Sanokaahan omakustanteita (tai muita levyjä) tuottaneet, miten rakensitte oman levykoodin eli "tuottajan äänitteelle antaman tunnuksen". Ainakin sen pituus (merkkimäärä) jää ohjeiden valossa vähän epäselväksi: Gramexin sivuilla sanotaan maksimipituudeksi 19 merkkiä , "Käytännön opas äänitteen tuottajalle" taas mainitsee maksimipituudeksi 5 kirjainta ja 5 numeroa. Entä miten tarkistaa koodin omaperäisyys? Sehän ei voi olla sama kuin jonkun muun äänitteen.
Voin tietty soittaa Gramexiin .. ajattelin vaan, jos joku m.nettiläinen olisi juuri saman asian pähkinyt, niin voisi valistaa ensikertalaista.
(Vielä selvyyden vuoksi: en siis puhu biisikohtaisesta ISRC -koodista, vaan äänitteelle - esim. yhdelle CD-levylle - annettavasta tuottajan koodista.)
EDIT: duunissa sattuu olemaan J. Karjalaisen Valtatie CD. Siinä on tunnus POKOCD 262. Eli kuusi kirjainta ja kolme numeroa ... ei siis "Käytännön opas ..." -kirjasen ohjeiden mukaisesti? Pöh. Pitää soittaa Gramexiin huomenna ... |
Joo - jos laittaa tarpeeksi lyhyen, niin ei ylitä maksimimerkkimäärää, oli se sitten 5 + 5 tai 19 merkkiä. Toisaalta mitä lyhyempi, niin sitä suurempi riski, että se on jo käytössä.
No, soitan Gramexiin ja kysyn. Selviääpä tuokin.
EDIT: No, soitin. En saanut selvää vastausta siihen, mikä on maksimimerkkimäärä. Mutta tietyn koodin olemasssolon voi nopeasti tarkistaa soittamalla Gramexiin. Eli ei liene mikään probleemi tämä juttu. Koitan keksiä lyhyen, mutta omaperäisen. |
Jabe
Paas
lxi