Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Onko niillä joka biisille oma prs?
 
Eivätkös nämä uuden levyn biisit mene hieman eri vireessä, eli näpeämminhän se homma kitaraa vaihtamalla hoituu?

Eivätkös nämä uuden levyn biisit mene hieman eri vireessä, eli näpeämminhän se homma kitaraa vaihtamalla hoituu?
 
Nii. Vanhat biisit standardivireessä ja uuden levyn kamat sitte jossain avoimessa D molli-vireessä vissiin.

Opeth on aika AC/DC siinä mielessä, että ne puskee aika samantyylisiä levyjä ulos. Ei minun mielestä oo mitään huimia eroja. Tuli vaan mieleen.
 
No ei nyt ihan. Aika kärjistetty esimerkki :P
Opeth tekee 13-minuuttisia biisejä, AC/DC 3-minuuttisia. On niissä vähän sisältöeroa.
Onhan ne samantyylisiä, kuten pitääkin olla että sen tuntee opethiksi. Niissä on erilaisia soundeja, erilaista fiilistä, erilaisia ratkaisuja sävellyksissä jne.
 
MAYHillä on karummat soundit kuin muilla, Still lifellä on pehmeämmät soundit, Blackwaterparkilla on erilaiset soundit (Steven Wilson?). Entäs Damnation?
Opethilla on kuitenkin aina jotain uutta. Ja vaikka se tekisikin saman kaavan mukaan, se toimii jokatapauksessa aivan helvetin hyvin.
 
AC/DC taas on levyttänyt samat biisit jo varmaan kymmenen kertaa. Ihan hyvää perusrockia silti.
 
Nii. Vanhat biisit standardivireessä ja uuden levyn kamat sitte jossain avoimessa D molli-vireessä vissiin.
Vanhoilla levyillä menee E:ssä ja Dropped D:ssä.
Uudella levyllä menee avoimessa D-mollissa, tosin Isolation years ja Hours of wealth E:ssä.

Opeth on aika AC/DC siinä mielessä, että ne puskee aika samantyylisiä levyjä ulos. Ei minun mielestä oo mitään huimia eroja. Tuli vaan mieleen.
 
Hah. Eivät kyllä tee samanlaisia levyä. Kuinkas monta levyä olet kuullut?

Hah. Eivät kyllä tee samanlaisia levyä. Kuinkas monta levyä olet kuullut?
 
Itseasiassa mä kyllä ymmärrän mitä hän tarkoitti. Pidän Opethista paljon, mutta kyllä Opethin tunnistaa Opethiksi joka levyllä kahdessa sekunnissa. Bändiä entuudestaan tuntematon tuskin kuulee suuria eroja Still Lifen, Blackwater Parkin ja muiden välillä. Toki Opethin musiikissa tapahtuu levyjen välillä enemmän muutoksia kuin AC/DC:lla tai Cannibal Corpsella, mutta kyllä sen entuudestaan aina tietää että uusi kama tulee kuulostamaan aivan Opethilta.

Itseasiassa mä kyllä ymmärrän mitä hän tarkoitti. Pidän Opethista paljon, mutta kyllä Opethin tunnistaa Opethiksi joka levyllä kahdessa sekunnissa. Bändiä entuudestaan tuntematon tuskin kuulee suuria eroja Still Lifen, Blackwater Parkin ja muiden välillä. Toki Opethin musiikissa tapahtuu levyjen välillä enemmän muutoksia kuin AC/DC:lla tai Cannibal Corpsella, mutta kyllä sen entuudestaan aina tietää että uusi kama tulee kuulostamaan aivan Opethilta.
 
Nii kyllä se aina Opethilta kuulostaa, mutta muuten mä en ymmärrä. Musta Opeth on muuttunut joka levyn välillä hirveästi, tai sit mä en ole vaan huomannut sitä samankaltaisuutta.

Tässä kuvia Opethin tuskan keikalta:
 
Hyvä kamera.

Nii kyllä se aina Opethilta kuulostaa, mutta muuten mä en ymmärrä. Musta Opeth on muuttunut joka levyn välillä hirveästi, tai sit mä en ole vaan huomannut sitä samankaltaisuutta.
 
No enpä kyllä tiedä. 2 ensimmäistä levyä ovat keskenään melko samankaltaisia, koska materiaalia molemmille levyille on kirjoitettu ainakin osaksi samaan aikaan. MAYH:n jälkeen Opethin tuotanto on ollut tyylillisesti melko "opethmaista", jos tiedätte mitä tarkoitan (Damnationia lukuunottamatta). Vähän on muutoksia tapahtunut, mutta Opethiksi ne kaikki biisit tunnistaa heti. Seuraava levy voi sitten olla vähän eriluonteinen, kun Axe pääsee tekemään omat taikansa rumpujen takana, ja hänen tyylinsä on ilmeisesti melko erilainen kuin Lopezin.

Itseasiassa mä kyllä ymmärrän mitä hän tarkoitti. Pidän Opethista paljon, mutta kyllä Opethin tunnistaa Opethiksi joka levyllä kahdessa sekunnissa. Bändiä entuudestaan tuntematon tuskin kuulee suuria eroja Still Lifen, Blackwater Parkin ja muiden välillä. Toki Opethin musiikissa tapahtuu levyjen välillä enemmän muutoksia kuin AC/DC:lla tai Cannibal Corpsella, mutta kyllä sen entuudestaan aina tietää että uusi kama tulee kuulostamaan aivan Opethilta.
 
Niimpä, ei voi sanoa että sellaista selvää muutosta tai kehitystä levyjen välillä olisi tapahtunut kuten esimerkiksi Amorphiksella. Voisi kai sitä sanoa niinkin että tyylistä on vaan pidetty tiukasti kiinni. Silti suosikkibändejäni, tykkäähän porukka siitä AC/DC:estäkin, vaikka se ei muutu sitäkään vähää.

Sanoitukset ovat tosi käsittämättömiä. Ne ovat aivan jotain käsittämätöntä.
 
En ihmettele.

Missä Opethin biisissä on teistä vahvin tunnelma?
Minusta ainakin Blackwater park albumilla on noin kokonaisuutena eniten fiilistä, ja biiseistä yli muiden nousee A Dirge for november. Se vaan on niin_helvetin_kaunis, mutta niin synkkä biisi.

En ihmettele.
 
Nii, mutta se nyt oli vähän kärjistetysti sanottu ;)

Missä Opethin biisissä on teistä vahvin tunnelma?
Minusta ainakin Blackwater park albumilla on noin kokonaisuutena eniten fiilistä, ja biiseistä yli muiden nousee A Dirge for november. Se vaan on niin_helvetin_kaunis, mutta niin synkkä biisi.
 
Ööh... Aika vaikea sanoa, mutta kyllä siinä Demon of The Fall:ssa on aika peloittava tunnelma. Myös Bleakissa on hieno tunnelma ja etenkin Windowpanessa.
Under The Weping Moon on myös pelottava.

Missä Opethin biisissä on teistä vahvin tunnelma?
 
Beneath the Miren ja Atonementin taitoskohtaan mahtuu hienoa tunnelmaa. Upeat, usvaista maisemaa maalailevat koskettimet tekevät suurimman osan siitä... Muutenkin Atonement on tunnelmaltaan aika hieno raita, vaikkei sävellyksenä lähelläkään Opethin parhaimmistoa. Täytyy myöskin mainita Baying Of The Houndsin "Drown in the deep mire..." -kohta johon koskettimet tuovat jälleen kerran oman spesiaalin lisänsä. Biisivalinnoistani huomaa, että Ghost Reveries-levyllä on vahvimmat tunnelmat, kiitokset Per Wibergille.

Missä Opethin biisissä on teistä vahvin tunnelma?
Minusta ainakin Blackwater park albumilla on noin kokonaisuutena eniten fiilistä, ja biiseistä yli muiden nousee A Dirge for november. Se vaan on niin_helvetin_kaunis, mutta niin synkkä biisi.
 
Pahan heitit. Täytyy hieman kiertää kysymystä ja vastata, että koko Still Life albumi. Täysin saumaton tunnelma koko levyn ajan.

Missä Opethin biisissä on teistä vahvin tunnelma?
Minusta ainakin Blackwater park albumilla on noin kokonaisuutena eniten fiilistä, ja biiseistä yli muiden nousee A Dirge for november. Se vaan on niin_helvetin_kaunis, mutta niin synkkä biisi.
 
Kato perkele mä luulin olevani ainoa joka tota biisiä hehkuttaa tuolta levyltä. Kaikki on vaan niin Bleak ja Drapery Fallsin pauloissa. Niinku niissä jotain vikaa olisi... mutta.

Missä Opethin biisissä on teistä vahvin tunnelma?
 
Mielestäni Under the Weeping Moonissa, Demon of the Fallissa, Dirge for Novemberissä, Godheads Lamentissa sekä Ghost Reveries -levyllä on erinomainen tunnelma koko ajan.

Kato perkele mä luulin olevani ainoa joka tota biisiä hehkuttaa tuolta levyltä. Kaikki on vaan niin Bleak ja Drapery Fallsin pauloissa. Niinku niissä jotain vikaa olisi... mutta.
 
Minustakin tuntuu että vähän aliarvostettu biisi on se. Basistikin sanoo Opethin sivuilla että sen mielestä se on Opethin huonoin biisi.
Mutta onhan näitä aivan mahdoton lähteä asettamaan järjestykseen kun jaetulle ykkössijalle tulisi vähintään 10 biisiä.

Ööh... Aika vaikea sanoa, mutta kyllä siinä Demon of The Fall:ssa on aika peloittava tunnelma.
 
Perin totta. Siinä tekee tunnelmaa paljon se että se lauletaan niin matalalta ja ne sanat...
 
Silent dance with death.
Everything is lost.
Torn by the arrival of Autumn.
The blink of an eye, you know it's me.
You keep the dagger close at hand.
 
And you saw nothing.
False love turned to pure hate.
The wind cried a lamentation
before merging with the grey.
 
Demon of the fall.
 
Laulaako Åke sen livenäkin niin matalalta?
 
Pitäisi tutustua joskus tarkemmin siihen MAYHin tarinaan. Kiehtovia tollaset jutut.
Siinä on myös kyllä aika juvelasti ne biisien nimet, kun edellisen biisin viimeinen sana on seuraavan biisin nimi.
Esim. Demon of the fallin jälkeen tulee Credence. ...And she had lost in me, her CREDENCE.