Kitarat: kitarakamat ›

Omasta mielestäni LP on kyllä aivan yhtä tylsä ja tavallinen! Mutta kannattaa toki hankkia sellainen peli, joka puhuttelee itseä.
 
Samaa mielt. Alussa aattelin et lespaul on hieno kitara mut ku niit näkyy jokapuolel nii sitä on jotenki niin täynnä lespaulia...
 
Ja les paulissa on mun mielestä loppujenlopuks vaan typerää et siin on ylhäällä sarven tilalta vaan sellanen möykky kun se haittaa soittamista ylänauhoilta (enkä ole mikään tiluttaja) samoin kuin se kaulaliitosmötikkä joka tulee ihan liian aikasin vastaan. Miks pitää vaan perinteen vuoksi tehä kitaraan soittoa hankaloittavia muotoja... kun uskosin että ihan samalta se kuulostais vaikka doublecut oiskin ja kaulaliitos vähän pidemmällä (vai eikö?).

kun uskosin että ihan samalta se kuulostais vaikka doublecut oiskin ja kaulaliitos vähän pidemmällä (vai eikö?).
 
Tuota vartenhan se Les Paul Double Cut model on olemassa, eikös?

Miks pitää vaan perinteen vuoksi tehä kitaraan soittoa hankaloittavia muotoja... kun uskosin että ihan samalta se kuulostais vaikka doublecut oiskin ja kaulaliitos vähän pidemmällä (vai eikö?).
 
Saahan siitä doublecut malliakin..mutta Les Paulissa tuo perinteinen yksisarvinen muoto on SE juttu. Jotain viehättävää tuossa muodossa kuitenkin on.
 
Omasta mielestäni ylänauhoillekaan pääsy ei ole ongelma. Myönnettäköön, että vähän takaosaa ja kaulan liitosta muotoilemalla saataisiin hieman parempi ulottuvuus, mutta LP-fanaatikot älähtäisivät heti, kun 50-luvun designiin tehtäisiin muutoksia.

Kyllä Bluesia voi soittaa ihan millä vaan kitaralla.

Thomann.de. Onko tästä mihinkään?
 
EPIPHONE - LP BLACK BEAUTY
 
EPIPHONE LP BLACK BEAUTY E-guitar, Les Paul Custom, 3Humbucker, block Inlays, mahogany neck, mahogany and alderbody, gold hardware, a dream in design and sound - color:Ebony 625.00 EUR
 
Niin ja voisihan se stratokin olla. Mutta tässä tapauksessa sitten ehdottomasti aito Fender. Jotain malleja jo annoittekin, mutta onko jollain lisää suosituksia Fender-stratoksi? Tarkoitus siis soittaa sillä niin kevyttä kuin rokahtavampaakin bluesia (tyyliin Moore: Pretty Woman)...eli varmaan humppari olisi hyvä olla? Tyhmä kysymys, mutta onko stratoissa aina kiinteä talla? :(

Niin ja voisihan se stratokin olla. Mutta tässä tapauksessa sitten ehdottomasti aito Fender. Jotain malleja jo annoittekin, mutta onko jollain lisää suosituksia Fender-stratoksi? Tarkoitus siis soittaa sillä niin kevyttä kuin rokahtavampaakin bluesia (tyyliin Moore: Pretty Woman)...eli varmaan humppari olisi hyvä olla? Tyhmä kysymys, mutta onko stratoissa aina kiinteä talla? :(
 
Stratoissa harvemmin on kiinteä talla, perusvibratalla yleensä. Teleissä on sitten kiinteä talla useimmiten.
 
Jos ei ole ihan 100% välttämätöntä, että lavassa lukee Fender, niin vaihtoehtoja (Fenderia halvempia ja esim. meksikon malleja laadukkaampia) on kyllä.
 
Kannattaa esimerkiksi Yamaha Pacifica sarjan skeboja harkita. Esimerkiksi Pacifica 812W maksaa Thomannilla 577€ ja Fender Mexico Standard Fat Strat maksaa 568€. Kuitenkin Yamahassa on paljon laadukkaammat osat: Seymour Duncan mikit, Sperzelin lukkovirittimet ja Wilkinsonin vibratalla. Puhumattakaan nätimmästä ulkonäöstä ja paremmasta kaulan liitoksesta.
 
Itse hommasin stratosoundin himooni juuri tuossa jokunen päivä sitten Espoon Musiikista Morgan ST-280 Stratocasterin, hintaa hitusen alle 300€ uutena. Suht pienellä rahalla sai tässä tapauksessa helvetin hyvän kepin: 3-osainen saarnirunko, vaahterakaula vaahteraotelaudalla, 3 kpl hyvältä kuulostavia single coileja (ei ole mitään tarvetta vaihtaa Duncaneita tms. tilalle), kullattu hardware (aina kaulaliitoksen levyä ja ruuveja myöten), hyvillä virittimillä (näyttävät Gotoheilta, mutta Gotohia niissä ei lue kuitenkaan) ja nätillä natural värityksellä. Kitara on ilmeisesti Koreassa kyhätty norjalaisen firman laskuun. Kitara sopi meikäläiseen käteen paremmin kuin yksikään kokeilemani Fenderi ja lompakkoystävällinen hinta oli tietysti iso plussa.
http://www.morganinstrument.com/MORGAN%20GUITARS.html
 
Jälleen kerran tarkoitus on tuoda soittajan lompakolle ystävällisempiä vaihtoehtoja pöytään, mitenkään Fenderin kitaroita väheksymättä. Omasta mielestäni Se Aito Ja Alkuperäinen ei välttämättä vain ole aina se paras.

Kyllä Bluesia voi soittaa ihan millä vaan kitaralla.
 
Aivan. Tässä todistusaineistoa. :-)
 
http://www.artist-pictures.com/medi … le-Blues-2002/T-Model-Ford5-400.jpg

Aivan. Tässä todistusaineistoa. :-)
 
http://www.artist-pictures.com/medi … le-Blues-2002/T-Model-Ford5-400.jpg
 
aika jees. hommaa rr bluesin soittoon :)
 
pysyn edelleenkin siinä että osta fat strato tai double fat strato. tai sitte joku ykskelasen kokonen humppari, esim. hot rails, tallaan.

Osta leppästratotexasspeciaaleilla.

Hintakatto voisi olla 1000-1300 euroa
 
Jos laittaisin tuollaisen summan rahaa kitaraan, niin en ostaisi kopiokitaraa. Tuolla rahalla pitää saada se, mikä on just eikä melkein. Tuo ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö kelpuuttaisi mitään muuta kuin isoimpien merkkien tunnetuimpia malleja; melkeinpä päinvastoin.
 
Käytettynä tuolla saa vaikka mitä, ja esim. hyviä Stratoja uutenakin. Tuolla saattaa teettää oman custominkin kotimaisella soitinrakentajalla.
 
Varsinkin viimeksimainittua ajatellen mun neuvoni olisi se, että vielä kokeilisit ja tunnustelisit eri kitaroita ja miettisit niiden ominaisuuksia.

Jos laittaisin tuollaisen summan rahaa kitaraan, niin en ostaisi kopiokitaraa. Tuolla rahalla pitää saada se, mikä on just eikä melkein.
 
Aito Gibsonin lespa bluesiin... ah... siinä olisi sitä jotain! :)

Sähköiseen voimabluesiin käy mainiosti Gibson Explorer.
 
Ja jotta visuaalinen puolikin olisi uskottava, niin väriksi luonnollisesti joku noista maanläheisimmistä. (Aito vuosikerta '58 lisännee myös blues-uskottavuutta, mutta vaatinee nykykursseilla aika suhteettomasti ostovoimaa)
 
http://electricguitar.50megs.com/1958.htm
http://electricguitar.50megs.com/58_korina.jpg
 
tai
http://www.accessguitar.com/inventory/gibson/89exp01.jpg
http://www.elderly.com/new_instruments/items/EXP4NASW.htm
http://www.guitarcrazy.com.au/image … s/Gibson/Les_Paul/Explorer_1983.jpg
http://www.gruhn.com/photo/EA1433.jpg
http://img3.musiciansfriend.com/dbase/pics/products/51/517192.jpg
http://img3.musiciansfriend.com/dbase/pics/products/51/517320.jpg

Ja les paulissa on mun mielestä loppujenlopuks vaan typerää et siin on ylhäällä sarven tilalta vaan sellanen möykky kun se haittaa soittamista ylänauhoilta (enkä ole mikään tiluttaja) samoin kuin se kaulaliitosmötikkä joka tulee ihan liian aikasin vastaan.
 
Ei ainakaan itselläni ole mitään vaikeuksia soitella ylänauhoilta, pikemminkin nauhat loppuvat kesken... tottumuskysymys. Myönnettäköön kuitenkin, että doublecut ei ole huono keksintö tyyliin SG. Kun kaikki kehuvat omaansa, niin Gibson Les Paul special sopii bluesin soittoon mainiosti. Samalla saa vielä vähän SG:n tyylistäkin soundia, kun siinä ei ole vaahterakantta. Yksinkertainen kitara roots meininkiin.

Myönnettäköön kuitenkin, että doublecut ei ole huono keksintö tyyliin SG.
 
Meinaatko että SG on huono keksintö?

Meinaatko että SG on huono keksintö?
 
En, vaan sanoin nimeenomaan, että SG-tyylinen doublecut on käyttökelpoinen muotoilu ja samalla myös SG on hyvä peli.

Hymm... Telecasteri olis aika kova.
Tosin se Blues ei ole kitarasta kiinni.
Son se Fiilis, asenne ja tatsi

gibsonin ES335 vintage sunburst.

Hymm... Telecasteri olis aika kova.
Tosin se Blues ei ole kitarasta kiinni.
Son se Fiilis, asenne ja tatsi
 
En mä kyllä Randy Rhoadsista saanu bluesia millään ulos, ja siksi pois möinkin.

En mä kyllä Randy Rhoadsista saanu bluesia millään ulos, ja siksi pois möinkin.
 
Saa siitä, eihän se oo ku soittaa.