan bassoo ja kitaraa. Soitin itteni suosta. Se oli aikaa, jolla on mulle suurin merkitys mun elämässä. Jos en olis ollu siellä sillon, en olis tässä nyt. Negativesta mä sain jotain ajateltavaa ja se sai mut uskoon siihen omaan juttuun. Oishan se voinu olla mikä tahansa muukin bändi. Mutta se oli Negative. Niillä on vähän samanlaisia taustoja kun mulla. Ja kun niiden kanssa on jutellu niin ne on ollu aivan mahtavia. Nyt kun on vanhempi, eikä oo aina aikaa olla sen parhaan kaverin kaa, niin se on sitten sellanen juttu kun pienelle lapselle joulu, kun mennään Negativen keikalle. Lähtee kaikki estot, pystyy näkeen kaiken sen pienen tytön silmin. Pystyy palaan takasin niihin vanhoihin hyviin hetkiin. Sama juttu, kun vaan kuuntelee Negativee. Sillon kun näin ne ekan kerran, ajattelin, että sit kun oon viis vuotta ollu fani, otan tatskan. Otin sen 13-vuotiaana.
 
Eikö tatuoinneilla yleensäkin oo joku tärkee merkitys? Mulle sillä on ihan tosi erityinen merkitys. En ottanu sitä siks, että Negative on hyvä bändi. Se muistuttaa mua niistä ajoista. Ja kun ois voinu käydä toisinkin. Mua ärsyttää, että jotkut 12-vuotiaat NGT-fanit on silleen, että "Vähän ihana tatska, mäkin oon aatellu ottaa tollasen, mut en sit tiiä". Voi luoja. Mulla on kuitenkin joku muukin merkitys tällä tatskalla. Ei mua haittaa, jos en joskus enää tykkää Negativesta. Sillä bändillä oli kuitenkin mulle niin iso merkitys ja on toivottavasti vielä pitkään.

Olet ilmeisen kova fani, mutta oletko miettinyt, miten hauskaa on elellä joskus 15 vuoden kuluttua kolmekymppisenä Negative-tatska käsivarressa, kun koko bändiä ei kukaan muista ja Mr Christukset sun muut on neljävitosia vanhoja patuja?
 
Miksi yleensäkkään kannattaa tehdä yhtään vitun mitään, mikä saattaisi vanhempana kaduttaa?

Miksi yleensäkkään kannattaa tehdä yhtään vitun mitään, mikä saattaisi vanhempana kaduttaa?
 
Sulla on ehkä vähän turhan kova asenne päällä, että en tiedä kannattaako edes vastata, mutta tatuointi nyt on yksi sellainen perinteinen asia, joka usein kaduttaa jos meinaa isona olla muutakin kuin punk'n'roll.

Sulla on ehkä vähän turhan kova asenne päällä, että en tiedä kannattaako edes vastata, mutta tatuointi nyt on yksi sellainen perinteinen asia, joka usein kaduttaa jos meinaa isona olla muutakin kuin punk'n'roll.
 
Voi mahoton. Meni mullakin elämä just pilalle.

Voi mahoton. Meni mullakin elämä just pilalle.
 
Niin mullakin...
 
Tatuoinnit on kumminkin vain muistoja vuosien varrelta vähän niinkuin arvet. Ja saahan ne poistettua jos vanhana runkkarina hävettää kun pitää teeskennellä jossain edustus-saunassa. No toivottavasti ei tarvitse ikinä tehdä mitään edustus-/markkinointi-/myyntityötä... Se vasta irstasta onkin.. HUHHYIIIH***ETTI!!

Olisi se kiva asiakkaiden edustajien kanssa käydä saunassa.
 
Mitäh vihtua... Luuletko, että jotkut "normaalit" (Ei siis mitään "Satan 666") tatuoinnit ihmisen edustavuutta heikentävät? Kapeakatseisuutta? Ehei...

Mitäh vihtua... Luuletko, että jotkut "normaalit" (Ei siis mitään "Satan 666") tatuoinnit ihmisen edustavuutta heikentävät? Kapeakatseisuutta? Ehei...
 
Luitko ollenkaan mitä kirjoitin? "Kiss" tai "Mötley Crüe" käsivarressa on kieltämättä aika heikko juttu edustavuudelle jos vastapuolena on jotain viisikymppisiä brittiläisiä tai saksalaisia liikemiehiä. Tuskin kukaan mistään pantterista nilkan ympärillä piittaa.
 
Mitä helvettiä te tähän nyt tartutte, tuskin teidän elämässänne aiheuttaa ongelmia, vai kuinka? Kuitenkin on mielestäni ihan puhdasta maalaisjärkeä kelata kahdesti, että ottaako 13-vuotiaana bänditatskan käteensä.

Kiss" tai "Mötley Crüe" käsivarressa on kieltämättä aika heikko juttu edustavuudelle jos vastapuolena on jotain viisikymppisiä brittiläisiä tai saksalaisia liikemiehiä.
 
Aika hieno skenaario kieltämättä.

Luitko ollenkaan mitä kirjoitin? "Kiss" tai "Mötley Crüe" käsivarressa on kieltämättä aika heikko juttu edustavuudelle jos vastapuolena on jotain viisikymppisiä brittiläisiä tai saksalaisia liikemiehiä. Miksi vastapuolena olisi jotain....
 
ai niin XD
 
OK: nyt osa porukasta on siinä iässä, että jotkut asiat ovat henki ja elämä. Tatuoinnin saa pois, nuoruutta ei. Dig?

"Kiss" tai "Mötley Crüe" käsivarressa on kieltämättä aika heikko juttu edustavuudelle jos vastapuolena on jotain viisikymppisiä brittiläisiä tai saksalaisia liikemiehiä.
 
-Nipsun tatska ei ole käsivarressa
-Se ei ole Kiss tai Mötley crue-tatska
-Siinä ei lue bändin nimeä kokonaan
-Soon aika pieni
-Se ei ole mitenkään "epäilyksiä herättävän" näköinen

Vähän aiheen vierestä:
 
Olet ilmeisen kova fani, mutta oletko miettinyt, miten hauskaa on elellä joskus 15 vuoden kuluttua kolmekymppisenä Negative-tatska käsivarressa, kun koko bändiä ei kukaan muista ja Mr Christukset sun muut on neljävitosia vanhoja patuja?
 
Kai sen vielä viiskymppisenä ymmärtää ja muistaa kuinka jokin asia on ollut tärkeä silloin joskus nuoruudessa. Mun mielestä tatuoinnissa on just se juttu, että ottaa jotain mikä muistuttaa jotain jostain elämäntilanteesta. Jotain sellaista, mikä on ollut vaikuttamassa siihen, miksi on tullut. Jos bändi ei ole enää olemassa sellaisenaan niin tuskin se vaikuttaa mitenkään siihen, miten se on silloin joskus vaikuttanut siihen, minkälaiseksi ihmiseksi on kasvanut.
 
Hetki elämästä on kuitenkin aina kaiken sen alla, mitä koko elämässään tulee kokemaan. Eikä se välttämättä ole mitenkään pieni asia, vaikka just siitä bändistä ei maailman suurinta juttua yleisesti olisi tullutkaan. Minä en varmasti koskaan tule minkään bändin tatuointia ottamaan - tuskin mitään muutakaan - mutta ihmiset nyt tekevät elämässään erilaisia ratkaisuja.

Vau, Nipsuhan kirjoitti hyvin tuohon (ihmeelliseen) liikemiessaunatatskaläppään. On tässä jokusenkin kerran tullut istuttua vaikka minkälaisen liikemiehen ja toimitusjohtajan kanssa saunassa bänditatuointi olkapäässä ja kerran on kysytty että "onko tuo ihan oikea?", johon vastasin että en mä enää tässä iässä siirtokuvien kanssa pelaa. Ja naurut päälle ynnä lisää löylyä kiukaalle. Ihme skenaarioita kyllä...
 
Jatkakaa aiheesta, mä aina tartun näihin offtopikeihin.

Vau, Nipsuhan kirjoitti hyvin tuohon (ihmeelliseen) liikemiessaunatatskaläppään.
 
Näin teki. Elävää historiaahan tää iholle hakattu kuvitus on. Jolla on siihen jotain huomautettavaa, suksikoon helvettiin.
 
Paljon typerämpää on jättää se tatuointi ottamatta siinä pelossa, että "entä jos joskus 40 vuoden päästä istun uima-altaalla jonkun saksalaisen bisnesmiehen kanssa, iih".

Okei. Oli varmaan virhe vetää aiheesta ulos tämä keskustelu, tätä tatska-asiaa voinee puida enemmän tuolla ulkomusiikillisille aiheille omistetulla alueella ja palauttaa tämän ketjun asiaan (mikäli siis Negativesta muuta kuin ulkomusiikillista nyt enää irti saadan revittyä tällä palstalla).
 
Makuasioista kun taas on kysymys, niin niitä löytyy joka laidasta. Ehkä omat arvoni on turhan konservatiivisia, mutta olen vakavissani sitä mieltä, että juuri ja juuri lapsuudesta ulos kasvaneiden ei välttämättä kannattaisi bänditatuointeja ottaa. Tatuointeja vastaan mulla ei sinänsä mitään ole.
 
Nipsun vastaus oli oikein asiallinen ja antoi kirjoittajastaan kypsän vaikutelman. Harkintaakin oli käytetty, joten homma on kai ok ja voidaan antaa sen olla.
 
Kiitos ja anteeksi.
 
edit: squerebuere, myöhästyit 10 sekuntia ;)

Luitko ollenkaan mitä kirjoitin? "Kiss" tai "Mötley Crüe" käsivarressa on kieltämättä aika heikko juttu edustavuudelle jos vastapuolena on jotain viisikymppisiä brittiläisiä tai saksalaisia liikemiehiä.
 
Niin joo, niillehän saattaisi tulla mieleen, että olet joskus ollut nuori...!
 
Ehkä olen vain liian nuori ymmärtämään, että mitä se "Mötley Crüe" siellä käsivarressa sitä ihmistä "pilaisi".

Business miehillä on pitkähihaiset kauluspaidat.

Näin teki. Elävää historiaahan tää iholle hakattu kuvitus on. Jolla on siihen jotain huomautettavaa, suksikoon helvettiin.
 
Valitettavasti joillakin on. Sille ei voi mitään.