Kitarat: soittaminen ›

Kun sävellätte omaa biisiänne, poikkeatteko koskaan skaaloista? (Ei soolo) Esim. Teempäs tähän nyt tällaisen kahdeksan tahdin kierron A-mollista, ohhoh, ei tuo ais siihen sopinutkaan A-molli skaalan mukaan. Kuulostaa kumminkin ihan hyvältä. (Mitä teet?)
 
Totta kai käytetään kaikkia ääniä mitä vain löytyy. Pitää muistaa, että sävellaji tai sointu tai asteikko on vain eräänlainen keskipiste, johon muita ääniä verrataan. Jos a -mollissa käyttää a -mollin ääniä, niin lopputulos on hyvin neutraali ja jännitteetön. Jos taas käyttää jossain kohdassa muita kuin a -mollin ääniä, niin saadaan aikaiseksi jännitettä ja liikettä. Oikeastaan säveltämisessä ei ole kysymys muusta kuin jännitteen hallinnasta.
 
Kokonaan toinen asia on tyylikysymykset. Kävin eilen katsomassa Johnny Cashista kertovan Walk the Line -leffan, ja selväksi tuli että esim. siinä musiikissa ei poiketa sävellajista. Tai vaikka Iron Maiden - jos biisi menee e -mollissa, niin se menee siinä loppuun asti. Se on tyylikysymys; jotain musiikkia on totuttu kuulemaan tietynlaisena, sillä on oma historiansa. Kysymys ei ole mistään opeista tai teorioista.
 
Nykyään eri musiikkityylit ovat sulaneet keskenään sellaiseksi sekametelisopaksi, että biisintekijä voi oikeastaan tehdä mitä haluaa eikä kukaan tule räksyttämään. Mielestäni hienoja esimerkkejä siitä, kun tyypillistä folk-rock -soundia vähän hämmennetään, on J. Karjalaisen "Hullun Laulu" ja "Tyttöni Mun". Niissä vähän höynäytetään kuulijan korvaa, vaikka todellisuudessa niissä biiseissä ei mitään erikoista loppujen lopuksi ole.
 
On tyylejä, jotka sallivat enemmän poikkeamista totutusta soundista. Mutta säveltäjä tekee niin kuin itse asian näkee/kuulee.

Mä teen nykyään kaikki riffit sillä periaatteella, että en edes katso mitään asteikkoja tai sävellajeja (kuitenkin niitäkin on tullut hieman opeteltua), vaan teen niin että kuulostaa hyvältä omaan korvaan. Ja rässiä tässä veivataan.

Totta kai käytetään kaikkia ääniä mitä vain löytyy. Pitää muistaa, että sävellaji tai sointu tai asteikko on vain eräänlainen keskipiste, johon muita ääniä verrataan. Jos a -mollissa käyttää a -mollin ääniä, niin lopputulos on hyvin neutraali ja jännitteetön.
 
Tämä pitää teoriassa kyllä paikkansa, mutta tosi on se, että popissa ja rokissa käytetään asteikon ulkopuolisia säveliä ainoastaan tehokeinoina. Tämä siis pääsääntönä, onhan niitä monipuolisempaakin poppia säveltäviä, mutta harvassa ovat.

Tai vaikka Iron Maiden - jos biisi menee e -mollissa, niin se menee siinä loppuun asti.
 
No eipä mene aina... Esim Aces High:ssa mennään F#-mollissa, A-mollissa, E-mollissa, ja G-mollissa. Ettei mentäisi vielä H-mollissakin. Ja taitaa aika monessa muussakin biisissä lajit vaihdella.

...että en edes katso mitään asteikkoja tai sävellajeja... Ja rässiä tässä veivataan.
 
Jos korva ei tunnista automaattisesti sävellajia tms., niin helposti voikin olla tuolla lailla autuaan tietämätön musiikkinsa teoreettisesta sisällöstä, ja sitä kautta "vapaa" tekemään mitä vain. Keskuudessamme on kuitenkin paljonkin soittajia, joiden korva tunnistaa jatkuvasti musiikista kaikenlaista mitä ei välttämättä edes haluaisi tietää.
 
Rässi. Eri musiikkityylien estetiikassa painottuu erilaiset asiat. Thrashmetalli on sellainen tyyli missä asteikot tms. ei voisi vähempää kiinnostaa. Tämä "skaaloista poikkeaminen" ei ole rässin estetiikassa maininnan arvoinen ilmiö:)

No eipä mene aina... Esim Aces High:ssa mennään F#-mollissa, A-mollissa, E-mollissa, ja G-mollissa. Ettei mentäisi vielä H-mollissakin. Ja taitaa aika monessa muussakin biisissä lajit vaihdella.
 
Tarkoitinkin siis periaattellisella tasolla. Totta kai voidaan mennä toisiin sävellajeihin samassa biisissä, mutta ei niissä mitään side slippingiä tai superimpositioita harrasteta. Anteeksi nämä tieteelliset termit:)
 
Eli Maidenin biiseissä ei poiketa Bb -molliin siinä kohtaa kun biisi menee g -mollissa, vaikka Aces High:ssa tonaalinen keskus sinällään vaihtuukin.

Onkohan mussa jotain vikaa kun en edes ajattele sointujen nimiä tai skaaloja/yhtään mitään teoriaan viittaavaakaan ku sähellän? Ikänä ei kumminkaan tuu sopimattomia säveliä. Eli kuten kaikki on jo sanoneet, korva kertoo.

Jos korva ei tunnista automaattisesti sävellajia tms., niin helposti voikin olla tuolla lailla autuaan tietämätön musiikkinsa teoreettisesta sisällöstä, ja sitä kautta "vapaa" tekemään mitä vain.
 
En ymmärrä, miksei voisi olla autuaan tietämätön, vaikka tunnistaakin? Monethan juuri silloin on, kun he on tiedostaneet, että kuulevat asiat omillakin korvilla, eikä minkään teorian avulla?

En ymmärrä, miksei voisi olla autuaan tietämätön, vaikka tunnistaakin? Monethan juuri silloin on, kun he on tiedostaneet, että kuulevat asiat omillakin korvilla, eikä minkään teorian avulla?
 
Tottakai voi olla. Joistakin kirjoituksista saa kuitenkin sen kuvan, että tyyppi ei välttämättä kuule niitä juttuja sen paremmin "omalla tavallaan" kuin teorian kielelläkään.

Tottakai voi olla. Joistakin kirjoituksista saa kuitenkin sen kuvan, että tyyppi ei välttämättä kuule niitä juttuja sen paremmin "omalla tavallaan" kuin teorian kielelläkään.
 
Minä olen erimieltä. Mun mielestä kaikkein negatiivisimmin teoriaan suhtautuu juuri ne ihmiset, jotka ovat oppineet omin avuin ja huomanneet pystyvänsä siihen ilman teoriatietämystä. Väitän, että sellaiset soittajat, jotka eivät itse hahmota asioita, turvautuvat helpommin teoriatietoon.
 
Sitä en todellakaan väitä, että teoriaoppineet ois niin lahjattomia oppimaan muuten, kun teorian avulla! Haluan vaan sanoa, että tapoja on monia ja tärkeintähän on halu oppia/kehittyä. Oli tapa sitten teoriamyönteinen tai teoriavastainen.

Mun mielestä kaikkein negatiivisimmin teoriaan suhtautuu juuri ne ihmiset, jotka ovat oppineet omin avuin ja huomanneet pystyvänsä siihen ilman teoriatietämystä. Väitän, että sellaiset soittajat, jotka eivät itse hahmota asioita, turvautuvat helpommin teoriatietoon.
 
On tietysti noinkin. Oma kokemukseni perustuu kuitenkin siihen, että mulla on ollut kymmeniä teini-ikäisiä hevikitaristeja yksityisoppilaina, ja useimmiten sen korvakuulon kanssa saa tehdä kaikkein eniten töitä. Siis sen asian kanssa että erottaa meneekö melodia ylös- vai alaspäin. Siinä ollaan vielä kaukana musiikin hahmottamisesta, oli se sitten "oma tapa" tai "teoriatapa".
 
Sitä en todellakaan väitä, että teoriaoppineet ois niin lahjattomia oppimaan muuten, kun teorian avulla! Haluan vaan sanoa, että tapoja on monia ja tärkeintähän on halu oppia/kehittyä. Oli tapa sitten teoriamyönteinen tai teoriavastainen.
 
Niinpä, juuri niin.

Mä teen nykyään kaikki riffit sillä periaatteella, että en edes katso mitään asteikkoja tai sävellajeja (kuitenkin niitäkin on tullut hieman opeteltua), vaan teen niin että kuulostaa hyvältä omaan korvaan. Ja rässiä tässä veivataan.
 
Mullon sama tapa paitti että rässin sijaan tulee milloin mitäkin. Ekaa biisiä jokku yläastelaiset hevarit oli sanonu "äijä"-heviksi. Kuulostaa muuten mun korvaan aika hienolta...Äijä...hehheh.... nyt on tulolla ikuisuusprojektiksi jämähtänyt balladi josta yritän saada mahdollisimman kaunista. alku on hyvä mutta kun en tiedä mihin sen pitäisi jatkua. Soitin käteen ja soittamaan ja kaikki hyvältä kuulostava käyttöön. Näin meillä.

On tietysti noinkin. Oma kokemukseni perustuu kuitenkin siihen, että mulla on ollut kymmeniä teini-ikäisiä hevikitaristeja yksityisoppilaina, ja useimmiten sen korvakuulon kanssa saa tehdä kaikkein eniten töitä. Siis sen asian kanssa että erottaa meneekö melodia ylös- vai alaspäin. Siinä ollaan vielä kaukana musiikin hahmottamisesta, oli se sitten "oma tapa" tai "teoriatapa".
 
Näin varmasti on, mutta veikkaan silti, että suurin nosta näistä teini-ikäisiä kitaristeja oppis hahmottamaan asiat itsekin, mikäli he joutuisivat sinne kuuluisalle autiolle saarelle sen kitaransa kanssa;D

Mullon sama tapa paitti että rässin sijaan tulee milloin mitäkin. Ekaa biisiä jokku yläastelaiset hevarit oli sanonu "äijä"-heviksi. Kuulostaa muuten mun korvaan aika hienolta...Äijä...hehheh.... nyt on tulolla ikuisuusprojektiksi jämähtänyt balladi josta yritän saada mahdollisimman kaunista. alku on hyvä mutta kun en tiedä mihin sen pitäisi jatkua. Soitin käteen ja soittamaan ja kaikki hyvältä kuulostava käyttöön. Näin meillä.
 
Milläs ihmeellä sä soinnutat sen balladis jos et tiedä missä sävellajissa se menee? Hankalaksi menee.

samma på svenska

Milläs ihmeellä sä soinnutat sen balladis jos et tiedä missä sävellajissa se menee? Hankalaksi menee.
 
No mitäs ihmeellistä tuossa nyt on?

eikä mene. senkun laittaa siihen niitä sointuja ja valkkaa niitä mitkä kuulostaa omasta mielestä hyviltä. helppoo ku heinän teko. sulla menee jotenki hankalasti.
 
Tolla tasapainolla kyllä pyörii toi teoria vähä liikaa pääs. Aina ku mä teen kappaleen niin vitut välitän mistää teorioista. Jos kappale kuulostaa korvaan hyvältä, on soitettavissa ja muutkin tykkää niin silloin se on hyvä. Siinä se.
Kappaleita harvoin arvioidaan sen mukaan esim. mikä skaala on kyseessä. Eikö vain?
Onhan se teoria tietenkin hyvä osata, mutta ei sitä tarvitse sen kummemmin miettiä kun tekee omaa biisiä. Jos sävelkorva on hallussa, biisi syntyy itsestään skaaloja, sävellajeja sun muita miettimättä. Näin on. Kokeileppas tasapaino joskus tehdä kappale ja unohtaa teoria hetkeksi. Voit löytää jotain uutta :)

Tolla tasapainolla kyllä pyörii toi teoria vähä liikaa pääs. Aina ku mä teen kappaleen niin vitut välitän mistää teorioista. Jos kappale kuulostaa korvaan hyvältä, on soitettavissa ja muutkin tykkää niin silloin se on hyvä. Siinä se.
Kappaleita harvoin arvioidaan sen mukaan esim. mikä skaala on kyseessä. Eikö vain?
Onhan se teoria tietenkin hyvä osata, mutta ei sitä tarvitse sen kummemmin miettiä kun tekee omaa biisiä. Jos sävelkorva on hallussa, biisi syntyy itsestään skaaloja, sävellajeja sun muita miettimättä. Näin on. Kokeileppas tasapaino joskus tehdä kappale ja unohtaa teoria hetkeksi. Voit löytää jotain uutta :)
 
No joo. Jos (ja kun) on kyseessä yksinkertainen pop-balladi (Am-C-G-F, tai vastaavaa) niin eiköhän meistä jokainen selviä sellaisen soinnuttamisesta ilman teorian tutkiskelua. Ollaan tyttöystävän kanssa lähinnä jazzhenkisiä, tai ihan jazz-balladejakin veivailtu, eikä niissä ihan näillä perussoinnutuksilla mennä, 13-soinnut sun muut erikoisdiibadaaba-soinnut ovat enemmän sääntö kuin poikkeus (Jucciz kertoo näistä enemmän). Tällaista musiikkia ei ilman teorian tuntemusta tehdä, ellei ole aivan älytön korva. Mulla taitaa pyöriä nää jazz- sun muut hömpötykset liikaa päässä. Ja varmaan just se teoriakin.