Puhaltimet ›

Mitenkähän se oikein on kun pitkästäaikaa aloitin trumpetin soiton(4 kk sitten) ja kaikki meni suht hyvin ala ja ylä rekkari alkoi pelata suht mukavasti mutta sitten tulee takapakkia että ropisee. turpa väsyy ja ei jaksa soitaa kun max. puolituntia ni on turpa tötteröllä ja soitto sen mukaista ja väkinäistä ei rentoo. onkohan tullu soiteltua liikaa; pari tuntia päivittäin lähes joka päivä. oliskohan pidettävä pitempi tauko ja antaa ansatsin elpyä vai. ei malttais pitää taukoja ku se on niin mukavata. kertokaahan mietteitä ja kokemuksia vastaavasta jos on. Onko kokemusta Boosey&Hawkes trumpeteista? lähinnä laadusta.

Lihastreeni, kun lihastreeni, niin takapakkia tulee joskus ja välipäiviä pitää olla.
 
Älä hitossa KOSKAAN treenaa yli kahtakytä minsaa kerrallaan ilman taukoja - vaikka treenaisit kaksi tuntia. Paras olisi ehkä treenata 3 - 4 x 15 - 20 minuuttia 2 - 4 minsan tauoilla ja sit pitää vähintään puolen tunnin breikki.
 
Treenimäärää on myös hyvä lisätä vähitellen ensin tunti päivässä, sitten kaks jne.... sopivissa jaksoissa.

Kyllä, liikaa rasitusta, mutta ei ollenkaan palautumista eli sulla on mennyt "vanteille". Harjoittelu tulee aloittaa lämmittelyllä ja veryttelyillä - pitkiä ALAREKISTERIN ääniä ja legatointervalleja. Saman verran taukoa kuin soittoa. Metronomi on hyvä apulainen lämmittelyssä. Sitten myöhemmin voi kokeilla rekisterin rajoja, mutta ei repimällä. Järki pitää säilyttää.

Mitenkähän se oikein on kun pitkästäaikaa aloitin trumpetin soiton(4 kk sitten) ja kaikki meni suht hyvin ala ja ylä rekkari alkoi pelata suht mukavasti mutta sitten tulee takapakkia että ropisee. turpa väsyy ja ei jaksa soitaa kun max. puolituntia ni on turpa tötteröllä ja soitto sen mukaista ja väkinäistä ei rentoo. onkohan tullu soiteltua liikaa; pari tuntia päivittäin lähes joka päivä. oliskohan pidettävä pitempi tauko ja antaa ansatsin elpyä vai. ei malttais pitää taukoja ku se on niin mukavata. kertokaahan mietteitä ja kokemuksia vastaavasta jos on.
 
Jep, kuulostaa ylikunnolta, ylärekkarin löytymisen tuoman innostuksen tuomaa liikaa soittamista ja liian raskaita juttuja. Hoito: lepoa. Normaalisti on ihan hyvä juttu pitää päivä-pari vapaata viikossa, kolmas päivä on yleensä sitten se jolloin saavutettu tuntuma alkaa hävitä. Vähän sama juttu treenatessakin, kun löytää hyvän rennon soundin niin kolmannen päivän jälkeen soundi alkaa huononemaan jos ei malta kontrolloida soundia.
 
Väkisin ei vaskipuhaltamisesta mitään hyötyä saa. "No pain no gain" on valitettavasti vieläkin varsinkin trumpetisteilla jonkunlainen harjoittelun ohjenuora.
Harkoittelumetodi viikolle voisi olla vaikka: raskas päivä-rennompi päivä- iisi päivä-raskas päivä-rennompi päivä- iisi päivä-lepopäivä.
 
Mikäli lähinnä soittelet omaksi iloksesi systemaattisen harjoittelun sijaan, niin malta pitää paussia, varsinkin jos ne yläkyyt tippuu ja vielä vaan uudestaan haluat illan lopuksi runtata ylös. Kannattaa soittaa puoli tuntia liian vähän kuin liikaa.

Kiitoksia vaan vastauksista ja kyllähän se taas alkaa kulkea ja piti käydä ottamassa muutama tuntikin, niin pääsi taas jyvälle. Miten se Boosey&Hawkes trumpetti merkkinä, joku tiesi kertoa että on sama ku B&S????

olen harrastanut tenorisaksofonia noin kahdeksan kuukautta. Aluksi saatoin pitää viikonkin taukoa, sillä pelkästään äänen saaminen ulos fonista oli työn ja tuskan takana eikä kovasti innostanut pitkiin harjoitussessioihin.
 
joululomalla tapahtui kuitenkin jokin ihme ja opin löytämään fonista vähän muutakin :) Tällä hetkellä harjoittelen päivittäin jopa 2 tuntia kerrallaan. Olenkin kuukauden verran potenut paineen tunnetta kurkussa, käynyt keuhkokuvissa ja CRP-testissä eikä ole todettu mitään vikaa. Huomenna suunnistan taas lekurille, joka todennäköisesti kurkistaa peilillä äänihuuliin.
 
Onko muilla ollut vastaavia tuntemuksia? Olen jo niin riippuvainen soittamisesta, että eilisen pidin taukoa, mutta tänään taas pistelin Mistyn tahtiin ja hyvältä tuntui.

Tossa aikaisemmin valittelin ansatsin kadottamisesta eli vähänkin soittoa trumpetilla niin on turpä tötteröllä.Pidin muutaman päivän taukoa ja kävin ottamaassa pari tuntia ja tuntui että kulki kohtuudella tosin saundi vähän tuhnuinen ja ylärekkari vähän hukassa. nyt olen taas soitellu ja lämmitelly huulet kunnolla, mutta kun ei taaskaan kulje;puuttuu elastisuus ja tunto huulista. ja poski lihakset on vähän "jäykät" ja tuntuvat ei kipeiltä vaan "oudoilta. Olisko nyt pantava trumpetti koteloon ja avain piiloon pitkäksikin aikaa? vai mitä mieltä olette tilanteesta yleesäkin??? edelleenkään ei malttais pitää taukoja vaan soittelisin päivittäin. kertokaa!! nyt olen reenannut lähinnä lämmittelemällä ja alarekkarin pitkillä äänillä ja varonnu menemästä ylärekkariin.

luepas tuolta laulajien puolelta lämmittelyharjoituksista ja kokeile niitä..
eikös noi käyrätorvistit ainakin pärisyttele pelkästään suukappaletta ja ilman koko torveakin..että aloitas ihan alusta ja vartti maksimissaan kerrallaan.

Poskiakin voi hieroa jos niin jäykältä tuntuu.
Enemmän musta kuulostaa siltä että ihan turpa ja tuki ei ole balanssissa..
 
ÄLÄ TREENAA LIIKAA LIIAN PITKIÄ AIKOIJA ÄLÄKÄ PUSERRA VÄKISIN..

Juu, liikaa rasitusta ja väärällä tavalla. Joku viisas on sanonut, että lihakset 'kasvaa' taukojen aikana.
 
Lue seuravasta linkistä oppimoniste Vaskisoittajan vaikea taival.
http://www.kolumbus.fi/juhani.kukkula/kirjat/indexkirjat.html
 
Lue se ensin alusta loppuun, sillä siinä jotkut ns. asiantuntijat puhuvat mielestäni potaskaa, tai sitten en ymmärrä heitä.
 
Monistetta ei ole julkaistu, mutta sen lukemalla voi saada ideoita. Ansatsi on hyvin vaikea alue opettaa kirjoittamalla. Siksi monisteessa on paljon kuvia. Moniste pakoittaa ainakin ajattelemaan.

Kiitos vaan kaikille vastauksista. Otin ESKO HEIKKISEN kirjan "TURVAT KUNTOON " käyttöön ja suht tunnollisesti noudattanut ohjeita ja täytyy sanoa että kirja on ehkä yksi parhaista mitä olen tavannut, suosittelen! Vaikka soittelen lähinnä omaksi iloksi, niin kyllä trumpetin täytyy soida hyvin eli halu kehittyä hyväksi tai ainakin kohtuulliseksi on kova.

Esko Heikkisen kirja on hieman pidemmälle ehtineille. Hän kehoittaa soittamaan paljon alaääniä. Mutta pitää ymmärtää miksi. Yleinen virhe on kääntää huulia liikaa sisäänpäin, eli huulen etuosan 'liha' värähtelee. Alaäänissä on pakko käyttää huulien takaosan lihaa ja silloin ne kehittyvät. Siis huulien takaosan lihaa pitää käyttää myös ylä-äänissä mahdollisimman pitkälle ja sehän ei onnistu, ellei 'kasvata' huulien takaosan lihaa päristelemällä niitä kuukausia...vuosia ja samalla välttäen painamasta suukappaletta liikaa. Aloittelijan ei pidä välittää äänen laadusta mitään. On vain uskottava, että pärinä aikanaan muuttuu puhtaaksi ääneksi.
 
Tuleehan korkeat äänet huulien etuosalla aluksi helpommalla - suuri houkutus - , mutta se on väärä oikotie. Legatot eivät tule taipuisiksi ja suukappaletta tulee painettua huulia vasten liian aikaisin. Siten on helppo ajautua väärille jäljille ja huulilihakset voivat vaurioitua.
 
Tähän samaan perustuu hyväksi todettu harjoittelu pelkällä suukappaleella siten, että suukappaletta painetaan mahdollisimman vähän huulia vasten. Se pakoittaa huulien takaosan lihaksia kehittymään.
 
Hyvä neuvo on myös oppimonisteessa 'Vaskisoittajan vaikea taival' ymmärtää, että huulia päristettäessä huulien väliin muodostetaan rako, eikä aukko. Tarkoittaa sitä, että huulien keskiosan lihaksilla puristetaan huulia vastakkain mum-lihakset. Hyvä merkki on se, että sylki valskaa huulien sivuosista. Vertaa Luis Amstrong. Neekerien huulet ovat niin paksut, etteivät he voi päristellä huulien etuosan lihaksilla. He ajautuvat helpommin oikeille jäljille.
 
Soitin aikoinaan itse ja trumpettia ja Barytonia...väärin. Pitkän tauon jälkeen halusin opetella super kevyen ansatsin ja huomaan, että se on mahdollista. Fred Fox ei sitä suosittele, mutta minusta se on helpoin ja nopein tie. Ainahan myöhemmin - paljon myöhemmin - voi alkaa painamaan suukappaletta enemmän, jolloin äänistä tulee laveampia.
 
Hyvän ansatsin löytämiseksi ei ole oikoteitä. Jos huulet harjoituksissa vähänkin rasittuu, niin tauko. Olavi Koskela aikoinaan sanoi. 'huulet vain kutiavat, voima pitää ottaa palleasta ja kasvolihaksista'. Huulien keskiosan puristusvoimaa pitää kasvattaa ja se rasittaa samalla koko kasvojen lihaksia. Korkeat äänet pitää 'houkutella' esiin mahdollisimman vähällä voimalla. Palkinto tulee myöhemmin ja soitosta tulee hauskaa.
 
Kuvittele, että huulet ovat kiinni ja ne aukaistaa puhaltamalla ilman kielen apua.
 
Nämä samat asiat voi selittää monella tavalla ja ja on montaa erilaista mielipidettä. Jos täältä löytyy minua parempi asiantuntija, niin olisin kiitollinen myös neuvoista? Jouko Harjanne kertoi kuka on hänen oppigurunsa, mutta olen hukannut sen nimen. Nettiä selaamalla huomasin, että hän on maailman parhaita opettajia, vaikka itse joutui soiton lopettamaan.

...lisäystä edelliseen:
'mum' huulilihakset löytää puristamalla huulet vastakkain ja lausumalla mum. Huomaat, että huulen keskiosan lihakset ovat 'työssä'. on oikein.
 
Purista huulet vastakkain ja lausu iiii , huomaat, että huulien sivuosien lihakset ovat käytössä = väärin.
 
Molempia lihaksia käytetään, mutta huulien keskiosan lihaksien kehittämiseen pitää kerätä kaikki huomio. Sivuosan lihakset kehittyvät itsekseen, joskus liikaakin, sillä niiden liika käyttö on keskiosan voimasta pois.

Soitin aikoinaan itse ja trumpettia ja Barytonia...väärin. Pitkän tauon jälkeen halusin opetella super kevyen ansatsin ja huomaan, että se on mahdollista. Fred Fox ei sitä suosittele, mutta minusta se on helpoin ja nopein tie. Ainahan myöhemmin - paljon myöhemmin - voi alkaa painamaan suukappaletta enemmän, jolloin äänistä tulee laveampia.
 
Hyvä jos toimii, mutta no-pressure on oikeasti tekniikka josta voisi lakata puhumasta.
Huvittavinta on testit joissa on kysytty vaskipuhaltajilta kuinka paljon prässäävät ja sitten mitattu prässimittarilla. Ihan sama mitä ovat sanoneet niin aika lailla samat lukemat on kaikilla. Jos haluaa hyvän saundin ja hyvän kestävyyden niin sama tasainen prässi (prässi ei tässä siinä negatiivisessa merkityksessä) läpi rekisterin on paras ratkaisu. Mitä vähemmän prässiä sitä enemmän huulet kiristyy, joten kun joutuu soittamaan pitkään ja raskasta niin se pakollinen prässin lisäys sattuu hemmetin paljon enemmän.
 
Jos joku tuntee ammattisoittajan joka käyttää no-pressure-soittotapaa niin kertokaa, ihan mielenkiinnosta!? Ainoa jonka tiedän on kornisti Peter Damm, ja niinpä sen soitto kuulostaa nokkahuilulta vaikka huikea muusikko onkin!

Mielestäni Englannissa kevyt ansatsi on yleistä ainakin siitä päätellen, että heidän ääni on yleensä kapeahko. Enhän minäkään sitä suosittele, mutta tilanteeseen, jossa huulet pystyy kimmoisina ottamaan vastaan suukappaleen paineen myös korkeimmissa äänissä pääsee kevyen ansatsin kautta nopeammin? Huulethan on kasvatettava - kuten bodarien lihakset - ;-) kimmoisaksi, luonnostaan ne eivät sitä ole.
 
Tuo kertomasi mittaustapa ei siis kerro mitään, koska aina on painettava. Pitäisi pystyä mittaamaan kenen huulet pysyy kimmoisampana samalla paineella?
 
Kuten Olavi Koskela sanoi "tottakai ylä-äänissä painetaan paljon, mutta sielläkin huulien on oltava kimmoisia kuin kumi, kaikissa tilanteissa pitää olla varaa ottaa seuraavaksi korkeampi ääni". Tarkoittaa, että huulien kimmoisuus ottaa vastaan suukappaleen paineen. Suukappale ei saa painua ikään kuin huulien 'läpi' hampaita vasten. Silloin huulien keskiosan lihaksien puritusvoima katoaa. Tähän aloittelijoilla on suuri kiusaus koska siten pääsee nopeimmin ylä-ääniin?
 
Sitä en usko, että suukappaleen paine on sama kaikissa rekistereissä. Ehkä trumpetilla noin voisi olla, mutta miten esim. pedaaliäänet? Barytonilla ja tuuballa alimpien äänien otto voisi olla vaikeaa. En tosin ole asiantuntija ja siksi on kiva kuulla asiasta eri mielipiteitä.

Mielestäni Englannissa kevyt ansatsi on yleistä ainakin siitä päätellen, että heidän ääni on yleensä kapeahko.
 
Timothy Jonesilla (Soolotorvi, London Symphony Orchestra)oli todella mielenkiintoinen suukappale, hemmetin paksu rimmi. Se oli hänen sanojensa mukaan hänen keinonsa selviytyä jatkuvasta työtaakasta (ja suukappaleen paineesta). En tiedä voiko pelkän soundin perusteella vetää johtopäätöksiä koko maan soittokulttuurista, ansatsit kun on niin yksilöllisiä.
 
Enhän minäkään sitä suosittele, mutta tilanteeseen, jossa huulet pystyy kimmoisina ottamaan vastaan suukappaleen paineen myös korkeimmissa äänissä pääsee kevyen ansatsin kautta nopeammin? Huulethan on kasvatettava - kuten bodarien lihakset - ;-) kimmoisaksi, luonnostaan ne eivät sitä ole.
 
Mutta eihän kevyellä ansatsilla tule painetta ylärekisterissäkään? ;) Tosin en henk. koht. tunne ketään tähän kykenevää soittajaa. Lihasten joutuessa työskentelemään enemmän ylärekisterissä on väkisinkin mukaan tuleva lisääntyvä prässi kuin painaisi puukolla vasten huulia, ja kun sama toistuu ja toistuu niin alkaa sattua. "Hyvä" tasainen prässi auttaa huulten värähteleviä osia pysymään rennon kiinteinä koska huulet eivät pääse kiristymään sivusuunnassa yhtä paljon jolloin "veitsi"-efektiä ei synny, eikä jatkuvaa suukappaleen edestakaisin pumppausta (joka siis on se kaikkein haitallisin liike).
 
Tuo kertomasi mittaustapa ei siis kerro mitään, koska aina on painettava. Pitäisi pystyä mittaamaan kenen huulet pysyy kimmoisampana samalla paineella?
 
Se kertoo kuinka sen että kaikki prässäävät. Se kertoo myös sen että prässi on valttämätöntä vaskisoitossa. Jos on päässyt soittotekniikaltaan huipputasolle voi olla jotain edellytyksiä alkaa keventämään. Ja en todellakaan puhu siis sen puolesta että sillä hauiksella painetaan se suukappale hampaista läpi tai että ylärekisterissä painetaan niin h********i. Tasainen rentouttava prässi läpi rekisterin.
 
Kuten Olavi Koskela sanoi "tottakai ylä-äänissä painetaan paljon, mutta sielläkin huulien on oltava kimmoisia kuin kumi, kaikissa tilanteissa pitää olla varaa ottaa seuraavaksi korkeampi ääni". Tarkoittaa, että huulien kimmoisuus ottaa vastaan suukappaleen paineen. Suukappale ei saa painua ikään kuin huulien 'läpi' hampaita vasten. Silloin huulien keskiosan lihaksien puritusvoima katoaa. Tähän aloittelijoilla on suuri kiusaus koska siten pääsee nopeimmin ylä-ääniin?
 
Aloitteleva soittaja prässää ylempänä koska se huulten soiva keskiosa on kiristynyt liikaa ja lähestulkoon kokonaan paennut ylös ilmavirran tieltä, eli siis vain pieni kirisynyt osa huulta tuottaa enää ääntä ja vain prässäämällä hulluna sen viimeisen rippeen saa naulattua vielä paikalleen, ja voi että kun sattuu. Väärien lihasfunktioiden korjaamista väärin keinoin siis. Aiemmin mainitsemasi "mum"-lihas on mitä mainioin tapa alkaa saada tuntumaa siihen oikeaan lihastoimintoon jota vaskisoittaja kaikkein kipeimmin tarvitsee. Vaskisoitossa se tärkein lihastyö tapahtuu ylös-alas akselilla, ei sivusuunnassa. Onneksi kai enää harvat opettavat että sivusuuntaan huulia kiristämällä pääsee ylöspäin. On niitäkin ollut...
 
Sitä en usko, että suukappaleen paine on sama kaikissa rekistereissä. Ehkä trumpetilla noin voisi olla, mutta miten esim. pedaaliäänet? Barytonilla ja tuuballa alimpien äänien otto voisi olla vaikeaa. En tosin ole asiantuntija ja siksi on kiva kuulla asiasta eri mielipiteitä.
 
Lienee näin että trumpetissa ja käyrätorvessa tällä on tärkein merkitys, mutta jokaisella vaskisoittajalla helpottaa, jos pitää tehdä paljon hyppyjä rkeisteristä toiseen. Virhemarginaali pienenee. Mutu-tuntumani on että isompi suukappale antaa enemmän anteeksi, osaksi siksi kai tuubistit ja baritonistit ovatkin vaskiviidakon ketterimmät eläimet. Täytyy kuitenkin muistaa että mitä vähemmän suukappale on kiinni huulissa, sitä heikompi tuntuma. Alaleukaan (joo, teidetään että ihmisilla on vain yksi leuka mutta silti) pitäisi koittaa pitää kontakti koko ajan, muuten alhaalta hypyt ylöspäin on aina vähän herran hallussa. Kyllähän sellaisenkin ansatsin saa hyväksi treenattua jossa vähän joka rekisterissä on erilainen ansatsi, mutta vaatii kyllä paljon ylimääräistä hommaa eikä välttämättä kestä ammattilaisella. Tämä tosin siis torvistin mielipide...
 
Lisää puhetta aiheesta?! Vaikka on näitä ajatuksia kyllä hankala saattaa kirjalliseen muotoon.

Mutta eihän kevyellä ansatsilla tule painetta ylärekisterissäkään? ;)
 
Niin ylä-äänet otetaan voimakkaiksi kehitetyillä "mum-lihaksilla", ei prässäämällä. Suurin vaara tässä on se, että huulet kovettuvat liikaa ja alarekisteriin palattaessa ne ovat liian kiinteinä.
 
Minä tarkoitan lähinnä sitä, miten aloittelija nopeimmin pääsee oikeille jäljille ansatsissa. Etsin oikotietä, jota ei periaatteessa ole, sillä ei huulet hetkessä vahvistu vaikka mitä tekisi. Paljon turhaa harjoittelua kuitenkin tehdään. Ja olen edelleen sitä mieltä, että kevyen ansatsin kautta. Silloin on pakko ottaa käyttöön ne tärkeät "mum-lihakset". Jos ilma vaslkaa huulien sivusta on se hyvä merkki, silloin huulien keskiosan lihaksilla puristetaan. On paljon helpompi alkaa myöhemmin prässäämään, kun on oikealla tavalla koulutettu huulet.
 
Se kertoo kuinka sen että kaikki prässäävät. Se kertoo myös sen että prässi on valttämätöntä vaskisoitossa. Jos on päässyt soittotekniikaltaan huipputasolle voi olla jotain edellytyksiä alkaa keventämään
 
Eikö ole järkevämpää aloittaa kevyesti ja alkaa sitten vasta prässäämään. Jos aloitetaan prässäämällä, huulet helposti vaurioituu ja väärä tapa on vaikea korjata?
 
Vaskisoitossa se tärkein lihastyö tapahtuu ylös-alas akselilla, ei sivusuunnassa. Onneksi kai enää harvat opettavat että sivusuuntaan huulia kiristämällä pääsee ylöspäin. On niitäkin ollut...
 
Tästä olen samaa mieltä.
 
Täytyy kuitenkin muistaa että mitä vähemmän suukappale on kiinni huulissa, sitä heikompi tuntuma. Alaleukaan pitäisi koittaa pitää kontakti koko ajan, muuten alhaalta hypyt ylöspäin on aina vähän herran hallussa.
 
Useimmat opettaa, että suukappale on ylähuulen tuennassa _kuin tinattuna_ ja alaleuka (alahuuli) tekee puristustyön. Muutoinhan esim. marssisoitossa soitinta on vaikea pitää paikoillaan. Toki ylähuulikin puristaaa, mutta se pysyy suukappaleeseen nähden paikoillaan.
 
Lisää puhetta aiheesta?! Vaikka on näitä ajatuksia kyllä hankala saattaa kirjalliseen muotoon.
 
Keskustelun pohjaksi voisi ottaa analyysivihkosen, mielipiteeni perustuu paljolti noihin oppeihin:
http://www.kolumbus.fi/juhani.kukkula/kirjat/indexkirjat.html
 
Siinä useat ammattiopettajat opettavat väärin, tai käännös on tehty epätarkasti tai asiaa on vaikea ymmärtää kirjoitusmuodossa, Siksi kirjoittaja käyttää monisteessa paljon kuvia. Minusta siinä puhutaan paljon asiaa ja ainakin ajattelemisen aihetta? Olisi kiva kuulla sinun ajatuksiasi...voisiko asiat tehdä niinkin? Fred Fox selittää asiat mielestäni parhaiten.
 
Aloitin itse kokeilemaan kevyttä ansatsia - tosin barytonilla. Pääsen viivaston päällä olevaan G:n puristamatta juuri lainkaan suukappaletta huulia vasten puolen vuoden harjoittelun jälkeen ja uskon, että kevyt ansatsi on mahdollista. Ääni on tietysti liian kapea ylhäällä. Se avartuu heti kun painaa voimakkaammin. Pitää myös ajatella, että huulien välissä on rako, eikä aukko kuten monisteessa opetetaan = "mum-lihasten" käyttö.
 
Mitä mieltä olet siitä, pitääkö hampaiden rako olla sama kaikissa rekistereissä? Tarkoittaa samalla sitä, ettei alaleuka liiku ylös- alas suunnassa. Seuraan tarkkaan TVstä soittajien huulien asentoa. Ainakin barytonissa (Tattoo) solistin alaleuka laski kun mentiin alaääniin. Sieltä on kuitenkin vaikea palata ylä-ääniin koska siellä on otettava hampaiden tuenta avuksi.

Voihan Vidjeskog kun tuli kirjailtua pitkään ja sitten kone hukkasi kaiken. No, uusi yritys vähän lyhyempänä.
 
Niin ylä-äänet otetaan voimakkaiksi kehitetyillä "mum-lihaksilla", ei prässäämällä. Suurin vaara tässä on se, että huulet kovettuvat liikaa ja alarekisteriin palattaessa ne ovat liian kiinteinä.
 
Näin on ja huulten kovettumista ei oikein voi tällä soittotavalla estää.
 
Minä tarkoitan lähinnä sitä, miten aloittelija nopeimmin pääsee oikeille jäljille ansatsissa. Etsin oikotietä, jota ei periaatteessa ole, sillä ei huulet hetkessä vahvistu vaikka mitä tekisi. Paljon turhaa harjoittelua kuitenkin tehdään. Ja olen edelleen sitä mieltä, että kevyen ansatsin kautta. Silloin on pakko ottaa käyttöön ne tärkeät "mum-lihakset". Jos ilma vaslkaa huulien sivusta on se hyvä merkki, silloin huulien keskiosan lihaksilla puristetaan. On paljon helpompi alkaa myöhemmin prässäämään, kun on oikealla tavalla koulutettu huulet.
 
Aloittelijalla no-pressure-soittotapa on huono koska: 1. Ei saa tuntumaa suukappaleen paikkaan huulilla. 2. Tuntuma löytyy näin liian helposti suupielistä, jolloin huulet kiristyvät, soundi on huono. 3. Seurauksena huulet ovat kireät jo ennen puhallusta, eli huulet määräävät puhalluksen käyttöä, vaikka huulten pitäisi reagoida annettuun puhallukseen. 4. Suukappaleen reunat painavat kireitä huulia vasten= sattuu ja syö kestävyyttä.
 
Eikö ole järkevämpää aloittaa kevyesti ja alkaa sitten vasta prässäämään. Jos aloitetaan prässäämällä, huulet helposti vaurioituu ja väärä tapa on vaikea korjata?
 
ansatsin tai siis oikeastaan huulten soivien osien "ripustukset" ovat suukappaleen reunat. Huonolla kontaktilla tuntuma haetaan kaukaa naamalihaksistosta, yleensä niistä onnettomista suupielistä jotka pystyy aloittelijakin tuntemaan. Suukappaleen sisällä olevan värähtelevän lihan osuus huulia paikallaan pitävässä työssä pitäisi olla minimissä. Prässi ei ole vaarallinen asia jos se on: 1. Tasaista joka rekisterissä eli suukappaleella ei pumpata edestakaisin 2. Sitä käytetään auttamaan huulen soivien osien rentoutumista 3. Suukappale on oikean kokoinen ja auttaa huulia pysymään oikeassa asennossa sekä auttaa kääntämään huulia mahdollisimman soivaan asentoon.
 
No-pressure-soittotapa on vähän kuin päristely ilman suukappaletta: Soundi on kireä, ylöskin päin pääsee mutta huulet kiristyy hirveästi, eikä sitä jaksa tehdä kauaa. Soittotavan valheellisuus on siinä että lihastreeniä tekemällä rekisteri kasvaa, ei välttämättä kestävyys ja soundi varsinkaan ei kohene. Mutta kun koko rekisterin pitäisi lähteä vaikka pitäisi pitkäänkin taukoa. Kestävyys kyllä vähenee soittamatta, mutta oikeanlaisella ansatsilla rekisterin koko pysyy aina samana (paitsi ehkä aivan ylintä äärirekisteriä lukuunottamatta, siis sitä korkeutta joka on joka tapauksessa spesiaalihommaa). On tietenkin lohdullista jos työtä tekemällä saa jonkinlaisia tuloksia, mutta vaskisoitossa pitäisi kuitenkin aina ajatuksen tulla ennen työtä. Jos ylärekisteri ei tule, niin ensin pitää ajatella soittotapa kuntoon.
 
Useimmat opettaa, että suukappale on ylähuulen tuennassa _kuin tinattuna_ ja alaleuka (alahuuli) tekee puristustyön. Muutoinhan esim. marssisoitossa soitinta on vaikea pitää paikoillaan. Toki ylähuulikin puristaaa, mutta se pysyy suukappaleeseen nähden paikoillaan.
 
Tässä kohtaa kysyisin keitä ovat nämä useimmat, ja mistä puristustyöstä on kysymys? Marssisoitto on huono lähtökohta vaskisoittoon. Tukea "alaleukaan" voi perustella esim. 1. Säätövaralla, alaleuka pystyy liikkumaan 2. Alaleualla pystyy kompensoimaan prässiä, tarvittaessa säätämään aukon kokoa.
 
Keskustelun pohjaksi voisi ottaa analyysivihkosen, mielipiteeni perustuu paljolti noihin oppeihin:
http://www.kolumbus.fi/juhani.kukkula/kirjat/indexkirjat.html
 
Kirjoitettu teksti konsultoimatta kirjoittajaa tai kirjoittajan oppilasta on aina vaskisoitossa hankalaa eikä välttämättä hyödyllistä. Ainahan uusia ideoita löytyy, mutta toisaalta väärinymmärrysten vaara on myös suuri. Mikäli Fred Foxin ideoita haluaa miettiä, kannattaisi varmaan konsultoida niitä suomalaisia vaskisoittajia jotka kävivät Foxin kurssilla kun mies aikoinaan Suomessakin kävi.
 
Siinä useat ammattiopettajat opettavat väärin, tai käännös on tehty epätarkasti tai asiaa on vaikea ymmärtää kirjoitusmuodossa, Siksi kirjoittaja käyttää monisteessa paljon kuvia. Minusta siinä puhutaan paljon asiaa ja ainakin ajattelemisen aihetta? Olisi kiva kuulla sinun ajatuksiasi...voisiko asiat tehdä niinkin? Fred Fox selittää asiat mielestäni parhaiten.
 
Sanamuotoasia on juuri kirjojen ongelma. Phil Farkas, Art of the French Horn Playing ja Art of Brass Playing kirjojen luoja sai kokea tämän kirjoitettuaan suupielistä (puckered smile tai lips tai jotain, käännäpä siinä sitten muille kielille kun edes maanmiehet ei tajua)... Farkas myöskin katui lopun elämäänsä kirjoitettuaan kuinka voi kevyttä soitto-otetta harjoitella laittamalla torven flyygelin kannelle... Sitten vaan soittamaan ja jos torvi liukuu alta pois niin prässää liikaa. Kyseessä oli siis harkitsematon lause joka jäi ikuisiksi ajoiksi kansiin kaikkien luettavaksi!
 
Aloitin itse kokeilemaan kevyttä ansatsia - tosin barytonilla. Pääsen viivaston päällä olevaan G:n puristamatta juuri lainkaan suukappaletta huulia vasten puolen vuoden harjoittelun jälkeen ja uskon, että kevyt ansatsi on mahdollista. Ääni on tietysti liian kapea ylhäällä. Se avartuu heti kun painaa voimakkaammin. Pitää myös ajatella, että huulien välissä on rako, eikä aukko kuten monisteessa opetetaan = "mum-lihasten" käyttö.
 
Havaintosi äänen laajenemisesta kertoo mielestäni kaiken olennaisen kevyen ansatsin ongelmista. Kyllä sillä rekisteriä saa, ja ketteryyttäkin mutta soundi ei kyllä tule kasvamaan koskaan isoksi. Ja se kestävyys...
 
Mitä mieltä olet siitä, pitääkö hampaiden rako olla sama kaikissa rekistereissä? Tarkoittaa samalla sitä, ettei alaleuka liiku ylös- alas suunnassa. Seuraan tarkkaan TVstä soittajien huulien asentoa. Ainakin barytonissa (Tattoo) solistin alaleuka laski kun mentiin alaääniin. Sieltä on kuitenkin vaikea palata ylä-ääniin koska siellä on otettava hampaiden tuenta avuksi.
 
Tuo on vähän makuasia, alaspäin mennessä voi avata kunhan pysyy kontakti alaleukaan, ylöspäin mennessä tehdään työtä jotta aukko pysyisi auki. Tässä siis yksi syy miksi tuennan pitäisi olla alaleuassa (käytännössä tasan molemmilla), koska vain alaleukaa (ja meillähän on edelleen vain yksi leuka mutta kuitenkin) pystyy liikuttamaan = enemmän säätövaraa ja prässinestovaraa ja aukonkiinnimenemisenestovaraa.
 
Tähän päättyi saarnamme.

Voihan Vidjeskog kun tuli kirjailtua pitkään ja sitten kone hukkasi kaiken.
 
No kyllähän maailmaan tekstiä mahtuu.
 
Suomessa oli yksi opettaja ylitse muiden Raimo Sarmas Tampereelta. Hän koulutti ainakin neljä huippua, esim. Jouko Harjanne ja Aki Välimäki. Valitettavasti hän kuoli ja vei tietonsa mennessään. Pyysin Harjannetta kertomaan miten Sarmas sen teki, mutta silloin hän ei ehtinyt asiaan paneutua. Hän kertoi kuka on hänen oppigurunsa (Sarmaksen jälkeen). Olen unohtanut nimen, mutta nettiä selaamalla totesin hänen olevan maailman huippuopettaja - lähes kaikkien arvostama, vaikka joutui itse lopettamaan soiton aika nuorena. Satutko tietämään kenestä on kyse? Olisi hyvin kiinnostavaa tietää, miten hän asiat esittää.
 
Aloittelijalla no-pressure-soittotapa on huono koska: 1. Ei saa tuntumaa suukappaleen paikkaan huulilla. 2. Tuntuma löytyy näin liian helposti suupielistä, jolloin huulet kiristyvät, soundi on huono. 3. Seurauksena huulet ovat kireät jo ennen puhallusta, eli huulet määräävät puhalluksen käyttöä, vaikka huulten pitäisi reagoida annettuun puhallukseen. 4. Suukappaleen reunat painavat kireitä huulia vasten= sattuu ja syö kestävyyttä.
 
Minusta aloittelijan ei tarvi välittää noista vielä mitään. Ei edes siitä minkälainen ääni päristelemällä soittimesta tulee. Kun keskirekisterin äänet alkavat puhdistua tulee tuo ajankohtaiseksi. Alussa on opittava käyttämään "mum-lihaksia" ja välttää vihellystyyliä. Kun se on taottu takaraivoon voi siirtyä seuraavaan vaiheeseen.
 
Minusta myös kasvolihasten on kehityttävä. Huulien sivuosien kiristäminen kasvattaa aivan eri kasvojen lihaksia kuin keskiosan lihaksia käytettäessä.
En tietenkään tarkoita, että niitä rasitetaan soitossa liikaa. Kun ne ovat kehittyneet ne toimivat samoin kuin painonnostaja nostelisi 10 kg ylös/alas = ei tarvi rasittaa itseään lainkaan. Mutta jos minä harjoittelematta teen saman väsyn nopeasti. äh oli kai huono vertaus.
 
Pääperiaatehan on kuitenkin: mahdollisimman paljon soittoon tarvittavasta kokonaisenergiasta pitää pyrkiä siirtämään pallealihaksille.
Eikä prässiansatsi saa olla sellainen, että suukappale estää "mum-lihaksia auttamasta pääsemään korkeisiin ääniin.
 
Et ilmeisesti ole ollut harrastelijasoittokunnissa. Niissä 95% soittaa täysin väärällä tavalla - tarkoitan ansatsia ja yleisin vika on se, että painetaan suukappaletta liikaa = ei pysty kivun vuoksi soittamaan ykkösstemmaa. Jos he lukevat sinun tekstiäsi, he saattavat alkaa painamaan vielä enemmän, eli väärinkäsityksen vaara on suuri. Siksi minä painotan kehittymään kevyemmällä tavalla, ei välttämättä "trumpetti roikkuu langan varassa" tavalla. Itse kuulun niihin väärin soittaneisiin. Nyt vanhempana minua on alkanut kiinnostamaan, mikä oli pielessä.
 
No-pressure-soittotapa on vähän kuin päristely ilman suukappaletta: Soundi on kireä, ylöskin päin pääsee mutta huulet kiristyy hirveästi, eikä sitä jaksa tehdä kauaa. Soittotavan valheellisuus on siinä että lihastreeniä tekemällä rekisteri kasvaa, ei välttämättä kestävyys ja soundi varsinkaan ei kohene.
 
Suukapaleella päristelyä suosittelee kaikki tuntemani paremmat soittajat. Esim. Heikkilä "Turvat tukkoon" monisteessaan kehoittaa puhaltamaan paljon alaääniä, (myös pedaaliääniä) joka on melkein kun suukappaletta päristelisi. Kerroppa syy miksi? Minusta sen tarkoitus on, että huulien takaosan liha kiinteytyy, sillä huulia ei saisi missään rekisterissä kääntää sisäänpäin niin paljoa, että huulet tukkeutuvat puhallettaessa. Yksi virhe on se, että pyritään huulien etuosan lihalla synnyttämään ääni koska se on luonnostaa kiinteämpää? Neekerien huulillahan tuo on lähes mahdotonta.
 
Jos ylärekisteri ei tule, niin ensin pitää ajatella soittotapa kuntoon.
 
Ylärekisteri yleensä tulee prässäämällä harrastelijaltakin, mutta kestävyys loppuu nopeaan. Kyse onkin siitä miten harjoitellaan, että ylärekisteri tulee liikaa prässäämättä? Sitähän tämän keskustelun aloittaja kyseli.
 
Tässä kohtaa kysyisin keitä ovat nämä useimmat, ja mistä puristustyöstä on kysymys?}
 
Viittaan siihen monisteeseen, muistaakseni Fred Fox myös niin neuvoi. Hän on itse huippumuusikko ja minulla on taipumus uskoa häntä.
 
Marssisoitto on huono lähtökohta vaskisoittoon.
 
Toki on, mutta sekin alue on hallittava. Onhan huippuja jotka tekevät perusvirheitä. Gillespien pulloposket, näppäimiä ei paineta sormenpäillä, soittaessa heilutaan kuin heinämies jne.
 
Tukea "alaleukaan" voi perustella esim. 1. Säätövaralla, alaleuka pystyy liikkumaan 2. Alaleualla pystyy kompensoimaan prässiä, tarvittaessa säätämään aukon kokoa.
 
En ihan tuota ymmärrä. Voi alaleuka liikkua, vaikka soitin olisi ylähuulen tuennassakin. Tuo kohta 2. tuntuu loogiselta.
 
Mikäli Fred Foxin ideoita haluaa miettiä, kannattaisi varmaan konsultoida niitä suomalaisia vaskisoittajia jotka kävivät Foxin kurssilla kun mies aikoinaan Suomessakin kävi.
 
Kaippa hän opetti samoin kuin kirjoitti vihkosessaan "Vaskisoiton perusteet", jonka Trumpettikilta suomensi.
 
Tähän päättyi saarnamme.
 
Tarkoittaako tuo, että et enää kirjoita tästä aiheesta?

Oma sitaattini: No-pressure-soittotapa on vähän kuin päristely ILMAN suukappaletta...
 
Sinun sitaattisi:
Suukapaleella päristelyä suosittelee kaikki tuntemani paremmat soittajat. Esim. Heikkilä "Turvat tukkoon" monisteessaan kehoittaa puhaltamaan paljon alaääniä, (myös pedaaliääniä) joka on melkein kun suukappaletta päristelisi. Kerroppa syy miksi? Minusta sen tarkoitus on, että huulien takaosan liha kiinteytyy, sillä huulia ei saisi missään rekisterissä kääntää sisäänpäin niin paljoa, että huulet tukkeutuvat puhallettaessa. Yksi virhe on se, että pyritään huulien etuosan lihalla synnyttämään ääni koska se on luonnostaa kiinteämpää? Neekerien huulillahan tuo on lähes mahdotonta.