Media ja viihde ›

Tanssii susien kanssa - elokuvassa kun sitä Dunbaria viedään johonki ja ne hemmot ammuskelee sitä raukkaa sutta ja se susi vaan katselee sinne ja sitte lopulta osuu yks kuti...
 
Juu, tämä on kyllä harvinaisen ikävä kohta... Samanlaisia tunteita herätti myös eräs Clint Eastwoodin länkkäri, nimeä en muista, missä Clintti sai köniinsä aika pahasti. Pahaa oikein teki katsoessa sitä. Vai muistankohan nyt oikein...?

The War Zone
http://www.imdb.com/title/tt0141974/
 
ja Bully
http://www.imdb.com/title/tt0242193/
 
Kummassakaan leffassa ei oikeastaan nayteta yhtaan mitaan, mutta ahdistavat aivan suunnattomasti.

The War Zone
http://www.imdb.com/title/tt0141974/
 
Tämä. Ray Winstone onnistuu olemaan lähes aina erittäin niljakas tyyppi.
 
Karhu-elokuva aiheuttaa myös aika vahvoja tuntemuksia, varsinkin se kohtaus jossa metsästäjät ahdistavat ne kaksi karhua sitä kalliota vasten. Pikkukarhu kyyristelee siellä jossain takana kun iso karhu mylvii seisaaltaan ja suojelee pienoista parhaimpansa mukaan. Kaikki eläinjutut kyllä riipaisee...
 
Ja jos nyt jätettäis kuitenkin ne tekohauskat "kaikki Ben Stiller/Hugh Grant-elokuvat ahdistaa" -kommentit pois...

Kummeli Stories, lätkävalmentajan laatta.
 
Fight Clubissa se Jared Leton piekseminen.

Ja jos nyt jätettäis kuitenkin ne tekohauskat "kaikki Ben Stiller/Hugh Grant-elokuvat ahdistaa" -kommentit pois...
 
Mutta haettiinkin kohtauksia, joissa tuntee myötähäpeää roolihahmoa kohtaan. Tälläisiä kohtia löytyy aina just Hugh Grantin romanttisista komedioista.
 
American Pie -leffassa (jossain niistä) on se kohta, jossa jannu hyppii talon katolla toinen käsi mulukkuun ja toinen käsi pokeleffaan liimattuna. En voi katsoa sitä kohtausta myötähäpeän takia. Tosin tunnen kyseistä leffaa katsoessa myös kovaa myötähäpeää leffan tekijöitä kohtaan, niin kehno tuotos tuo mielestäni on.

Mutta haettiinkin kohtauksia, joissa tuntee myötähäpeää roolihahmoa kohtaan. Tälläisiä kohtia löytyy aina just Hugh Grantin romanttisista komedioista.
 
No niin no, oikeastaan Polanskin Bitter Moonissa tunnen myötähäpeää ja vaivaantuneisuutta Hugh Grantin esittämän Nigelin puolesta, kun Peter Coyote puhelee väkisin niitä "hänen pillunsa oli kuin lihansyöjäkasvi" -juttujansa, jota tuo konservatiivinen britti ei kestä kuunnella.

Se kun se olikse Piinassa kun se muija hakkaa sen äijän jalan paskaks, ai hemmetti!

Pahin tosiaan toi Tanssii susien kanssa kohtaus... Tuli todella huono olo.
 
Ei mikään hirveän paha, mutta silloin kun vähän pienempänä kävi Titanicin kattomas teatteris niin siinä on se kohtaus missä se äiti peittelee lapsensa sänkyyn ja hyssyttelee niitä kun vettä virtaa oven alta sisään. Nykyään ei säväyttäisi ehkä paljoa ollenkaan mut silloin kyl vähä...

Se kun se olikse Piinassa kun se muija hakkaa sen äijän jalan paskaks, ai hemmetti!
 
En ole leffaa nähnyt mutta kirjan olen lukenut, ja tuo kohta on kyllä sellainen että en sitä halua edes kuvan kanssa nähdä!

Se kun se olikse Piinassa kun se muija hakkaa sen äijän jalan paskaks, ai hemmetti!
 
Hyi helevetti että tuo oli inhottavaa katseltavaa. Hyvä ettei mennyt sohvasta läpi inhon vallassa kieriskellessä. Yleensäkin kaikki noi raajojen rikkomiset on inhottavaa katseltavaa puhumattakaan niistä äänitehosteista kun luut rikkoutuu.

En ole leffaa nähnyt mutta kirjan olen lukenut, ja tuo kohta on kyllä sellainen että en sitä halua edes kuvan kanssa nähdä!
 
Leffassa homma hoidetaan eri keinoilla kuin kirjassa.

Mahtava thread. Tästä sai tietoonsa monta uutta elokuvaa, jotka pitää nähdä. Olen ahdistavien ja vaivaannuttavien elokuvien/kohtausten suuri ystävä.
 
Ihan ekana tulee mieleen esim. Requiem for a Dream, jossa on useitakin ahdistavuuksia. Sitten Monster, jonka päähahmo on koko leffan ajan todella vaivaannuttava.
 
(Lisää kunhan tulee mieleen.)

Necromantic tuli joskus nähtyä ja oli kyllä melko vaivaannuttavaa paskaa. Vaikutti vähän siltä, että pyrkimys oli shokkeerata ja yrittää tehdä vakavaa elokuvaa. Jälkimmäisessä ainakin epäonnistuttiin.

Mainittiinko jo Auditionia? Jokainen elokuvan nähnyt tietää mistä puhun.
 
Elokuvassa on monta hyvin helvetin ahdistavaa kohtausta. Tytön menneisyys-flashbackit esimerkiksi. Missä mukava setä tekee ilkeitä asioita. Ja tietenkin tytön oma pieni lemmikki perunasäkissä. Melkein oksensin.
 
Huippuna tulee loppuelokuvan piinaava kidutuskohtaus. Järkyttävää katseltavaa. En suosittele kenellekään, paitsi mieleltään sairaille.

Requiem For A Dreamin loppuhan on tosiaan aika ahdistava. Ja on niitä välissäkin ahdistavia, esim. silloin kun Marion käy ensimmäistä kertaa Big Timin luona.
 
Darren Aronofskyllä näitä on useampiakin, esimerkiksi Piin migreenikohtaukset ovat semminkin karuja.

Otanpa nyt itselleni oikeuden kirjoittaa vähän offtopiccia ja mainita televisiosarjan, eikä elokuvan.
 
Oon tässä nyt ihan addiktoitunu (uudestaan) ja kattonu muutaman päivän sisään parisen tuotantokautta Ozia, ja siinähän raiskausta, murhaa ja pahoinpitelyä riittää.
 
Mua on kyllä ainakin ahdistanut useinkin, kun siinä tosiaan näytetään ne kohtaukset.

Se kun se olikse Piinassa kun se muija hakkaa sen äijän jalan paskaks, ai hemmetti!
 
Tämä tuli mullakin ekana mieleen.
 
Ja sit noin yleisesti kaikki eläinjutut myöskin.
 
E: Uinu uinu lemmikkini "ykkösessä" oli se kohta kun se hullu kakara silpasee sen aikuisjannun akillesjänteen/t poikki sen kurkkiessa sängyn alle. Ei voi ihan tarkalleen muistaa mut jotenki noin se meni.

Pahoissa Pojissa kohtaus, jossa Vesku Loirin roolihahmo ottaa sen koiran johonkin remmiin kiinni ja hakkaa koiran kuoliaaksi puunkalikalla.. Riipaisee kyllä syvältä ylipäänsä kaikki surulliset eläinkohtalot elokuvissa ja muutenkin.

Pahoissa Pojissa kohtaus, jossa Vesku Loirin roolihahmo ottaa sen koiran johonkin remmiin kiinni ja hakkaa koiran kuoliaaksi puunkalikalla.. Riipaisee kyllä syvältä ylipäänsä kaikki surulliset eläinkohtalot elokuvissa ja muutenkin.
 
Joo, tämä on paha myös...