Sinfoniassani on tavallista vähemmän kehittelyä ja kertauksia, siinä monilukuiset melodiat ja teemat seuraavat toisiaan, ts. jatkuvasti muuttuvaa elämää. Tämä tuntuu olevan ongelma, ongelma siksi, että tätä tyyliä ei ole juurikaan aikaisemmin käytetty.
Tällä tyylillä olen pyrkinyt tekemään sinfoniasta mielenkiintoisemman kuunneltavan.
Yleensä sinfoniassa pitäisi olla enemmän juuri tuota kehittelyä, että se menee nimenomaan kategoriaan "sinfonia". Jos noita arkkitehtoonisia muotoja kuten vaikkapa sonaattimuotoa venytetään liikaa, niin luisutaan sinfoniasta ennemminkin sinfonisen runon puolelle. Sibeliuksellahan näitä runoelmia riitti. Niissä oli sinfonisia piirteitä ja materiaalin kehittelyä, mutta toisaalta vapaata muodonkäsittelyä sekä usein taustalla häämötti jokin kerronallinen ohjelma.
Eikös muuten sinunkin sinfoniasi taustalla ollut joku kerronnallinen puoli jota sävellyksen rakenne myötäilee? Se on siis tyypillinen piirre romantiikan ajan sinfonisille runoille.
Lopuksi kai säveltäjä osittain itse määrittelee mikä sävellys on sinfonia ja mikä sinfoninen runo. Nämä mietteet siis romantiikan ajan perinteen valossa. Haluan vain päästä pätemään. |
Eikös muuten sinunkin sinfoniasi taustalla ollut joku kerronnallinen puoli jota sävellyksen rakenne myötäilee? Se on siis tyypillinen piirre romantiikan ajan sinfonisille runoille.
Mä muuten sivumennen sanoen komppaisin tota ideaa täysin. Nimeäisin ihan huoletta ton teoksen "sinfoniseksi runoksi", koska sitä ideaa tukee myös sävellyksen taustalla oleva kronologinen kehys ihmisen elinkaaresta.
Samalla päästäisiin eroon polemiikasta siitä, mitä sinfonia käsitteenä tarkoittaa ja kuka on kypsä säveltämään sellaisen. Ja orkesterien intendenttien ja tavan kuulijoidenkin silmissä teos nimeltä Sinfonia herättää heti vertailun (ainakin jollain latentilla tasolla) Beethovenin ja Mahlerin vastaaviin...
Mun 2 centtiä Erkki Lindenille: Lyhennä teos reilusti alle puoleen tuntiin ja nimeä se tyyliin " {teoksen nimi} - sinfoninen runo" |
Sinfonista runoa myös mietittiin.
Tämäkään ei ole aivan ongelmaton sävellysmuoto, johtuen pakollisesta nimen käytöstä.
Jos runomuoto, niin kaikki arvostelevat tällöin kuvaako sävellys nimen mukaista aihetta.
Itse ehdotin sille myös runomuotoa, mutta kuulemma se on vaikeampi ensikertalaiselle kuin perinteinen sinfonia.
Tiedä häntä, olen kuitenkin jo pitkällä korjaamaan se sinfoniaksi, etten ainakaan vielä aio vaihtaa muotoa.
Toisaalta tässä vaiheessa tuntuu siltä, että voisin käyttää sävellyksen osia hyvinkin monenlaiseen sävellykseen, melodioita ja teemoja tuntuu olevan helppo muunnella mielin määrin. |
Sharkman
Janus
Erkki Linden
prodigal