Yleistä keskustelua musiikista ›

Tämä kysymys pohjaa niin yleiseen kokemukseen muusikoiden.lukijoiden joukossa, että pidän jopa todennäköisenä aihetta käsittelevän threadin olemassaoloa. Kun ei tuo searchi ole viime aikoina toiminut, aloitan uuden. Joku saa sitten ohjata minut asiaankuuluvaan threadiin jos jaksaa.
 
Olen tässä viime aikoina kuitenkin miettinyt, miksi melkeinpä kaikissa Helsingin musakaupoissa on myyjinä sellaista vähän vihamielisen oloista / ylimielistä väkeä. Olen törmännyt samaan ilmiöön joka kaupassa, jossa olen vieraillut. Miinus ehkä Kitarapaja ja Soitin Huttunen, joihin minulla ei tosin ole paljoa ollut asiaakaan, koska heidän kamansa ei kiinnosta minua.
 
Eikä syynä ole todellakaan se, että potkisin renkaita ja kyselisin tyhmiä kävelläkseni sitten ulos ovesta ja Tompalta tilaamaan - olen ostanut Helsingin musaliikkeistä soittimia reilulla 5000 eurolla parin viime vuoden aikana.
 
Ja vaikka olisikin houkuttelevaa päätellä, että olen yksinkertaisesti epämiellyttävä kaveri, sekään ei pidä paikkaansa. (Eipä.)
 
Yleensä tulen juttuun hyvin etenkin myyjien ja muun asiakaspalveluväen kanssa, paitsi siis musakaupoissa. Vaatekaupassa, valokuvaliikkeessä ja jopa maitokaupassa myyjät tuntuvat ystävällisiltä ja asiakaspalveluhenkisiltä soitinkauppoihin verrattuna. Onko muilla kokemusta asiasta, vai lukeeko otsassani "tämä ostaa Thomannilta"? (Missä peilini on?)
 
Tosin tänään esim. palvelu oli ihan ok, kun kävin kitaraostoksilla, ettei se kaupanteko aina ole lasinsirujen nielemistä, mutta silti yleisesti fiilikset soitinkauppaan kävellessä ovat odotusarvoisesti aina piirun negatiivisella puolella. Mistä johtunee?

Nykyään asiallisesti, teinimpänä ei aina. Mutta sillon kävikin joskus vaan hienoja kitaroita rämpyttelemässä, mitä ei pidä tehdä musiikkikaupassa.

Asiallisestihan nuo ovat suhtautuneet sen vähän, mitä olen soitinliikkeissä pyörinyt... Kysymyksiin vastaillaan ja toisaalta jos haluaa katsella rauhassa, niin sekin onnistuu...

Kivastihan nuo suhtautuu. Ja baarissakin tunnistaavat :)
 
No joo.

Ihan ok, tosin kyllä Helsingissä tuo palvelun saaminen on vähän kyseenalaista mutta kyllä se hoituu.
 
Täällä korven lähellä olevissa kyllä on palvelua mutta valikoima on heikkoa, nyt vasta läheinen musaliikessä jopa
oli 5-kielinen...

Omasta asenteestahan se on kiinni.
 
Mä sain pikkupoikana hyvän opetuksen, kun olin pankissa tsupparina.
Kun oikeat isäntämiehet tulivat pankkiin, ne pyysivät mut hakemaan johtajan paikalle ilmoittamalla, että nyt tuli herroja taloon.
Paremmin ne lainaa saivat kuin nöyristelijät.
 
Periaate toimii edelleen!

Nyt on helppo käsittää väärin mutta minä en käy levykaupoissa.

Keskimäärin on kyllä ollut hyvin nihkeää ja kylmäkiskoista Helsingin musiikkiliikkeissä asioiminen. Edes 1300,- euron kitaraostos ei rikkonut jäätä musamaailmassa. Se on oikeastaan jo aika hyvin se, ainakin minun mielestäni.

Omasta asenteestahan se on kiinni.

Mä sain pikkupoikana hyvän opetuksen, kun olin pankissa tsupparina.
Kun oikeat isäntämiehet tulivat pankkiin, ne pyysivät mut hakemaan johtajan paikalle ilmoittamalla, että nyt tuli herroja taloon.
Paremmin ne lainaa saivat kuin nöyristelijät.

Periaate toimii edelleen!
 
Joo, musakaupassa pitää näyttää kuka määrää. Ja just että jättää semmoisen epämääräisen räpyttelyn ja kuolailun pois. Suoraan asiaan ja tehokkaasti, niin no problem.
 
Levyliikkeissä taas saa homman toimimaan tipauttamalla tiskiin jotain ihme nippelitietoa jostain levystä tai artistista. Kohta tarjoavat jo kahviakin sitten..

Olen tässä viime aikoina kuitenkin miettinyt, miksi melkeinpä kaikissa Helsingin musakaupoissa on myyjinä sellaista vähän vihamielisen oloista / ylimielistä väkeä. Olen törmännyt samaan ilmiöön joka kaupassa, jossa olen vieraillut....
 
Voin kertoa että tämä ko. ilmiö on jollain lailla kytketty suuren kaupungin musiikkikauppoihin.
Tällaista palvelua saa myös Turussa. Kun kävelet sisään kauppaan, myyjät korkeitaan vaivautuvat nyökkäämään, samalla kun jatkavat erittäin tärkeän näköistä puhelinkeskustelua eivätkä esim. vaivaudu kysymään: mitä sais olla? Tai, voinko auttaa?
Puhelinkeskustelu jatkuu yleensä niin kauan että olet jo lähtemässä ulos (toiseen liikkeeseen) kun myyjä vaivautuu kysymään: "Oisitko sä tarvinnut jotai" johon minä "ei, mä vaan kattelin"
Vaivaudutko vielä sanomaan että" joo mä olisin ostanut ton 5000€ maksavan Les Paulin jos sä oisit palvellut mua kun tuli sisään"
 
Tällaista palvelua olen saanut Helsingissä myös esim. vaateliikkeissä, joissa myyjät on yleensä Miss Sixty farkkuihin pukeutuneita bimboja jotka kyttää sua TODELLA halvan näköisesti.
 
Mistä tämä johtuu?
En tiedä mutta luulen että ko. henkilökunta kai kuvittelee olevansa ns. tavallista kansaa ylempänä, koska ovat sentään suuren kaupungin musa, vaate ym. -liikkeessä duunissa.
 
Mutta menepä pienen kaupungin (asukkaita noin.10-30 000) musaliikkeeseen!
Kyllä on meininki erilaista.
Yleensä sut tietenkin jo tunnetaan siellä mutta olen itse ollut ko. musaliikkeessä duunissa ja kun meille tuli asiakas sisään siltä kysyttiin heti "voinko olla avuksi"
 
...josta tulinkin mieleeni hauska tapaus kun täti tuli kysymään että "Onko teillä klarinetin kieliä" johon minä asiantuntevasti: "Niin rouva, klarinetti ei ole kielisoitin".
Onneksi pomoni nukkui pois krapulaansa takahuoneessa ja tuli sitten niitä kieliä klarinettiin laatikosta kaivamaan...
 
Tämä tarina on tosi.

Taidan itse kuulua juuri siihen teinipoika porukkaan, joiden otsassa lukee "Tulen testaamaan, ostan Thomanilta", joten myös suhtautuminen on joskus sen mukaista. Paikallinen musaliikkeen pitäjä on jo alkanut vähän reilummin kohdella kun alkaa tuntemaan, mutta esim. Helsingissä suhtautuminen vaihtelee.
 
DLX:stä on positiivisia kokemuksia. Jannut suorastaan tyrkytti, että kokeilkaa vaan ihmeessä.
 
Levytukussa myyjä oli aika kusipää. Tuli sieltä ostettua kitarakamaa aika suurella summalla, mutta eipä myyjä kovin ystävällinen ollut. Huvittavinta oli tuo hinnan laskeminen. Myyjä sanoi suoraan että en tingi piste. Loppu summaksi tuli 1405e ja siinä oli sitten perkeleesti vääntämistä, että sai summan pyöristettyä edes 1400e.

Minä en voi suoraan nimetä musaliikkeitä, jotka tähän syyllistyvät, sillä aina kun olen käynyt Hellsingin soitinkaupoissa, on niissä ollut niin paljon asiakaskuntaa paikalla, että eihän sitä hevilläkään kerkeä jokaikistä heppua palvelemaan samantien.
 
Eräässä Savonlinnalaisessa soitinkaupassa sen sijaan saat kyllä palvelua ja tavaraa suorastaan tyrkytetään syliin.. pitää vaan ola tarkkana, ettei osta sikaa säkissä.

Nykyään asiallisesti, teinimpänä ei aina. Mutta sillon kävikin joskus vaan hienoja kitaroita rämpyttelemässä, mitä ei pidä tehdä musiikkikaupassa.
 
ei hittoo.....apua :D
 
nojoo. kyllä täällä lahdessa, kun olen kaikki (musiikki)ostamiseni keskittänyt keskusmusiikkiin, niin palvelu on nykyään ihan mukavaa, kun on ostanut juuri tuossa kaikenlaista. ehkäpä asiaa auttaa se, että isäni on nappuriliikkeessä teleringissä töissä ja on myynyt ja tehnyt kauppoja keskusmusiikin omistajan kanssa.
 
saan kyllä tingittyä aina mukavasti, ja juuri tuossa sain ilmaiseksi jopa kielenkin kun kävin siellä.
 
mutta uskon todella, että etenkin helsingissä on tällasta ikävää tapahtunut / tapahtuu nytkin, että myyjät on vaan suoraansanottuna kusipäitä. sellaisissa liikkeissä en oikeastaan asioikkaan ollenkaan, jos palvelu on huonoa! asiakaspalvelu on kuitenkin mielestäni todella tärkeää.

Miettikääpä tätä asiaa vähän toisin päin. Jokainen joka on ollut asiakaspalveluhommissa tietää, että pidemmän päälle jotkut tietyt asiakkaat/asiakastyypit ja -ryhmät alkavat ottaa nuppiin. Ihmisiä ne myyjätkin vain on.
Eräässäkin musaliikkeessä käy niin paljon sekopäitä ja täysiä idiootteja, että hävettää tuttujen myyjien puolesta. Kysymykset VOIVAT olla uskomattoman typeriä. Itse olen ollut erityyppisissä kaupoissa ja huoltoasemilla töissä pari vuotta, ja täytyy kyllä sanoa, että ei niissä ollut niin idiootteja ja ärsyttäviä asiakkaita, kuin esim. tässä musaliikkeessä.

nojoo. kyllä täällä lahdessa, kun olen kaikki (musiikki)ostamiseni keskittänyt keskusmusiikkiin,
 
Jaa? Et sitten Häsääjältä käy ostamassa?
 
Siltä joskus tulee hyviä tarjouksia, kun ei se häsäykseltään ymmärrä mitä kannattaa pyytää..

Lahden keskusmuusikissa suhtautuminen on ollut ihan mainioita,mutta sillä, joka pyörittää sitä sivubisnestä siinä on kyllä aika ylimielinen :P .
 
"Hauskin" kokemus oli kyllä lahden Hellas - Pianossa. Etsin eukkoni kanssa hänelle sopivaa kitaraa.
 
Myyjä: Minkä hintasta kitaraa sitten etit?
Minä: No semmost 500-700?:n peruskeppiä
Myyjä: (halveksivalla äänellä) Ota tää suzuki. Tää on tosi mageen värinen ja täs on tuplamikki.
 
No ehkä minä sitten näytän joltain tampiolta,joka ei tajua mistään mitään,mutta silti. Tai ehkä kitaroita sitten esitellään tolleen. Paska liike ja paskat myyjät:P

Lahden keskusmuusikissa suhtautuminen on ollut ihan mainioita,mutta sillä, joka pyörittää sitä sivubisnestä siinä on kyllä aika ylimielinen :P .
 
Mä kun sinne aikoinaan kauppasin vaihdossa jenkki de-luxe teleä, niin vanhaa rahaa tonnin lupas maksaa ja vielätestatessaan repäs maadotus piuhan irti. Ei tullu kappoja.

Nykyään asiallisesti, teinimpänä ei aina. Mutta sillon kävikin joskus vaan hienoja kitaroita rämpyttelemässä, mitä ei pidä tehdä musiikkikaupassa.
 
Paitsi jos meinaa ostaa semmoisen hienon kitaran.
 
EDIT: Tai itse asiassa saahan niitä soittaa vaikkei ostaisikaan. Sitä vartenhan ne siellä ovat, että voi testata ja tietää vertailla.

jos musiikkiliikkeissä on enimmäkseen töissä muusikoita, jotka halus tulla rokkistaroiks ja sitten niistä ei tullukaan ja ne sit niinq 4ng5744